Teho-osaston kaapin numero 12.4 avoimesta ovesta pilkistivät kävelysauvat. Sauvojen omistaja makasi osaston vuoteessa. Valvontalaite raksutti vuoteen päällä. Reino oli lysähtänyt lenkkipolulle. Ohikulkija oli hälyttänyt ambulanssin. Reino oli kiidätetty sairaalaan, jossa erikoislääkärit osaavat auttaa Reinonkin jaloilleen.Tutkimus- ja seurantapäivien jälkeen sydänspesialisti, nuori naislääkäri pysähtyy Reinon vuoteen äärelle.
- Sydämenne lyöntitiheys heittelehtii hallitsemattomasti neljästäkympistä yli sataan. Paras tapa hallita sydäntä on asentaa sydämentahdistin. Olemme varanneet teille ajan....
- Kuulkaas nainen, minä en tahdistinta tarvitse. Sydän on toiminut jo 82-vuotta ja niin se toimii edelleenkin. Sitä ei laiteta...
- Mutta elämänlaatunne paranee tahdistimen avulla. Voitte paljon paremmin....
- Kuulkaas nainen, minä kyllä tiedän mikä on minulle parasta.
- Mutta me laitamme päivittäin näitä tahdistimia. Nämä ovat meille rutiinihommia. Ei niistä ole mitään haittaa teille, vaan hyötyä...
- Ettekö tyttö jo usko, että minulle ei sellaisia saatanan hökötyksiä laiteta.
- Niin, emmehän me ilman potilaan suostumusta tehdä mitään, sanoi naislääkäri ja poistui.
Seuraavana päivänä Reino evp muisteli ääneen mennyttä elämäänsä.
- On minulla poika. Tuli ketterästi hakemaan rahat. Kuljetan mukanani aina sopivaa summaa kaiken varalta. Turha niitä täällä on pitää, poika oli sitä mieltä.
- Asutteko yksin, hoitaja kyseli.
- Kuulkaas tyttö, mitäs se teille kuuluu. Minä asun yksin ja tulen kyllä ihan hyvin toimeen. Apuja en tarvitse. Mikäs päivä nyt on ? Keskiviikko ?
- Ei nyt on torstai.
- No mitäs saatanan väliä sillä on, olkoon vaikka lauantai.
- Tiedättekö mikä vuosi nyt on.
- Kuulkaas tyttö, minä olen elänyt 82 vuotta, vuosiluvulla ei ole siinä mitään väliä. Minä kyllä tiedän mitä vuotta milloinkin elän.
Erikoishoitojakso oli päättymässä. Hoitaja pysähtyi Reinon eteen.
- Pyydämme lupaanne terveystietojenne lähettämiseksi terveyskeskukseenne.
- Kuulkaas tyttö, minun tietojani ei lähetellä.
- Mutta ne tarvitaan jatkohoitoanne varten terveyskeskukseen.
- No antakaa mennä. Mutta lääkäri Virtaselle niitä ei saa antaa. Oli se niin jääräpäinen lääkäri.
Reino oli elämässään tottunut komentamaan ja olemaan aina oikeassa. Hän oli oman elämänsä asiantuntija. Oli pitänyt itse elämänlankansa järjestyksessä. Nyt näyttää siltä, että Reinon lankavyyhti on pahasti sekaisin.
Reino-parka on peloissaan, on menettämässä hallinnan, eikä halua joutua toisten armoille.
VastaaPoistaReino on huomannut, ettei voi hyvin ja muistikin klikkaa. Se sitä suututtaa, ja pelottaakin varmaan.
VastaaPoistaMutta nauru tuli kuitenkin kun tätä tarinaasi luin, vaikkei tietenkään toisen hädälle nauraa saisi.
Mutta tää oli hyvä tarina.
Reino ei kuitenkaan ollut ihan toivoton tapaus, oli kävelysauvatkin hommannut vaikka moni vanha jäärä ei mokomiin puutu. Jospa se lankavyyhtikin vielä siitä selviää.
VastaaPoistaEi ole helppoa Reinolla, ajatus toisten armoille joutumisesta kauhistuttaa. Kun on tarpeeksi vanha, ovat kaikki muut mielestään enemmän oikeassa.
VastaaPoistaReinon kaltaiset elävät jääräpäisyyttään pitkään. Mutta onko elämänsä sitten laadukasta ja mukavaa, kun aina on oltava vastahankaan eikä itselleenkään armoa anneta?
VastaaPoistaLangat menee niin helposti sekaisin jos ne on kaikki kaiken aikaa omissa käsissä ja sitten menee kaatuilemaan ja lyyhistyilemään maahan, tai kierimään.
VastaaPoistaSolmusa tuntuvat olevan, Reinon langat, mutta minkäs teet. Hoitotahto olisi hyvä tehdä niinkauan kuin järki juoksee, mutta voihan Reinon elämänfilosofia olla ihan hänen vakaan tahtonsa mukainen. Vapaa maa ja ihmisillä vapaa tahto. Kyllä sitä pitää kunnioittaa aina holhouksen alaisuuteen asti. Sen jälkeen päättää joku muu (ellei sitä hoitotahtoa löydy).
VastaaPoistaJätin blogiini sinulle tunnustuksen (ja haasteen).
SusuPetal,
VastaaPoistaSekin siinä taustalla on.
Harakka,
Sääli Reinoa, noinkin voi käydä.
Kyllä hieman hymyilyttää minuakin.
Demetrius,
Luulisin, että Reinoa hoidetaan vielä vähän aikaa. Ja sitten joko sauvakävelylle tai liitämällä ylös ikuisuuteen.
Luulen, että jälkimmäiseen Reino olisi tyytyväinen.
Katriina,
Reino tuntee, että nyt hän ei enää ole oikeassa itsensä suhteen ja on ymmällä.
Rita,
Pitäisi vähän höllätä ja armahtaa itseään ja antaa muiden päättää.
isopeikko,
Lyyhistyminen ei ollut ominaista Reinolle ja se sotki koko lankavyydin.
Ina,
Yksinäisen omatahtoisen miehen osa on karu. Toisaalta Reino taitaa odottaa jo kovasti sitä viimeistä sauvakävelyä.
Kiitos, tulenpa katsomaan.
Ei ole lääkärillä helppoa. Hoitomyönteinen potilas on ihanteellinen, mutta entäpä jos vastassa on omaa parastaan vastaan taisteleva kaiken tietävä jäärä. No, pakkohoitoa ei laki tunne muuta kuin tietyissä tapauksissa, Reino ei siihen ryhmään kuulu ja saa itse päättää valitseeko tahdistimen ja elämän jatkumon vai pysyykö kiukuissaan ja luovuttaa. Ehkä avain hänen mieleensä on muualla kuin tahdistimessa. Hän tarvitsisi rinnalleen ihmisen, luulen, vaikka aina ei sekään auta jos mielenpesässä on liikaa mustaa.
VastaaPoistaTärkeä aihe taiten kerrottu. Mieluummin vanhuus ja viisaus kuin vanhuus ja kiukkuisuus.
Vakuuttava tarina
VastaaPoistaLastu,
VastaaPoistaSäälittää nämä Reinot, elämä on kolhaissut kovaa, mutta jääräpäänä edelleen.
Luulen myös, että yksinäisyys on iso ongelma ja moni tekee ratkaisun sen suhteen ja luovuttaa tai antaa elämän luisua käsistä.
Kiitos lastu.
hemmetti,
Kiitos.
Meitä reinoja on.
VastaaPoistaReinot meillä on jalassa
tikkuri päällä ja karvahattu.
Me olemme Suomi.
Se on vaikeaa tunnustaa, että jossain elämänsä vaiheessa joutuu ottamaan käskyjä vastaankin eikä vain antamaan, pakko on vastaan silti pyristellä. Siinä ne langat sekoaa.
VastaaPoistaSopeutuminen avun tarvitsijaksi sairauden kohdatessa on monelle jäärälle todella rankkaa, eikä kaikille onnistu mitenkään. Reinoja on.
VastaaPoistaTodentuntuinen, hyvä tarina.
Tuo voisi olla ihan hyvin tottakin.
VastaaPoistaHarmaasusi