Sulassa sovussa

Vesitornilla ei ole enää mitään muuta tehtävää kuin olla maamerkkinä ja joulutähden kannattajana. Tähti syttyy aina joulun ajaksi ja loistaa kauas. Torni on mäkikumpareen päällä ja näkyy kauas. Hyvin se seurustelee vieressä olevan vihreän rakennuksen kanssa.
Haaveilen tuosta vesitornista ja olen lupautunut ostamaan sen yhdellä eurolla. Kirjallista tarjousta en ole vielä jättänyt. Kannattaisiko jättää ?
Muuttaisin asumaan tornin ylimpiin kerroksiin, alemmas tulisi liiketilaa yrittäjille. Kahvila, galleria, työpaja ja  eihän sinne muuta sopisikaan. Teatteri on ihan vieressä, sen pääty pilkistää oikeassa reunassa.  

 Ihailen tätä Katariinankalmiston männikköä. Eikös vanhat petäjät ole kauniita ? Ja kiviaita, vanha ja sammaloitunut, entisaikainen taidonnäyte. Hienoa, että keskellä kaupunkia  on säilynyt pala vanhaa historiaa ja luontoa.

Piti palata oikein takaisinpäin, kun kuljin Katariinanpuiston poikki. Männyt olivat kuvauksellisia auringonpaisteessa. Vieressä  paistatteli hopeakuusi ja sen takana tavallinen perinteinen. Kaunista, oikein virkistyin puita  ihaillessani. 

Aurinko näytti minulle aivan uudessa valossa nämäkin talot. Hetken tuntui kuin olisin jossain Välimeren maissa.  Paljaat puut muistuttivat, että Suomen talvessa ollaan. Kesällä lehtipuut kätkevät rakennukset taakseen.
Oli aurinkoinen pakkaspäivä.