Lähtö

Pakettiauton ovet kolahtivat kiinni. Kuin kellon kumandus, Hilkka ajatteli ja vilkaisi vielä kerran kuistille. Sinne jäivät tähänastiset, nyt alkaa oma elämä. Tutut maisemat vilahtelivat ohi. Alkusyksyn ensimmäiset merkit näykyivät jo puissa. Kumpikaan ei sanonut mitään, ei isä eikä Hilkka. Hilkka kertasi mielessään lähdön yksityiskohtia. Pakkasinko kaiken tarpeelisen mukaan. Korvissa soivat vielä äidin neuvot ja kiellot. Isä näytti alkumatkasta totiselta. Vasta tuttujen maisemien jälkeen oli helppo puhua.

- Varasin sinulle leskirouvan luota ison huoneen. Se on kalustettu ja vuokraan sisältyy aamiainen. Jos asunto ei miellytä, katsotaan jotain muuta. Tämä olisi kuitenkin hyvä, on joku joka huolehtii.

Hilkkaa harmitti, että pitääkin huolehtia vielä. Teki mieli huutaa, haluan valita itse. Minulla on nyt oma elämä. Hilkka puristi suunsa kiinni. Katsotaan nyt mikä se on.

Auto pysähtyi ison kermanvärisen puutalon eteen. Kuistilla oli kaksi tummanruskeaa ovea. Ovikellon soitosta toinen ovi aukesi ja hymyilevä mummo pyysi tulijat sisään.

Hilkka seisoi ison kamarin ovella. Huone oli kalustettu tummanruskeilla tyylihuonekaluilla, seinillä oli muutama iso maalaus, itämainen matto ja raskaat pitkät verhot tekivät huoneesta salin. Kakluunin vieressä oli korkea lipasto, jossa oli neljä laatikkoa ja keskellä huonetta korkea pyöreä pöytä. Peräseinän kapea sänky ei näyttänyt kuuluvan joukkoon. Se oli tuotu huoneeseen sohvan paikalle.

- Lipaston laatikot ovat tyhjät, saat ne käyttöösi kirjoille ja muulle opiskelutavaralle. Komeroon sopivat  vaatteet. Pyöreää pöytää sopii käyttää työpöytänä, mummo luetteli.

Hilkka ajatteli, tänne en muuta. Taaskaan hän ei saanut sanotuksi mitään. Suu vain pysyi kiinni. Hän kuuli isän sanovan.

- Tämä sopii hyvin. On hyvä, että tytöllä on joku joka huolehtii vieraassa kaupungissa.

Isä maksoi ensimmäisen kuukauden vuokran ja lähti. Hilkka jäi yksin saliin tai omaan huoneeseensa, sillä nyt tämä olisi hänen. Hän katseli ikkunasta puistoon, sitä halkoi leveä hiekkapolku. Isot, vielä vihreässä lehdessä olevat puut reunustivat polkua.

*********
Pakinaperjantai 249. haaste = Katkelma kuvitteellisesta romaanista