Kävin festivaaleilla. Perinteiseen tapaan aloitimme Villen pipon alta, iso telttamainen katos on saanut tämän nimen jo vuosikymmeniä sitten. Varjossa oli leppeä istua.
Portugalilainen yhtye soitti rytmikkään riemukasta musiikkia ja sai katsojat yhtymään musisointiin taputuksilla ja solistin "esiääntelyä" matkimalla, laulua se ei ollut vaan laulumaista ääntelyä.. Muutamat intoutuivat tanssimaankin letkeässä rytmissä.
Meille oli varattu kahvit Kansantaiteenkeskukseen. Tässäpä tämä uljas taidekeskus on. Jykeviä portaita kiivettiin vähän ylemmäksi.
Kuuntelimme ja katselimme nepalilaista kansanmusiikkia ja tanssia. Konsertin ja tanssin loppuvaiheessa tanssijat hakivat yleisöä mukaan lavalle. Ja kaikki osasivat tanssia - ja aivan oikein vielä. Istuimme ylimmällä penkkirivillä, josta kuvanotto oli heikkoa, kuten kuvasta näkyy.
Poistuessamme kallion juurelta oli aikaa kuvata muutama veistosmainen taideteos polun varrelta.
Oli mukava ajella kotia kohti kauniissa kesämaisemassa. Suomalaiseen kesämaisemaan ei kyllästy koskaan.
Tunnelmaa löytyy. Paikan päällä kaikki on aina paljon mahtavampaa kuin esim. telkusta katsottuna..
VastaaPoistaSopivasti tunnelmaa.
VastaaPoistaOh, olisimme voineet vaikkapa kohdata siellä mutta emme tainneet - minulla jäivät nuo molemmat mainitsemasi esitykset kyllä väliin. Lähes koko viikko siellä silti vierähti, välillä helteestä Perhonjokeen viilentymään ja taas takaisin kuuntelemaan tai soittelemaan.
VastaaPoista