Nyt tunnen, että ajatukset kulkevat suoran viivan lailla. Käteni eivät saa tehtäväkseen kirjoitettavaa. Katselin kuvia viime vuoden lokakuulta. Vanhat ja viisaat lehmukset osaavat elää, muuttua vuodenajan mukaan. Ne näyttävät talvella kuolleilta, mutta niissä on uuden kevään elämä jo valmiina. Elämä säilyy.
Veden pinta on tyyni ja vakaa. Se toistaa ympärillään olevan. Oikeasta kulmasta katsottuna siitä näkee taivaan. Olen kulkenut näitä samoja reittejä viime päivinä, mutta kameraan en ole ehtinyt kaunista syksyä tallentaa. Tämäkin näkymä on vuoden takaa.
Kuukausi sitten akileijan kuihtuneet siemenkodat nousivat vihreän kukkapensaiston keskeltä. Nyt lehdet ovat kuihtuneet, syksy on edennyt.
Syyskuun alkupuolella pihlaja oli vielä vehreä ja kantoi vasta punertuneita marjoja. Nyt lehtiin on iskenyt ruska ja suurin osa on leijunut alas.Mikään ei enää palaa entiselleen. Ihmisen aika on rajallinen. Sen muistaminen on vaikeaa. Sen huomaa, kun odottamaton pysäyttää kulkusi. Pysähdyt, silmiesi ohi virtaa taakse jäänyt elämä muutaman silmänräpäyksen ajan. Elämä on virrannut liian nopeasti. Edessä on toivo saada vielä tarpeeksi aikaa.
Syksy on kuihtumista niin monin tavoin.
VastaaPoistaTalviunet olisivat ihana asia. Heräisi lähes tuoreena pakastuksen jälkeen huhtikuussa.
Voi! Eksyin blogiisi jokin aika sitten. Tämä on ensimmäinen kommenttini. En ole blogi-ihminen... Nyt kuulostaa pahalta. Tämän päiväinen pohdintasi pysäytti minut. Mieheni kuoli kuutisen vuotta sitten sairastettuaan vain vajaa kolme kuukautta. Aikaa on kohdallani kulunut, mutta aavistanko oikein... onko tapahtunut jotain peruuttamatonta? Kirjoituksesi nostatti pintaan omat vahvat tunteeni. Toivon sinulle kaikkea hyvää! Tuutikki
VastaaPoistaLuonnossa elämän rajallisuuden hyväksyy helposti, mutta ihmisten kohdalla sen mielellään siirtää takavasemmalle, ettei tarvitse ajatella. Paitsi joskus.
VastaaPoistaKuvat ovat kauniita, varsinkin akilelijat. Toivottavasti näkymät kotona ovat muutenkin valoisat.
Luonnosta sen elämänkulun paremmin huomaa. Itse olen monesti joutunut pohtimaan samankaltaisia asioita. Kuitenkin tuhkastakin nousee jälleen siemen, elinvoimainen ja täydellinen. Toivottavasti luonnosta jaksamme myös ammentaa voimia.
VastaaPoistaJos jaksat ja haluat, niin blogistani löytyy sinulle tunnustus ja haaste. :)
Toivotaan, että kaikki on hyvin.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä kaihoisammin tietää, että aikaa on jäjellä vain joku tietty, tuntematon määrä.
VastaaPoistaFamun kanssa samaa mieltä. Herää kysymys, kuinka monta kesää vielä?
VastaaPoistaOmien ikävuosien kertyeässä yhä usemmin tulee mieleen elämän rajallisuus. Se on niin totta.
VastaaPoistaJokaisesta kauniista aamusta, päivästä osaa olla kiitollinen, varsinkin jos on saanut muistutuksen, että toisinkin voisin olla. Minä sain muistutuksen kolme vuotta sitten.
Sinun syksyäsi värittävät nyt
raskat ajatukset. Toivon toivon valon lisääntyvän päivissäsi.
Elämä on rajallista,minkä takia siitä pitäisi osata nauttia kun voi. Syksy sai minut aina hieman alakuloiseksi;surin luonnon kuihtumista ja linnunlaulun katoamista. Voimia ja tsemppiä Arleena...
VastaaPoistaSusuPetal,
VastaaPoistaSiitä voisi unelmoida, mutta unelmat eivät toteudu.
Tuutikki,
Toivo on ja usko, että elämä yhdessä jatkuu, mutta hieman hitaammin ja rauhallisemmin.
Suomessa on kaikesta arvostelusta huolimatta laadukas ja osaava erikoishoito. Olen siitä kiitollinen.
Hyvää ja levollista elämää sinullekin Tuutikki.
Katriina,
Se on totta. Olen ajatellut elämää rajaa näkemättä. Nyt muokkaan suhtautumistani uudella tavalla.
Pitäisi olla "matkalaukku" aina pakattuna.
Tällä hetkellä kaikki näyttää hyvältä.
Tarjuska,
Kaikki on hyvin, kerään voimia tapahtuneen jälkeen. Pysähtyminen lamauttaa ja asettaa asioita hiukan eri järjestykseen.
Kiitos, käyn kurkkaamassa.
Famu falsetissa,
Niin se on. Pitää opetella hyväksymään ja olemaan valmis.
Unelma,
Sitä mietin ja samalla olen kiitollinen menneistä.
aimarii,
Kiitos lohduttavista sanoistasi.
Yaelian,
Syksy on luopumisen aikaa, kesä on jäänyt. Sekin tuo alavireen ajatuksiin.
Ihme kyllä, olen muutamien päivien ajan kuullut ja kuunnellut ulokona pienten lintujen iloista laulua. Se on virkistävää ja hieman ihmettelinkin sitä. Tuli mieleen muisto viime marraskuulta.
Kiitos.
Haikea syksy, elämän kierto näkyy luonnossa niin selvästi ja varmasti. Ihminen ei koskaan voi olla varma uudesta keväästä. Mutta sinulla 'toivo on edessä' ja vahva usko huomiseen. Kaikkea parasta toivotan!
VastaaPoistaHei Arleena,
VastaaPoistaSamoissa tunnelmissa minäkin täällä ja johtuu paljolti siitä elokuvasta jonka eilen teeveestä katsoin.
En olekaan tainnut tänä vuonna itkeä kertaakaan siihen verrattuna miten eilen itkin sitä elokuvaa katsoessani.Vielä aamulla oli päällimmäisenä ajatuksena se mihin olin illalla nukahtanut.Mitä on edessä-vanheneminen ja sen mukanaan tuoma rappio ja sitten lopuksi ero lapsesta ja Aston-kissasta.
No eipä ollut kovin lohdullista tämä, mutta tuntui tärkeältä sanoa että ymmärrän täysin sen mistä kirjoitit - luulen ainakin.
Elämä on rajallista.
VastaaPoistaJa juuri äskettäin jouduin kuoleman kanssa vastakkain, kun läheinen kuoli.
Aamulla ei vielä mitään ollut mutta illan alkaessa äkkiä kaikki muuttui.
Sen jälkeen olen ajatellut paljonkin elämän rajallisuutta, ja että koska tahansa voi omallakin kohtaa niin käydä, että elämä loppuu yhtäkkiä.
"Suomessa on kaikesta arvostelusta huolimatta laadukas ja osaava erikoishoito. Olen siitä kiitollinen."
VastaaPoistaOlen onnellinen että miehesi on hyvässä ja asiantuntevassa hoidossa. Lääkäri on aina elämän puolella ja käyttää lääketieteellistä osaamistaan potilaan parhaaksi. Ollakseen terve ei tarvitse olla terve, lohduttaudun nytkin.
Ja kun poikamme sai cp-vammaisuusdiagnoosin, meille sanoi eräs viisas ihminen: hänen nimensä ei ole Diagnoosi, hänen nimensä on J. Johannes. Tämän näkemyksellisen "marssijärjestyksen" kautta kurkotimme - ja kurkotamme yhä - kohti elämää jossa on mukana erityispiirre, liikuntavamma, mutta ei kaiken ylle leviävänä mustana varjona. Elämään sisältyy niin paljon erilaisia värejä.
Kiitos ajatuksistasi, kuvistasi - ja ihanista ruokaohjeista ruokablogissasi. Nam. Mitä aiot valmistaa hänelle kun hän pääsee pois sairaalasta?
Toivon kirkkautta syksyyn! Hyviä hetkiä yhdessä miehesi kanssa ja hänelle toipumisen iloa.
Kun ajatukset irtoavat, kestää hetken ennenkuin ne järjestyvät uudelleen. Vanhaan järjestykseen ne eivät enää palaa, onneksi.
VastaaPoistaSirokko,
VastaaPoistaNäin ajattelen myös. Nyt olen saanut kokea, että aina on oltava valmiina lähtöön.
Melita,
Meitä kosketetaan eri tavoin. Sinua pysähdytti elokuva, ajattelit jo pitkälle eteenpäin mitä on edessä kun... Se on jo itsessään lohdullista valmistautumista eteen tulevaan.
Harakka,
Pysähtyminen ja asioiden järjestäminen tulevaan on paikallaan. Sinua pysähdytti läheisen menettäminen.
Lastu,
OLen kiitollinen, että kaikki etenee hyvin. Elämä ei ole enää entisensä. Olemme jo suunnitelleet
muutoksia. Tapahtunut on lujittanut monella tapaa. Kuljemme verkkaisesti kohti tulevaa.
Niitä mieliruokia ensimmäisenä. Jauhelihapihvit, broileriruuat, pastat ovat päällimmäisinä.
isopeikko,
Niin uskon minäkin. Ajatukset järjestyvät nyt uuteen järjestykseen
Kiitos teille kaikille myötäelämisestä.