On satanut yöllä, vesipisarat roikkuvat vielä oksissa kuin helmet.
Marraskuinen ruohikko on jo menettänyt vihreytensä.
Kullanvärisin nupein koristettu rauta-aita näyttää kunkinkaan aidalta.
Aitapylväät ovat arkisesti betonia, niiden kuuluisi olla hienoa kalkkikiveä tai marmoria.
Hetken kuvittelin itseni jo kuninkaan alamaiseksi.
Leppä on kääntynyt aurinkoon, juuri nyt auringosta ei ole tietoa.
Se on lähtenyt pitkälle karkumatkalle.
Pihlajan on vallannut jäkälä. Se on lehdettömän puun koristus nyt.
Kävelin hetken taikametsässä, oli salaperäisen hiljaista.
Tässä metsässä asuvat keijukaiset ja menninkäiset.
Ne soittelevat toisilleen lankapuhelimella. Näillä linjoilla salaisuudet säilyvät.
Toisin on internetissä ja iphoneilla.
Tämän hetken muoti on vakoilla kaikkia, kukin toinen toistaan. Puntit ovat tasan.
Kuka on taitellut koivun samettisen rungon ?
Hienot kuviot, vain taiteilijan signeeraus puuttuu.
Kyllä kauneutta löytyy marraskuustakin, kun tarkemmin katsoo:)
VastaaPoistaKyllä löytyy.
PoistaKaunista siellä on marraskuussakin kun osaa katsoa ja sinä osaat. Tuonne keijujen ja menninkäisten kanssa voisi mennä talviunille.
VastaaPoistaSe on kuin taikametsä. Kaunista todellakin löytyy monin tavoin.
PoistaKaunista on!
VastaaPoistaIhan satumetsä tuli mieleeni heti, kun kuvia katsoin.
Niin, kyllä sitä tästä pimeydestäkin voi löytää kauneutta! Kiitos!
Marraskuu on nyt ollut erittäin säyseä ja kaunis.
PoistaJep, se aurinko pysyy itsepäisesti täällä. Oikein satumetsäkuvia, kauneutta löytää kun osaa katsoa. Näppärästi annoit puhelinlangoillekin uuden näkökulman, heti kuvittelin menninkäisten soittelevan toisilleen :)
VastaaPoistaSielläkö se jumittaa. Odotellaan taas joulun mentyä sitä tänne.
PoistaMenninkäisten on hyvä soitella, kun vakoilijat eivät osaa mennä langoille.
Nämä ovat tosi kauniita luontokuvia.
VastaaPoista