keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Valoa ja iloa etsimässä

Työhuoneen katossa on iso Globall- valaisin. Siitä on palanut poltin jo muutama viikko sitten. Päivät pimenevät ja illat ovat jo pimeitä, joten pelkkä työpöytävalaisin ei enää riitä. Tänään oli aika lähteä etsimään polttimoita täältä pikkukaupungista. Tarvitsin myös jalkalamppuuni korjausta, joten piensähkökorjaajan etsintä hoitunee samalla reissulla. Pöytävalaisimeenkin päätin ostaa polttimon.
Kaikissa näissä valaisimissa on himmentimet. Se tietysti mutkistaa asiaa, mutta ei ole ylivoimaista. Himmentimiä luulisin olevan muillakin.
Ensin menin kodinkoneiden pienkorjaamoliikkeeseen  Ei, me emme tee sähkökorjauksia emmekä myy polttimoita, oli vastaus. Ehkä AMK:n sähköpuolen korjauspajassa korjataan. Lupasin käydä siellä. Polttimoiden myyntipaikka ei selvinnyt.  
Tässä  Romeo Moon T1-pöytävalaisin, jonka himmentimen on rikkonut sopimaton poltin. Toista kertaa en mene samaan loukkuun, vaan ostan sopivan polttimon. 
Päätin pyytää apua insinööriltä, joka kesken työpäivänsä etsi yhden ja ainoan mahdollisen liikkeen, josta saisin ostaa polttimot. Puhelinsoitto tuotti sikäli tulosta, että he ovat toimittaneet polttimoita asiakkaille.
Mutta nyt se ei käy, kyseinen liike on selvitystilassa eikä voi enää tehdä tilauksia. Suomeksi sanottuna rahat ovat loppuneet. Tämä on tätä aikaa, kun pienyrittäjät heiluvat konkurssin partaalla.

Niinpä insinööri näpytteli sopivan nettikaupan sivuille ja sieltä löytyi sopiva poltin seitsemän euron hintaan. Tilasin neljä, onpahan sitten varalla, kun kolmen-neljän vuoden päästä tarvitaan.

Nauru pidentää ikää ja pitää niskat rentoina, sanotaan.

Ilahduin tämän patsaan äärellä. Huomasin, että kaupunki on avannut vesihanan ja nyt vesi ryöppyää kivasti kuten patsaaseen kuuluukin.
Patsaasta taas muistui mieleeni aurinkoinen sunnuntai.

Olimme mieheni kanssa menossa jonnekin. Pysähdyimme liikennevaloihin, katua lähti ylittämään nuori nainen taluttaen valkoista pientä ja sööttiä villakoiraa. Kesäisen lämmintä kun oli, hän oli  pukeutunut hyvin niukasti, niukka musta toppi ja sitäkin niukemmat shortsit aivan minit.
Kun starttasimme liikkeelle, kysyin.
Huomasitko ?  Ai mitä ? Siis huomasitko ?  Joo, se oli todella söpö koira.
Purskahdin nauruun, päivä on pelastettu ja elämä on taas pidentynyt himpun verran.

5 kommenttia:

  1. Kauniista ryöppyää vesi patsaan juurella.Olipa hankalaa löytää polttimo mutta onneksi sitten löytyi:)
    Hauska tarina;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä pikkukaupåungissa ovat polttimotkin kiven alla.

      Poista
  2. Satiirinen juttu, mutta epäonnekas on aina käännettävä huumorin puolelle.

    VastaaPoista
  3. Välillä on yllättävän hankalaa yksinkertaistenkin asioiden löytäminen. No, onneksi löytyi :)

    VastaaPoista