Tuttu tie täynnä
mittaamattomia muistoja.
Askel askeleelta taakse katsellen
näen mutkat, mäen madaltuneen,
kuulen hiekan narskuvan.
Mittaamattomat muistot mukanani,
ilot, surut, onnenhetket,
kevyt on kantaa tietä tuttua.
Tunnen, olen perillä.
Valkokuvatorstai-Runotorstai 337. haaste =
Olavi Virta: Tie (La Strada)
Askel askeleelta taakse katsellen
näen mutkat, mäen madaltuneen,
kuulen hiekan narskuvan.
Mittaamattomat muistot mukanani,
ilot, surut, onnenhetket,
kevyt on kantaa tietä tuttua.
Tunnen, olen perillä.
Valkokuvatorstai-Runotorstai 337. haaste =
Olavi Virta: Tie (La Strada)
Mitä lie mutkan takana. Sinulle tuttua. Ensi kertaa kulkevalle jännittävää.
VastaaPoistaJuuri niin.
PoistaHurmaava tie!
VastaaPoistaSe on minulle kaunis tie.
PoistaTuttu tie on mielenkiintoista saada kulkea silloin tällöin ja katsella muutoksia
VastaaPoistaTuota tietä on nostalgisen mukava kulkea.
PoistaSiinäpä oikea S-mutka :)
VastaaPoistaNyt huomasinkin mutkan S-kirjaimen.
PoistaTie ei voisi olla enempää tutumpi, niin suomalainen. Ja runosi yhdistettynä siihen antaa mielenkiintoisen kuvan.
VastaaPoistaSe on oikea kylätie, kunpa olisi vielä sorapintainen
PoistaSiinä se on tie joka tuo suomalaisuuden hyvin mieleen, kuvaa hyvin runotorstain aihetta.
VastaaPoistaKiitos, kylätiet ovat aina kauniita ja kotoisia
PoistaHyvän mielen tie!
VastaaPoistaSitä se on.
PoistaJoku fiksu on joskus sanonut, että jos maisemakuvaan löytää s-muodon, niin se on lähes pakko kuvata:)
VastaaPoistaNyt tuli kuvattua, vaikka en kuvattaessa edes noteerannut tienmutkan muotoa.
PoistaJokaisella oman elämänsä tie!
VastaaPoista"Tuttu tie täynnä mittaamattomia muistoja" tykkäsin upea runo! ♡
VastaaPoistaSamalla tiellä kuljen kanssasi, omat muistoni mukanani takataskussa..