Muumilaakson ansiosta Naantali on tullut viime vuosina tutuksi hyvin monelle suomalaiselle lapsiperheelle. Ehkäpä suurimmalle osalle tätä lukevillekin.
Joka kesä Naantalissa pitää käydä, on se niin kaunis kaupunki puutalo-idylleineen. Nappasin teille kuvasatoa elokuun sunnuntaivierailustani. Kameran ikuistamia hetkiä on kaksikymmentäneljä.
Aloitetaan Mannerheiminkadulta otsikon kuvagalleriassa
- Mannerheiminkatu kuljettiin päästä päähän
- Kultarannan tornissa liehui Suomen lippu, Presidenttimme oli siis kotona
- Luostarikirkon kello näytti 14.15
- Kapeaa kävelykatua hiljalleen ylös huipulle
- Edelleen alas merenrantaan
- Huipulla kannatti kuitenkin pysähtyä ikuistamaan merinäköalaa
- Venesatama puistosta nähtynä, takana siintää Muumilaakso
- Ihan pakko oli pujahtaa Rakkaudenpolulle
- Tältä parvekkeelta voi kiikaroida Kultarantaan saakka
- Lastentarha on saanut käyttöönsä arvoisensa vanhaa aikaa huokuvan talon
- Talon julkisivun kauniit puuleikkaukset ikuistettuina
- Vanhat talotkin ovat ryhdikkäitä
- Villiviini ryöppysi romanttisesti alas talon seinää
- Portti piiloutui salaperäisesti villiviinin alle
- Sisääntulon ovikatos
- Avonainen portti ja yläpuolella pieni kello
- Portteja edelleen, ne ovat niin kauniita
- Vähän ränstyneen portin takaa aukeaa vapaasti rehottava pikkupiha
- Köynnöshortensia kukki pikkutalon päädyssä avonaisen portin takana
- Oikea aurinkoportti
- Omenien painosta notkuva omenapuu työntyi aidan yli
- Voiko olla ihanampaa kuin punaisen talon ikkunan päälle rönsyävä villiviini
- Naantalin puistotie on varjoisan hämyinen
- Takaisin ensimmäisen kuvan tunnelmaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti