Pihlajat ovat nyt kauneimmillaan. Ihastelin niitäkin tänään sateisena päivänä, kun olimme askartelukerhon pikkuporukalla menossa tutuille paikoille ja tuttuun metsään. Sade esti meitä toteuttamasta kaikkea sitä, jota olisimme halunneet tehdä. Paljon saimme kuitenkin tehtyä. Otin kuvia Amerikkaan vietäväksi niistä maisemista, joissa Amerikan serkkujemme äiti on elänyt ja myöskin oma edesmennyt äitini.
Tässä on tallella vielä kansakoulu, joka aikoinaan oli sekä tätini että äitini koulu. Valitettavasti koulun korjaamisessa ei ole piitattu ulkonäköseikoista, vaan ruutuikkunat on vaihdettu helpommin pestäviin kaksiruutuisiin. Mokattu on. Tämäkin koulu on tyhjillään, kuten niin monen muun kylän koulu. Säästösyistä koululaiset pakataan isoihin yksiköihin. Siinähän säästyy selvää rahaa, opettajia tarvitaan monin verroin vähemmän, samoin rakennuksista luovuttaessa kalliit kiinteistökustannukset jäävät pois. Mitä säästöillä on tehty ? Ettei vain säästöt ole tuhraantuneet ahtaiden luokkahuoneiden kosteus- ja ilmanvaihto-ongelmiin. Ahdistuneiden oppilaiden sairauskuluihin ja koulukyydityskuluihin.
Tämän kyseisen kunnan jäljelle jäänyt kirkonkylän koulu on homeen vallassa, joten 1970-80-luvulla rakennettu koulu puretaan, tilalle rakennetaan taas uusi koulu melkein samoille sijoille. Mitähän se kuntalaisille maksaa ? Oppilaat käyvät koulua väliaikaistiloissa odottaessaan uutta tervettä koulua. Osataankohan sitä tervettä koulua enää rakentaa ?
Nämä peltoaukeakuvat matkaavat valtameren taakse. Näillä pelloilla viljeltiin ja laidunnettiin lehmiä silloinkin, kun äiti ja täti olivat lapsia ja nuoria. Toivon aina, että pellot säilyisivät. Ne ovat sitä muuttumatonta maisemaa vuosikymmenestä toiseen. Keltaiseksi tulentuneet ohrapellot ovat niin kauniita, että sydämestä sieppaa. niitä katsellessa.
Kapea joki virtaa tyynenä edelleenkin. Se alkaa nevoilta ja jatkaa matkaansa vuodesta toiseen. Vesi on väristään huolimatta puhdasta rämeikön turpeen väristä. Tuossa uomassa olen serkkujeni kanssa uinut lapsena monena kesänä.
Näistä koivuista otin kuvat itselleni. Ne ovat paljon vanhempia kuin jaksan edes muistaa. Nyt näyttävät vetelevän viimeisiään. Voimakas myrsky voi ne repäistä poikki hetkenä minä hyvänsä.
Metsästä sain saaliikseni kanttarelleja ja kangasrouskuja. Tänään keitin jo rouskuista sienikeiton.tuolla Kotona keittiössä.
Nämä peltoaukeakuvat matkaavat valtameren taakse. Näillä pelloilla viljeltiin ja laidunnettiin lehmiä silloinkin, kun äiti ja täti olivat lapsia ja nuoria. Toivon aina, että pellot säilyisivät. Ne ovat sitä muuttumatonta maisemaa vuosikymmenestä toiseen. Keltaiseksi tulentuneet ohrapellot ovat niin kauniita, että sydämestä sieppaa. niitä katsellessa. 
Onkohan se kehittymättömän kulttuurikansan merkki, että vanhaa ei ymmärretä säilyttää ja korjata, vaan aina puretaan ja rakennetaan uutta sutta. Kuitenkin usein vanhat rakennukset ovat rakenteeltaan terveitä ja korjaamalla niille saisi uuden elämän. Korjaaminen vaatii kuitenkin paljon käsityötä ja osaamista - ja siitä juuri voi olla puutetta.
VastaaPoistaJotain sen suuntaista täytyy olla, vai mikä arvomaailmaa muuttaa. Läheltä on näköjään vaikea nähdä historiaa. Tuijotetaan liiaksi ison maailman menoa.
PoistaLienee myös taitokin hukassa koulutuksen lisääntymisestä huolimatta.
Korjaaminen on kallista, on jo klisee.
Vintturin koulu?
VastaaPoistaKyllä.
PoistaTuota koulua ovat käyneet minunkin äitini, kaksi tätiä ja kaksi enoa. Kesiä vietin Vintturilla mummulassa ja kävin tuolla koululla leikkimässä koulun tyttöjen kanssa. Koulun ohi jokirantaan mentiin mummulan pelloille heinätöihin putputput-traktorin kyydissä. - Kiitos muistoista!
PoistaMinun tätini, hän asui Vintturilla, lapset kävivät myös tuota koulua ja Vintturin täti aikoinaan myöskin.
PoistaOlin monena kesänä tädilläni kyläilemässä ja aikuisena kyläilin myös. Nyt on tätini jo muuttanut taivaan kotiin eikä enää tule kyläiltyä kuin silloin ennen.
Samaa olen pohtinut noiden vanhojen koulurakennusten suhteen. Oman kansakouluni kohtalo surettaa, niin kaunis rakennus ja aivan heitteillä. Nyt seuraan lehdistä, miten täällä taistellaan ilmaongelmien kanssa koulurakennuksissa, useammassakin. Uuden koulun rakennus on lyöty lukkoon.
VastaaPoistaOmat lapsuudesta tutut maisemat herkistävät. Niihin liittyy niin paljon muistoja ja lämpimiä tunteita.
Koulujen kohtalot ovat erityinen ilmiö täällä Suomessa. Niitä puretaan ja lakkautetaan käsittääkseni usein heppoisin perustein.
PoistaSiirrytään isoihin koulukomplekseihin seurauksia selvittämättä.
Minun alakouluni on palanut poroksi jo kauan sitten.
Lapsuuden maisemat tulevat vuosi vuodelta aina vain lähemmäksi.
Kauniita maisemia - vielä.
VastaaPoistaKyllä sydäntä riipoo monen vanhan rakennuksen kohtalo, niin kuin tuon koulurakennuksen, johon aivan vääränlaiset ikkunat ja portaat ympätty.
Tämän päivän keparissa oli aihetta sivuava hyvä mielipidekirjoitus SUURET JYRÄÄVÄT PIENET.
Vielä vihertää ja keltaiset viljapellot odottavat puimureita.
PoistaNiin paljon on hävitetty tai jätetty lahoamaan, enkä ole varma onko parempaa tullut tilalle - tuskin.
Erittäin hyvä mielipidekirjoitus. Olen täysin samaa mieltä.
Mutta - onkohan sekin vain kuin huutavan ääni erämaassa. Kukaan vain ei kuule. Helppo on sulkea korvat ja parasta on päästä sinne vallan huipulle tekemään ryhmäpäätöksiä. Valta on kuin huumetta, siitä ei voi luopua.
Upea tuo pihlajakuva!Sääli kyllä että tuollaiset koulurakennukset pääsevät homehtumaan.
VastaaPoistaLuonto on nyt syksyisenä kaunista.
PoistaSuomessa ei osata hoitaa ja korjata vanhoja rakennuksia, niin ne sitten melkein hajoavat käsiin.
Juuri tänään katselin muoviin käärittyä, suurta Meilahden sairaalaa, ja ihmettelin, miten on mahdollista, että vain n. 40:n vuoden ikäinen rakennus on jo täyden remontin tarpeessa.
VastaaPoistaSurullista on myös se mistä kirjoitit: uudistusinnossa tehdyt korjausmokat, sekä esteettiset että tekniset.
Ihmettelen tätä rakennusten pahoinvointia. Missä ja mihin on hävinnyt rakentamisen tietotaito ?
PoistaLasten ja nuorten hyvinvoinnin kustannuksella on vastuutonta "leikkiä". Näennäiset säästötoimet ovat monikertaista tuhlausta, jotka ilmenevät henkisenä pahoinvointina.
Katso noita koulun verandan ikkunoita! Tuolla tavalla pitäisi rakentaa ja kaikki tuo säilyttää. Rakennusten annetaan rapistua ja sitten voidaan sanoa, että 'siinä ei tarvita mitään rastaurointia vaan puskutraktori.' Ahdistun suorastaan vanhojen rakennusten ja vanhojen puiden tuhoajista.
VastaaPoistaNyt on niin kaunista ja kaikki on just kohdillaan: Elämä voisi olla syyskuu - ainakin minulle.
Kaunista uutta viikkoa sinulle!
Juuri samaa mieltä vanhoista rakennuksista. Valitettavasti niin paljon on jo puskutraktoreilla tehty pahaa jälkeä. Rakentamisen kulttuuriperinnöt on tuhottu. Emme ole jättäneet sellaista perintöä jälkeemme mitä nähdään Etelä- ja Keski-Euroopassa.
PoistaMaisemat ovat toistaiseksi säilyneet ja niitä ihailen.
Kauniit maisemat.
VastaaPoistaMInunkin kotikyläni koulu on jo tyhjillään ja lapset kuskataan kirkonkylän kouluun... vaikka koulu olisi ollut ihan kunnossa, mutta kun pitää olla isoa ja komeeta - ja kosteusvaurioista siellä isossa...
Niin tuttua tämä on lähes jokaisessa kunnassa. Milloinkahan ne, jotka päättävät asioista huomaavat virheensä. Lasten ja nuorten hyvinvoinnista ei kannata säästää tuhlaamalla.
Poista