Lenkin varrelta

 Useimmiten lenkkini kaartuu pihasta alas pitkään puistoon, jota halkoo joki. Puisto on kaikkina vuodenaikoina kaunis  ja siellä riittää ihailtavaa.  Nämä koivut ovat kuin kansallispuitamme, kauniita valkorunkoisia ja lehdistö rennon notkuva. Koivut ovat myös pikkulintujen mielipaikkoja sekä kesällä että talvella.

 Joen (Suntti) vesiurut ovat päällä mutta vain osittain. Ne solisevat puolella teholla ja vain puolet on käytössä. Kunnossapitoon ei ole määrärahoja, raha tässäkin on syynä.

Pujahdan puiden alta kuin satumetsään. Eikö ole kaunis näky, kuva ei aivan tee oikeutta tälle kauneudelle. 

 Sorsien päivälepo on lounaan jälkeen joka päivä samaan aikaan. Höyheniä sukien on auringossa leppoisaa. Osa torkkuu, ei huvittaisi vielä heräillä.

 Kuljen sillan ohi, se on yksi seitsemästä sillasta, voi niitä olla enemmänkin. Pitäisi kulkea joenranta kokonaan läpi ja laskea kaikki sillat. Nyt puisto muuttuu metsäksi, jossa kasvaa saniaisia. Saniaiset ovat vielä vehmaita.

 Metsässä on myös pihlaja-angervoja. Niissä on kauniit lehdet ja kukkiessaan ne tuoksuvat miedosti.

Paluumatkalla ohitan kauniin funkkistalon. Pysähdyn aina ihailemaan sitä. Nyt otin kuvan. Vuosia, vuosia sitten tämä talo tuli minulle tutuksi. En asunut siinä, vaan työni puolesta kävin useinkin tässä talossa. Silloin ihastuin tähän rakennukseen, sen tyyliin ja ilmapiiriin. Tämän rakennustyylin soisin jatkuvan edelleenkin. 

Paluumatka osuu tällä kertaa koivujen reunustamalle Rantakadulle.