Meriajokasniityt kuin rantakaislat
huojuvat virran mukana.
Tokot, simput, kampelat
näykkivät nälissään planktonia.
Liikenteessä on ruuhkaa,
nopeat syövät hitaat.
Meren metropoli hiljenee
taivaan sammuessa.
**********************
Runotorstai 262. haaste =
Kuva Wikimedia commons
Kaunista runoa.
VastaaPoistaTässäkin on jotain absurdia :) <3
VastaaPoistaMeri tuntemattomana on hieman absurdi.
PoistaMeren metropoli todella!
VastaaPoistaSe on suuri ja aava.
PoistaMeren elämää hienosti runoiltu!
VastaaPoistaKiitos.
PoistaEi aina tiedä mikä vilske pinnan alla käykään, vaikka niin tyyneltä näyttäisi.
VastaaPoistaSe on totta, liikenne siellä on kova ja ruuhkainen.
PoistaPinnan alla kuohuaa.... hieno runo!!!!
VastaaPoistaMonella tapaa kuohuvaa.
PoistaVesien pinnan alla on oma maailmansa, todellinen metropoli. Kuva inspiroi sinua hyvin.
VastaaPoistaVilkas metropoli pinnan alta löytyy, elävä ja kiehtova.
PoistaHieno pilvikuva.Kävin kerran meren pinnan alla tutkimassa ja kyllä siellä kuohui;D
VastaaPoistaEn ole itse koskaan sukellellut, joten täysin mielikuvituksen varaan on jäänyt merenalainen elämä.
PoistaTykkäsin runosta, meren ja taivaan symbioosin ajatuksesta!
VastaaPoista(mutta ihan pikkuisen pisti silmään kirjoitusvirhe kuvan plivessä ;)
Huomasin kirjoitusvirheen itse myös, mutta jäipä korjaamatta laiskuuden takia.
PoistaMielenkiintoinen aloitus.
VastaaPoista