Oliivilehdot, vihreät niityt, muheva multa
ja takana kohova vuoristo. Sama taivas.
Kotimaisemaa korvaava vain hetken.
Kotimatkan päässä tuttu maisema,
karunakin kaikkein kaunein.
Loskaisena, paljaana, lehdettömänä,
kaamoksessa, pakkasessa.
Metsän taaja vihreys,
järvenselän kimallus,
lainehtivat viljapellot.
Kaikki minne silmä kantaa
korvaamatonta taivaaseen saakka.
Valokuvatorstai-Runotorstai 353. haaste = korvaava
Isänmaa, synnyinmaa, koti - niitä ei mikään korvaa
VastaaPoistaJuuri niin.
PoistaIhana kuva! Olet oikeassa kotimaan maisemia ei mikään korvaa :)
VastaaPoistaKiitos. Oma maa on aina kaunein
PoistaKauniisti sanottu ja niin totta. :)
VastaaPoistaKiitos.
PoistaKaunista!
VastaaPoistaKiitos.
PoistaRuno huokuu kaipausta monella tasolla. Kaipaus ja kauneus nousevat siitä ja myös kuvasta minulle vaikutelmiksi.
VastaaPoistaKun on hetken muualla korostuu oman maan kauneus. Tunnelma on juuri kuten kuvasit
PoistaUpea! Niin..mikä voisi korvata ihanan kotimaan, loskaisen kurjanakin se tuoksuu omalle..puhtaalle..se on korvaamaton taivaaseen asti! ♡
VastaaPoistaKauniisti sanottu
PoistaTässä kuvaat hyvin runollisesti -muu maa mustikka, oma maa mansikka - ajatusta
VastaaPoistaNiin taisi olla.
PoistaHyvä ajatus ottaa maisema tähän esimerkiksi, korvaava voi olla hetken hyvä, mutta se oma tuttu kotimaisema pysyy aina korvaamattomana.
VastaaPoistaNiin minä ajattelin.
PoistaHieno idea ja kauniisti toteutettu.
VastaaPoistaKiitos
Poistanäin on!
VastaaPoistaSiltä ainakin sydämessä tuntuu
Poista