Jalat olivat kuin lyijyä. Hädin tuskin Ilona jaksoi nostaa askeleitaan eteenpäin. Laahustamalla, välillä pysähtyen haukkomaan raitista kylmää syysilmaa, Ilona eteni kohti sairaalaa. Viimeinen ponnistus oli jyrkkä ylämäki. Päässä humisi. Leijailenko ilmassa, ajatteli Ilona. Ajatukset tuntuivat poukkoilevan sinne tänne.Iltaisin Ilona veti ikkunoiden säleverhot tiukasti kiinni. Hän vetäytyi aikaisin makuuhuoneeseen. Veti vielä pimentävät verhot ikkunan eteen ja kääriytyi paksuun villahuopaan. Siitä huolimatta hän paleli. Näin yksinäinen ja sairas hän ei ole ollut koskaan.
Televisio oli auki, mutta hän ei voinut keskittyä sen katselemiseen. Mieli ja ruumis leijuivat epämääräisessä pumpulipilvessä. Ulkoa kuuluvat rapsahduksetkaan eivät häntä pelottaneet. Hän oikeastaan toivoi kuulevansa ääniä pimeästä. Ne vetivät häntä mukaansa. Ilona kuvitteli oudon kulkijan ikkunan taakse. Tirkistelijän, joka yritti säleverhojen pienistä rakosista kurkkia sisälle. Ilona nosti säleverhon ylös ja tuijotti pimeyteen. Ketään ei näkynyt. Tuuli rapisutti kirsikkapuun oksia ikkunaa vasten. Huomenna pitää leikata kirsikkapuuta, ajatteli Ilona.
Sairaus ei hellittänyt. Kello oli jo yli puolenyön. Ilona luki tapansa mukaan kirjaa. Sen avulla hän keskittyi vaivuttamaan mielensä unta kohti. Nyt lukeminen ei auttanut. Kova kipu ja polte selässä valvotti. Hän kieri sängyllä. Mikä minulla on ? Munuaissairaudet, Ilona näppäili nettiin. Hän kävi läpi kaikki analyysit munuaissairauksista aina myyräkuumeeseen saakka. Mitä tein ja missä olin kolme viikkoa sitten, jolloin minuun on voinut tarttua myyräkuume. Pilkkuja ei näkynyt, ei sitä se ei ollut. Vesi vanhin voitehista, välähti Ilonan mieleen ja hän aloitti veden juomisen. Aamulla menen heti lääkäriin.
Kun kello tuli seitsemän, Ilona soitti ja varasi ajan lääkäriin. Hyvissä ajoin, puolituntia ennen varattua aikaa, Ilona odotti lääkärinsä oven takana. Olen vähän etuajassa, hän kuuli lääkärinsä sanovan. Ilona ilahtui, kun pääsi näin odottamattoman nopeasti sisälle.
Iloinen ja aurinkoisesti hymyilevä lääkäri piristi mielialaa. Ilona tunsi olonsa jo melkein terveeksi. Juttelu ja tavanomaiset rutiinit tuntuivat kuin taikasauvan kosketuksilta.
Kirjoitan sinulle viiden päivän kuurin antibioottia. Ja vielä kuivaan hakkaavaan yskään tehokas lääke, sanoi tämä päivän ilontuottaja.
Yksi tabletti kahdesti vuorokaudessa, antibiootti, luki reseptissä. Tätä käskyä ilolla tottelen.
Mullakin vasta oli kuumetta liki 40astetta, kyllä muuten paleli ja oli tuskanen olo. Onneksi tauti jo helpottamaan päin.
VastaaPoistaTuolla kuurilla Ilona varmasti paranee.
VastaaPoistaNO onneksi ei ollut tuon pahempaa,,,,Hyvä tarina!
VastaaPoistapioni,
VastaaPoistaTämä tauti on ollutkin sitkeää. Onneksi hellittää.
Unelma,
Kyllä kai, ilmeisesti paranemaan päin.
Yaelian,
Flunssa vain, mutta sitkeä kuulosti olevan
Hieno tarina taas kerran!
VastaaPoistaOn hienoa että Ilonan lääkäri ei ole pelkkä kone, vaan osaa kohdata potilaan kaikki tarpeet, huolet ja tuskan, ja ojentaa tälle paitsi lääkereseptin myös iloisen hymynsä ja turvallisuudentunteen: kyllä tästä selviät. Oikeaa kokonaisvaltaista potilaan hoitoa ja kohtaamista. Ilo oli kohdata tämä tarina.
VastaaPoistaJotenkin osui ja upposi tuo tarina, kun on ollut kipeänä ja näin syksyllä haluaisin välillä vain laittaa verhot kiinni ja jäädä köllimään viltin sisälle..:)
VastaaPoistaOlipas hienosti kirjoitettu tarina.ja kyllä nyt paranet, ku hyvän kuurinkin sait!
VastaaPoistaKipeenä ei kyllä jaksa tehdä mitään ja kaikki tuntuu kurjalta.
Joitakin käskyjä noudattaa mielellään: kun käsketään kylään tai kun käsketään ruokapöytään.
VastaaPoistaLääkäriäkin on joskus helppo totella, kunhan ei käsketä laihduttamaan.
Se vaan on karmeaa, että tosisairaana pitää lähteä lääkäriin. Miksi ei apua voi vakavassakaan tilanteessa saada kotiin - siis Suomessa. Muualla maailmassa saa. Meillä taitaa olla asennoitumisongelma: lääkärit ovat niin tärkeitä viskaaleja, että eivät jouda potilaan luo.
Hieno pakina.
VastaaPoistaKun on oikein kunnolla kipeänä, ei halua katsella televisiota, sängystä ei löydy paikkaa missä olo helpottuisi. Kaipaa lämpöä ja läheisyyttä.
Joskus pelkkä katse helpottaa oloa. Kun kohtaa myötätuntoisen lääkärin joka katsoo silmiin ja kuuntelee, tuntee jo parantuvansa.
Katilein,
VastaaPoistaKiitos, että pidit.
Lastu,
Minusta lääkärin ote, iloisuus, potilaan kuuntelu ja myötäeläminen ovat hyvän hoidon tärkeitä osasia.
Kiireettömyys myös. Hyvä lääkäri on kullanarvoinen.
Satu,
Sitä se on käpertymistä ja voimattomuutta. Terveydelle osaa antaa taas arvoa.
Harakka,
Sairaus ottaa kaiken haltuunsa, vie voimat.
Ina,
Laihdutuskäsky olisi lähes mahdottomuus, varsinkin jos se ei perustu terveyden ylläpitoon.
Pitäisi puhua ennemmin terveellisestä ruuasta. Sen tiedostaminen vie oikealle tielle, laihtuu sitten tai ei.
Minäkin olen joskus ajatellut lääkärien kotikäyntejä. Se edellyttäisi lisää lääkäreitä, joiden joujosta osa valikoituisi kotilääkäreiksi.
Kun lapset olivat pieniä ja molemmat sairaita samanaikaisesti, saimme lääkärin kotiin. Se tuntui ruhtinaalliselta. Lasten kohdalla nimenomaan kotilääkärisysteemi olisi paikallaan.
Kaanon,
Juuri silloin, kun itse ei pärjää, on lääkäri kuin ystävä. Jos kohdalle sattuu oikein asennoitunut lääkäri jo se on puolitie parantumiseen.