torstai 29. tammikuuta 2015

Korvaava






























Oliivilehdot, vihreät niityt, muheva multa
ja takana kohova vuoristo. Sama taivas.
Kotimaisemaa korvaava vain hetken.

Kotimatkan päässä tuttu maisema,
karunakin kaikkein kaunein.
Loskaisena, paljaana, lehdettömänä,
kaamoksessa, pakkasessa.

Metsän taaja vihreys, 
järvenselän kimallus,
lainehtivat viljapellot.
Kaikki minne silmä kantaa
korvaamatonta taivaaseen saakka.   
    

 

20 kommenttia:

  1. Isänmaa, synnyinmaa, koti - niitä ei mikään korvaa

    VastaaPoista
  2. Ihana kuva! Olet oikeassa kotimaan maisemia ei mikään korvaa :)

    VastaaPoista
  3. Kauniisti sanottu ja niin totta. :)

    VastaaPoista
  4. Runo huokuu kaipausta monella tasolla. Kaipaus ja kauneus nousevat siitä ja myös kuvasta minulle vaikutelmiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on hetken muualla korostuu oman maan kauneus. Tunnelma on juuri kuten kuvasit

      Poista
  5. Upea! Niin..mikä voisi korvata ihanan kotimaan, loskaisen kurjanakin se tuoksuu omalle..puhtaalle..se on korvaamaton taivaaseen asti! ♡

    VastaaPoista
  6. Tässä kuvaat hyvin runollisesti -muu maa mustikka, oma maa mansikka - ajatusta

    VastaaPoista
  7. Hyvä ajatus ottaa maisema tähän esimerkiksi, korvaava voi olla hetken hyvä, mutta se oma tuttu kotimaisema pysyy aina korvaamattomana.

    VastaaPoista
  8. Hieno idea ja kauniisti toteutettu.

    VastaaPoista