torstai 29. marraskuuta 2012

Koivun kolmiodraama























Mikä katkaisi koivunlatvan.
Oliko se myrsky,
vaiko välinpitämätön koivunkatkoja ?
Surisiko tuhoa innokkaan saha ?
Koivu katkerana kolmin latvoin
korkealle kurottaa.
Kuka voittaa, ehtii ensimmäisenä.
Tasamatkaa kuljetaan,
 kasvamalla ei ratkea draama.
Laho jo hiipii hiljaa rungossa,
näykkii palan sieltä täältä,
horjuttaa koivun elämää.
Kunnes koittaa päivä
jolloin saha surahtaa.

******************
Kolmiodraama
PS Tänään paistoi pitkästä aikaa aurinko.
Terveiset Marraskuun selätykseen How to Survive Nowember ?

29 kommenttia:

  1. Paistaisipa täälläkin.
    Hieno auringon värjäämä kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään purevaa viimaa. Lunta odotellaan vielä.

      Poista
  2. Niinpä, paistaisipa täälläkin...
    Hienon runon jälleen rustasit.
    Kuvakin kaunis, auringon kultaama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurrinko oli8 mukava saada kuvaan, tähän aikaan sen paiste on harvinaista.
      Kiitos.

      Poista
  3. Aurinkoista, vähemmän draamallista marraskuun loppua!

    VastaaPoista
  4. Kaunis auringon hehku koivussa, kannattaako tuossa nyt dramatisoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai, mutta kolme katkaisun jälkeen kasvaneet latvat ovat aika ahtaalla.

      Poista
  5. Kolme latvaa kohti taivasta kurkottaa, kova taistelu vallasta.

    VastaaPoista
  6. Jänniä nuo monihaaraiset koivut. Tässä lähistöllä kasvaa paljon melkein alusta asti kaksihaaraisia koivuja. Kolmihaaraista en olekaan nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuvaiheessa on latvoja taiteltu ja siitä haarominen on alkanut.

      Poista
  7. Hienosti kerroit kolmiodraaman koivun kohdalla. Lopulta saha surahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on näiden vanhojen puiden kohtalona.

      Poista
  8. Kauniisti aurinko draamassasi valon heittää. Hieno vastaus haasteeseen, runoa myöten.!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Aurinko kultaa hetken ja draama jatkuu.

      Poista
  9. Jotain dramatiikkaa koivulle on käynyt, mutta seon yrittänyt selviytyä jopa kolminkertaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo olikin hyvin ajateltu, kolminkertainen varmistus, että ylös päästään.

      Poista
  10. runo ja kuva tukevat erinomaisesti toisiaan, pidin. ajatuksia herättävä. ohikulkija taittoi vuosikymmeniä sitten latvan koivusta, tarpeeseen haluan uskoa, ei ymmärtänyt taittaa oksaa, olisi ajanut varmaan saman asia, koivu ei antanut periksi, entistä vahvempana, kolmen latvan turvin kohottautuu korkeuksiin, pilvien sineen kurottautuu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin sen on täytynyt käydä. Luonto yrittää korjata sen minkä ihminen satutti.

      Poista
  11. Eilen paistoi aurinko täälläkin. Nyt on tuuli tuima. Koivut ovat sitkeitä ja nopeita kasvamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitkeitä ovat, lapsuuden pihan koivut ovat vanhuksia yli 100 vuotiaita. Nyt näyttää loppu niilläkin olevan edessä.

      Poista
  12. hyvä oivallus, ja teksti..kaunis runo syntyi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kuvattava löytyi kuin sattumalta ja teksti olikin jo helpompi nakki.

      Poista
  13. Kaunis, outo valo jota ei ole tänään näkynyt:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole enää täälläkään aurinkoa näkynyt. Tuli 3 cm lunta.

      Poista
  14. " Koivu katkerana kolmin latvoin korkeuteen kurottaa " siis suomenkieli on kuvaamattoman kaunista ja sinä osaat sen erinomaisesti !!!! Kaunista niin kuva kuin runokin !!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavista sanoistasi.
      Kuva tai oikeastaan koivut innoittivat runoon.

      Poista