Keittiötasot ovat valkoista kivimassaa.
Kalusteissa löytyy öljyämistä. Hallissa on vanha perintöpiironki. Se lienee koivua, koska on aikoinaan 1800-luvun lopulla Keski-Pohjanmaalla käsintehty. Täällä ei kasva jalopuita, ei ainakaan reilu sata vuotta sitten.
Koivupinnat on alunperin petsattu tummaksi ja petsi on vedetty hieman ootraustekniikkaa käyttäen. Se näkyy pintojen laikkuisuutena, kuten tarkoitus on ollutkin. Piirongin taso on vedetty petsillä suoraviivaisesti.
Olen varonut käsittelemästä piironkia mitenkään, kuluneisuus ja ajan patina näkyvät selvästi jokapuolella.
Nyt ensimmäistä kertaa käsittelin piirongin unikkoöljyllä. Vedin öljyn pehmeällä rievulla kaikkiin pintoihin.
Piirongin sivut imaisivat öljyn hyvin sisäänsä ja öljy kuivui aika nopeasti. Taso sen sijaan kesti kuivua vuorokauden ja pyyhin vielä sen kuivalla rievulla, että märkää öljyä ei jäänyt pintaan.
Piirongin päällä on vanhoja esineitä. Tällä hetkellä olen kerännyt vanhat palkintolusikat maljakkoon. Mietin vielä niiden sijoittamista kollaasiksi. Juthbackan kirppismarkkinoilta ostin 1930-luvulta olevan Svensk Tennin tinaa olevan kynttiläjalan. Pari vanhaa taulua löytyy myös Einar Kohlmanin maalaus ja Veikko Vionojan grafiikkaa. Muut taulut ovat 2000-luvun modernia abstrakteja maalauksia.
Kaunis pitsiliina on äitini virkkaama. Se herättää paljon muistoja ja nostaa tunteet pintaan.
Olohuoneessa oli myös öljyttävää. Sohvapöytä on massiivista öljyttyä tammea. Tätä pöytää olen öljynnyt muutamia kertoja kymmenen vuoden aikana. Pöytä on hankittu Turun vuosiemme aikana. Se on Nolla Nollan Mikko-nimisen puusepän tekemä. Öljysin pöydän kauttaaltaan ja se imaisi öljyn hyvin sisäänsä, kuivui tunnissa.
Vessassa on tammikehyksinen peili, myöskin Turun vuosien aikana puusepällä teetetty mittojen mukaan. Nyt se sopii tähän kotiin. Peilejä on kaksi, toinen kiinnitetään kylpyhuoneeseen. Peilien kehykset oli jo aika öljytä,nyt ne ovat kuin uusia.
Peilien seuraksi löytyvät vielä turkulaisen puusepän tekemät kaapit, toinen niistä, h120xw50, kiinnitetään vessan seinään. Toisen, 50x50, paikka on vielä hakusessa, eiköhän sekin jostain löydy. Kaapitkin on nyt öljyllä huollettu.
Massiivipuiset, käsintehdyt kalusteet kestävät ajansaatossa monien sukupolvien ajan, kun niistä pidetään huolta. Ne ovat hyviä esimerkkejä ekologisista, kestävistä ja lopulta edullisista tuotteista.
Olohuoneen sohviini tilasin jokin aika sitten uudet valkoiset päälliset, sohvat ovat jo 10-vuotiaita ja ovat edelleen kuin uudet.
Kaunis tuo pöytäsi! Minulla on muutama huonekalu,jotka vaativat öljyämistä tai sellaisen kuultavan pinnan lisäämistä vuosittain.
VastaaPoistaPuu suorastaan juo öljyä! Minä juotin vuosia parafiiniöljyä meidän massiivipyökkksille keittiön avohyllyille, kunnes nyt vahasin ne tummiksi. Öljy on helppo keino suojata puuta ainakin käsittelmätön puu saa siitä vuosien myötä kaunista sävyä.
VastaaPoistaOi tuota piironkia ja äitisi pitsiliinaa: Kaunista!
♥
Hienosti toteutuu ekologisuus kotisi iättömien huonekalujen osalta!
VastaaPoistaKaunis ja näyttävä kokonaisuus kaikkinensa, taulut seinällä, piironki ja sen päällä oleva liina ja esineet.
Sen lisäksi kaikkiin niihin liittyy merkityksellisiä asioita. Kiinnitin huomion tuohon Kohlmanin taulun maisemaan, selkeän siistiin joenvarteen, jossa ei pajukkoa tai muuta rumentavaa kasvustoa näy.
Oletpas taas ahkeroinut. Kaunis tuo pitsiliina.
VastaaPoistaOn kyllä komeaa tuollainen hoidettu, puhdas puupinta. pitäisiköhän tehdä sama ;)
VastaaPoistaKaunis piironkiseinä tauluineen, sopivasti vanhaa ja modernia rinnakkain. Kauniit on liitokset matalassa pöydässäkin, taitavan puusepän työtä.
VastaaPoistaVoi että olet ihanan ahkera! Kaunista jälkeä tulee.
VastaaPoistaSä siellä olet ahkerana ja kaunista jälkeä olet saanut aikaiseksi.
VastaaPoistaKyllä mun myös pian pitää alkaa siivoilla vähäsen ja muutenkin joula tehdä.