maanantai 7. syyskuuta 2009

Vihreää, vaikka on jo syksy

Mitäs nyt kirjoitan. On aika voimaton olo. Vaikka minulla on pieni piha, sain kunnon jumppahetken aikaiseksi viikonloppuna ja vielä tänäänkin, vapaapäivänä. Ruumis, joka ei ole tottunut koukistelemaan, kyykkyilemään, tekemään kierreliikkeitä (vaikka pitäisi) ja kurkottelemaan, on saanut todellista kyytiä. Hiki on virrannut ja kädet ovat maamiehen kädet.
Miten saan kynnenaluset puhtaiksi. Kehtaankohan näyttää niitä kynsihoidossa ollenkaan.
Viime kerralla ne jo olivat aika räjähtäneet. Kynsihoitaja totesi viileästi.
- Jaahas olet ollut mustikassa
.
En kehdannut sanoa koko totuutta.
- No niin ja puutarhatöissä, sanoin. En ollut poiminut mustikoita, olin hakenut ne torilta.
En osaa käyttää käsineitä. Haluan tuntea mullan, ruohon ja kukkavarret käsissäni.

Nyt on kukkapenkkejä myllätty, iiriksiä siirretty. Syyshohdekukat kukkivat maljakossa isona kimppuna. Jätin niitä vain pienen pätkän villiviinin viereen. Villiviinikin on näköjään alkanut punastua. Tänä kesänä se on ollutkin erityisen rehevä, kiitos sateiden.
En vielä istuttanut tulppaanin sipuleita maahan. Ostin joku viikko sitten valkoisia, kaikki eri lajia.
Kerrottuja, singlejä ja kevään vihreitä. Kevään vihreät luulin valkoisiksi. Pitää yllättyä keväällä jos ne ovatkin vihreitä.

Jos joku luulee, että kukat eivät osaa puhua, erehtyy. Katsokaa nyt hopeahärkkiä, se on kasvanut sydämmenmuotoiseksi. Kertoo rakastavansa, tietysti hoitajaansa. Innostuin tästä kovin ja lisäsin hopeahärkkiä kukkapenkin reunoille.

Itkeekö kurjenmiekka, näyttää olevan kyyneleitä lehdillä. Suree varmaan taaksejäännyttä kesää. Vielä on vihreää, mutta ei enää kauan.

18 kommenttia:

  1. Voi miten reipasta puutarhorointia! Ja vehreyttä edelleen. Niitä kiertoliikkeitä pitäisi välttää ainakin painavan lastin kanssa, jos ergonomiaa ajatellaan.

    Ja meikäläinen ei saa edes tuonne parvekkeelle hommaamiani syyskukkia multaan...

    VastaaPoista
  2. Vaahteranlehdet ja villiviini on kauniita sekä vihreinä että syksyn ruskan sävyissä. Puutarhurointi on parasta hyötyliikuntaa. Pian päästään haravoimaan :O)

    VastaaPoista
  3. Ja tänään olikin ihankesäinen päivä:)

    VastaaPoista
  4. Ruoho on vihreää lumenkin alla. Ja vuorenkilpi. Se on kuin pakastettu kesä.

    VastaaPoista
  5. Sinä saat kyllä tosi paljön iloa puutarhahommista. Olisinpa edes puoliksi yhtä taitava.

    VastaaPoista
  6. lepis,
    Ei onneksi ollut lastia käsissä, kasasin vain kasoihin. Toivon, että joku ne siitä kerää ja vie pois.

    Nyt kyllä laitat sinne parvekkeelle kukat, vaikka laakakatajaa tmv.

    Minna,
    Totta haravointia edessäpäin. Olisipa ihanat ilmat, kuten tänään.

    Eija,
    Oli aurinkoa ja vihreää. Nautin säästä.

    isopeikko,
    Totta, kun kurkistaa hangen alle talvella, vihreä sieltä pilkottaa. Toivottavasti tulee lunta, että olisi ainakin kevyet hanget.

    Katriina,
    Pienestäkin (piha) pitää iloita ja onhan vielä terassi. Siellä puuhaaminen on rentouttavaa, varsinkin kun ei ole liikaa puuhaa.

    VastaaPoista
  7. OIkea viherpeukalo kyllä olet;taidat saada kaikki kasvit kukoistamaan!

    VastaaPoista
  8. Kyllä puutarhassa vielä hommia riittää näin syksyn tullessa. Sipulikasvit ovat siitä mielenkiintoisia, ettei aina tiedä, mitä sieltä tulee ja kuinka monta. Ovat kevään ensi ilo.

    VastaaPoista
  9. Puutarhaa pitäisi hoitaa pikkuhiljaa rakkaudella...vaikka oikeasti se on kyllä hikistä puuhaa ja heti kun jää hommat tekemättä huomaa kyllä...

    VastaaPoista
  10. Mitä vanhemmaksi tulen, siitä nopeammin aika tuntuu kulkevan. Lapsena kesä tuntui vuosien mittaiselta, nyt kesän kuukaudet vilahtavat hetkessä ohi - mutta ei ikiuneen vaan muistot vihreydestä ja veden välkkeestä kantavat uuteen vuodenaikaan (ja sen ylikin), tuli sitten tuisku tai räntäsade. Tai mitäpä niitä vielä manaamaan esille (vaikka olenkin sateen ystävä).

    Kauniit kasvit: ne rakastavat sinua, sinä niitä. Ja katsojan osa on kiitollinen.

    VastaaPoista
  11. Yaelian,
    Hyvää onneakin on mukana.

    Famu falsetissa,
    Syyssäät on niin raikkaita, tuntuu nyt juuri aika mukavalta olla ulkona.
    Odottelen vielä hiukan aikaa ennenkuin tökäisen niitä sipuleita maahan, mutta valmiina ovat.

    SuviAnniina,
    Oikeassa olet. Minusta katseleminenkin on hoitoa ja sitä tulee harrastettua päivittäin.
    Ei siis kastelu vaan katselu.

    Lastu,
    Jotenkin tämä elokuu vilahti kuin unessa nopeasti, nyt lasken jo että kohta on marraskuu. Silloin muistellaan kesää ja odotetaan joulua. Onkohan se jonkinlainen välikuukausi.

    VastaaPoista
  12. sinun puutarhasi kukoistaa edelleen...vihreää, vehreää...
    kauniita istutuksia, siellä on hyvä touhuta...

    VastaaPoista
  13. Sydämellinen hopeahärkki!
    Puutarhastasi löytyy vaikka mitä yllättävää.
    Ja aina on jotain odotettavaa-kevät ja sipulikukat!

    VastaaPoista
  14. Sä olet taas aikamoisen homman siellä puutarhassasi tehnyt, ja kukat rakastaa sua, ja sä niitä!
    Muuten, kun sinne kynsi-ja käsi hoitajalle voit ihan huoletta sanoa, että hän onkin sitä varten, että laittaa sun kädet kuntoon, siks sä kai meetkin sinne!
    Ei saa käsiään häpeillä, jos niillä on töitä tehnyt, sanoi aina äitini, kun murehdin nuorena tyttönä mullanvärisiä kynsiäni.
    Hieno postaus oli tämä, kiitos!

    VastaaPoista
  15. hanne,
    Vihreältä näyttää - vielä.

    Kaanon,
    Pikku pihakin voi yllättää, sydämmen huomasin vasta nyt.

    Harakka,
    Kyllä ne kädet kelpaa ja taas ovat hoidon jälkeen entistä ehommat.

    VastaaPoista
  16. Munkin kynnenaluset on välillä aika hirveen näköiset, esimerkiksi juuri mustikanpoiminnan jälkeen. Ja puutarhatöiden, minäkään en pidä käsineitä kun niillä ei saa kunnon tuntumaa. Ja puhtaaksi ei niitä tunnu saavan millään:(

    VastaaPoista
  17. pioni,
    Mukava kuulla, että muillakin on kädet mullassa ja mustikoissa.

    VastaaPoista