Kirjeitä valkoisessa kuoressa

Postiluukku kolahti tuttuun tapaan. Raili oli jo jonkin aikaa odottanut määrättyä ja tuttua postia. Kirje oli  myöhässä. Heinäkuun alussa oli luvattu, että kolmen kuukauden kuluttua tulee kirje. Raili oli aikonut ottaa yhteyttä kirjeen viipymisestä. Nyt luukusta putosi tutunnäköinen valkoinen kirje.

Kaikki alkoi viime vuoden puolella vähän ennen muuttoa., mutta vasta muuton jälkeen alkoi tapahtua.

Nyt Raili on saanut jo neljä kirjettä. Kirjeenvaihto on yksipuolista ja se alkaa aina samoin vain päivämäärät vaihtuvat. Railin luki taas tuttua tekstiä Teille on varattu kirjeaika maanantai 12.11.12. Näyttää kovin yksipuoliselta, mutta tuttu aloitus Railille. Kirjeessä pyydetään muutamia toimenpiteitä ja jonkin ajan kuluttua kolahtaa postiluukku taas.

Keväällä, se oli toinen kerta, kun Raili odotti kirjettä, Sitä ei tullutkaan vaikka oli luvattu. Hädissään Raili otti yhteyttä ja sai kuulla selityksiä ja selityksiä. Muiden matkat olivat sotkeneet Railin asioita. Seuraavana päivänä kirje kolahti postiluukusta. Raili oli huojentunut. Kirje alkoi tuttuun tapaansa.

Kun kolmas kirje tuli, Railin sydän sykähti innostuksesta. Teille on varattu kirjeaika 11.7.12 klo 15.30. Tämähän on mukavaa, saan vihdoin tavata kirjeenvaihtokaverini. Kellonaika sen paljastaa, hän on varannut tapaamisajan ja haluaa lukea kirjeen ääneen minulle, Raili pohti itsekseen.

Häntä kuitenkin mietitytti tuo tapaaminen, se kellonaika jotenkin töksähti koko kirjeessä. Se ei niveltynyt oikein kirjeen sisältöön. Raili otti henkilökohtaisesti yhteyttä sihteeriin, ei hän uskaltanut kirjekaverin luokse mennä.

Tässä on nyt sattunut virhe, sanoi sihteeri ja veti kellonajan yli. Kyllä te saatte kirjeen.

Raili odotti kirjettä, jo kaksi päivää oli kulunut ilmoitetusta päivämäärästä.

Raili ei kestänyt enää odotusta päivääkään. Hän marssi paikan päälle ja ilmoitti tylysti.

Haluan tavata kirjeen lähettäjän vihdoinkin henkilökohtaisesti. Minua hieman kummastuttaa tämä yksipuolinen ja vähän saneleva kirjeenvaihto.

Raili ohjattiin toiseen huoneeseen, kirje olisi siellä. Ystävällinen sihteeri kuunteli Railia ja antoi kirjekopion hänelle. Raili luki kirjeestä Teille on varattu....

Ei enää tätä, haluan tavata kirjeen lähettäjän, Raili pyysi.

Hetkinen, hän on nyt varattu, mutta lupaa ottaa vastaan kun vapautuu, kuului vastaus.

Raililla ei ollut kiire minnekään, hän jaksaa odottaa.

Ovi avattiin ja Railin edessä seisoi naapuripojan näköinen nuori mies valkoisessa takissaan.

Mukava, että sain tulla tapaamaan.

Olen katsellut näitä teidän papereita. Otetaan vielä yhteyttä kolmen kuukauden päästä., sanoi valkotakkinen.

Voi, en jaksa millään enää odottaa niin kauan, aikaa on kulunut jo 10 kuukautta eikä ole edistytty. Anteeksi vain, mutta olen tehnyt jo itse diagnoosin, Railin äänensävy oli hyvin päättäväinen.

Mikäs se diagnoosi on ?

Raili sai sanoa analyysinsä. Valkotakkinen myönsi, että samoin hänkin ajattelee.

Yhteistuumin päätettiin toimenpiteiden jälkeen vielä kerran kertoa kirjeessä kolmen kuukauden päästä tai ehkä aiemmin. Nyt näyttää kaikki jo normalisoituneen. Vedetään piste menneelle jaksolle ja syödään tuhdit annokset D- ja C-vitamiinia, ajatteli Raili pitäessään toivottavasti viimeistä kirjettä kädessään.

********************

Pakinaperjantai  308. haaste = Savun hälvettyä