lauantai 4. elokuuta 2007

Ginkgo biloba


Muutama viikko sitten Helsingin reissullani päätin ajaa Salmisaaren kautta. Pitkästä aikaa halusin katsastaa, mitä Skannossa on. Pientavarat olivat vähän ripoteltu sinne tänne. Ale-hyllyistä en löytänyt mitään ostamiseen päätyvää. Selailin kirjapöytiä, en nyt löytänyt mielenkiintoisia sisustuskirjoja. Päädyin Christer Berensin Ruokaa ja viiniä-kirjaan, suomentanut Veijo Kiuru.
Kirjassa ei ole yhtään ruokaohjetta, sen sijaan viinistä ja sen suhteesta ruokaan on ihan hyödyllistä tarinaa. Ainakin minulle, joka valitsen viinit mutu-tuntumalla.
Maut aloittavat matkan viinien ja ruuan yhdistelemiseen. Tunnemme neljä perusmakua,
  • makea, maistuu kielen kärjessä
  • suolainen, maistuu kielen laidoilla
  • hapan, maistuu kielen sivun takaosassa
  • katkera, maistuu kielen takaosassa
On olemassa myös viides maku umami, tarkoittaa hyvää, mutta ei ole hyvää enää viinin seurassa. Nyt poikkesin jo otsikon aiheesta, palataan tähän viiniä ja ruokaa-aiheeseen myöhemmin.

Säväyttäviä tuntemuksia ei siis syntynyt nuiva-ilmeisessä Skannossa. Kukkaosasto oli lähes tyhjä. Poistuessani huomasin ovipielessä pienen tason, jossa oli 5 kpl mukavannäköisiä, hentoja kasveja saviruukuissa. Avonaisesta ulko-ovesta puhalsi heinäkuun sateisen ja tuulisen päivän viima, joka tuiversi kasveja säälimättömästi. Jotenkin tunsin, että minun pitää ottaa kasvi mukaan, ikäänkuin pelastaa se tuiverruksesta.
Luin etiketistä, Ginkgo-puu, pidettävä yli 15-asteen lämpötilassa, kastellaan säännöllisesti ja viihtyy valoisessa paikassa. Voidaan istuttaa myös puutarhaan, jolloin talvisuojaus on tarpeen kahden vuoden ajan.

Kotona sijoitin kasvin keittiön ikkunalaudalle kaktuksien viereen. Kasvista oli kuljetuksessa repeytynyt yksi lehti lähes irti, harmittelin sitä. Kastelen kasvin päivittäin. Kun ajattelin kertoa tästä kasvista teille, kuvasin sen ja etsin tietoa kasvista.

Ostokseni osoittautuikin mielenkiintoiseksi. Kyseessä on Neidonhiuspuu, ginkgopetäjä, joka on tullut Japanista Eurooppaan 1600-luvulla. Kasvini on havupuu, neulaset ovat kasvaneet yhteen ja muistuttavat lehteä. Ginkgon esi-isät aloittivat kasvunsa maapallolla jo 280 miljoonaa vuotta sitten ja 100 miljoonaa vuotta myöhemmin, jurakaudella, sen erilaisia muotoja kasvoi yleisesti. Nykyisin ginkgon ainoat luonnolliset esiintymispaikat ovat Kaakkois-Kiinassa, Guangongin ja Guangxin maakunnissa. Berliinissä on useita ginkgojen reunustamia puistokäytäviä ja siellä kasvaa myös Saksan suurin 200 vuotta vanha naispuolinen ginkgo-puu. Naispuolisten puiden haju on vastenmielinen, joten koiraat olisivat sopivia puistopuiksi. Berliinin puistojen joka kolmas ginkgo on nainen. Sukupuolen voi tunnistaa vasta, kun puu on saavuttanut 30-vuoden iän. Silloin puu kukkii ensimmäistä kertaa. Japanissa ja Kiinassa puun uskotaan olevan jumalten asuinsija ja puuta löytyy temppelien ja luostareitten puutarhoista.

Tutkimukseni jatkuivat. Kauko-idässä ginkgo on ollut arvostettu lääkekasvi jo kauan. Kasvilla on rohdosvalmisteena parantavia vaikutuksia
  • ääreisverenkierron parantamisessa
  • muistin parantamisessa
  • dementian ja Alzheimer-taudin hoidossa
  • glaukooman eli viherkaihin hoidossa
Nyt suhtaudun tähän ainutlaatuiseen kasviini erityisellä huolenpidolla. Toivottavasti saan sen menestymään. Jos Ginkgo pudottaa lehtensä eli neulasensa talveksi, en hätkähdä sitä. Odotan, että keväällä puhkeavat uudet lehdet.

2 kommenttia: