Kohti uutta vuotta

 Olen nauttinut joulunajasta. Täällä olen piipahtanut vain silloin tällöin.

Toisaalta on ihan hyvä ottaa verkkaisempi tahti. Elämää on elettävä

joka sektorilla ja annettava aikaa elämiselle. Aika rientää, sitä ei riitä tuhlattavaksi.   

Lunta, räntää ja vettä on saatu, säät ovat vaihdelleet.

Juuri tänään satoi joka lajia. Kun rännänsekainen lumisade liimautui ikkunoihin,

se suli heti sadepisaroiksi. Pisarat juoksivat kilpaa ikkunassa ja antoivat tilaa uusille pisaroille.   

 

 Kaupungintalous, kuin myös koko valtakunnantalous,  on rapakunnossa.

Se välittyi uudenvuodenaattona. Raketteja ei viuhunut taivaalle entisten vuosien tahtiin.

Minulle tuotti vaikeuksia saada kuvia, kun raketit räiskähtelivät kovin harvakseen.

Säästö se on pienikin säästö. Olisin jättänyt koko tulituksen väliin, kaupunginkassaan olisi

säästynyt hieman enemmän. Perinteisemmät traditiot esiin. 

Maaseudulla ei taideta kuntien kukkarosta raketteihin tuhlata.

 

 Kaksi tulppaanikimppua on jo kuihtunut, tässä niistä toinen.

Tänään ostin kolmannen. Hinta oli pudonnut jo melkein puoleen.

Kukat ovat ilonamme, kun koti on nyt hiljentynyt. 

 

Pojat nauttivat lätyistä. Tämä on aina herkkua pyhistä huolimatta.

Lätyt nautittiin omenasoseen, mansikkahillon ja sokerin kera.

Näkyypä joku käyttäneen kaneliakin.  Pikkuprinsessa oli leikkimässä

tai piirtämässä. Eikä hän erikoisemmin lätyistä pidäkkään.

Tästä jatketaan tätä vuotta. Ollaan elämään tyytyväisiä. Annetaan onnen asua kodeissamme.

Nautitaan siitä mitä meillä on. Kiitetään terveydestä, kodista ja ystävistä. 

Autetaan kykymme mukaan apua tarvitsevia.