Evakossa

Rekka-auton ovet kolahtivat kiinni ja auto starttasi rivitalon pihalta matkaan. Kontissa oli Lean ja Leon koti-irtaimisto. Koti oli myyty ja muuttomatka alkanut kauas pohjoiseen. Lea käveli tyhjässä asunnossa. Sanat kaikuivat seinistä ja kiirivät kattoa myöten kovina ja kalseina. Parketti kiilsi kuin vastalakattuna, vaikka kodissa oli asuttu yli neljä vuotta. Haikea ikävä hiipi mieleen, kun Lea laski avaimen ikkunalaudalle ja sulki oven viimeistä kertaa. Matkanteko alkoi, auton peräpenkillä istuivat lapset Tiia ja Tapio, kahden kuukauden ikäinen kuopus Nea nukkui turvakorissa.

Alkumatka ajettiin hiljaisuuden vallitessa. Lapset viihtyivät kirjojen äärellä. Määränpään lähentyessä mieliala virkosi. Lapsetkin alkoivat kinastella ja kysellä tulevasta. Lea kertoi, että ensin asutaan väliaikaisessa, pienessä keittiön ja huoneen, asunnossa. Jo jouluksi päästäisiin uuteen omaan isoon kotiin. Tontti oli ostettu ja rakentaminen aloitetaan heti kesäkuun alussa.

Perillä kaikki olivat huojentuneita, matka oli mennyt hyvin. Nyt katsastetaan asunto ja odotetaan muuttorekan tuloa. Leo lähti tapaamaan vuokraisäntää, hän palasi pian takaisin ilman avaimia. Vuokralaiset eivät olleetkaan lähteneet, Lea hätääntyi mihin nyt. Rekka saapui oikeaan osoitteeseen, mutta sinne sitä ei voinut purkaa. Selvittelyjen jälkeen vuokraisäntä tarjosi autotallin irtaimistolle. Sille saatiin katto pään päälle, mutta perheelle ei. Lea ja Leo olivat huolestuneen pettyneitä. Ei auttanut kuin kääntyä sukulaisten puoleen.

Ensin he asuivat viikon siellä, toisen viikon toisaalla ja loput kaksi viikkoa kesämökille siirtyneiden sukulaisten isossa omakotitalossa. Vuokra-asunnon piti vapautua heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Lea odotti päivää, jolloin saisi kaivaa omat astiat laatikoista, keittää omilla kattiloillaan ruokaa ja paistaa pullaa uunissa. Kun se päivä koitti, koko perhe tunsi iloa ja onnea ahtautuessaan pieneen asuntoon, jonka iso huone täyttyi sängyistä. Nyt oltiin taas kotona, evakkoaika oli päättynyt. Koti on aina koti, Lean sydänalaan hiipi turvallisen levollinen tunne.

Uusi koti nousi kovaa vauhtia kohti korkeuksia. Lea lapsineen vietti rakennustyömaalla mieluisia hetkiä ja odotti hartaasti tulevaa omaa kotiaan. Vihdoin joulukuulla tulipalopakkasten aikaan oli niin valmista, että oli aika muuttaa. Uudessa kodissa kaikuivat sanat seinistä ja kiirivät kattoa myöten pehmeän lempeinä, tervetuloa. Lea puristi avainta kädessään ja kulki huoneesta huoneeseen. Availi ovia, täytti jääkaapin, napsautti hellan päälle ja kattilan porisemaan. Uusi koti oli juuri niin kodikas kuin hän oli odottanutkin.. Täältä en lähde pitkään aikaan postilaatikkoa kauemmaksi, Lea tuumi.

Pakinaperjantai 251. haaste = Evakkous