Siitä lienee jo kymmenisen vuotta, kun Eero muutti kotoaan kaupunkiin. Työn perässä tietenkin. Pienessä maalaispitäjässä ei nuorelle miehelle ole töitä tarjolla. Kaupungissa on paremmat senssit. Vanha äiti jäi yksin asumaan kotitaloon, kun peräkamari tyhjeni. Eerolla on nyt yksineläjälle sopivan kokoinen yksiö asuttavana. Jouluisin Eerolla on tapana muistaa äitiään. Ensimmäisinä vuosina hän matkusti linja-autolla tervehtimään. Viime vuosina ei matkanteko ole enää maittanut. Omassa yksiössä on mieluisampaa makoilla. Eero käyttää nyt postin palveluja joululahjan kuljettamiseen.
Pitkät jonot kiemurtelevat postin luukkujen edessä. Eero seisoo jonossa puristaen kädessään joulukorttia ja makeispussia. Vähän ennen vuoroaan hän huomaa, että edellisellä jonottajalla on kätevä postipussi. Eero hakee itselleen pussin.
Vuorollaan hän kirjoittaa pussiin saajan nimen ja kotipaikkakunnan.
- Tästä puuttuu postinumero.
- Nyt en muista numeroa. Lappajärvi on niin pieni pitäjä, kyllä siellä nimellä tietävät oikeaan postilaatikkoon pudottaa, Eero on tietävinään.
Virkailija näpyttelee tietokonettaan.
- Postinumero tarvitaan jakelussa. Se on 66900, kirjoittakaa se nyt ennen paikkakuntaa.
- Siis 636.... , Eero ei enää muista numerosarjaa.
- 66900.
Eeron käsi tärisee, eikä numeroita synny kirjeeseen. Jonossa liikehditään hermostuneesti.
- No kirjoitan sen, sanoo virkailija ja yrittää ahtaa makeispussia postipussiin. Pienen pussin otit, olisi ollut isompikin.
- Eikö se sinne mene. Perille on lyhyt matka vajaa sata kilometriä. Kai se kulkee ehjänä, kunpa eivät Seinäjoen jakelukeskuksessa litistä sitä. Että semmoinen mutka pitääkin vielä tehdä.
Eero tuntuu olevan hyvin perillä makeispussin reitistä.
- Kyllä se taitaa mennä, laitan teipillä kiinni.
Virkailija vetää teippiä pussin ympärille.
Eeron kortti ja makeispussi on paketoitu. On maksun aika. Kolmella eurolla lähtee äidille lahjapaketti. Seuraavana jouluna sama juttu. Eerolla ei ole lahjapaniikkia, kaikki sujuu rutiinilla. Luultavasti postinumerokin on silloin muistissa.
*******
Pakinaperjantai 264. haaste = Lahjapaniikki
Pakinaperjantai 264. haaste = Lahjapaniikki
Ihme, että jaksaa jonottaa! Tänäkin aamuna postissa oli jo aikaisin pitkät jonot.
VastaaPoistaMinulla iskee paniikki jos joudun asioimaan postiin vielä ennen joulua, puolen kaupungin kokoisen alueen postipalvelut on Lehmusten kaupungissa ulkoistettu yhden huoltamon pikkuiselle nurkkapöydälle. Olisipa vielä postikonttoreita.
VastaaPoistaMeillä on sokkarissa posti ja siellä on jonotettava, tai joskus ei näy myyjää missään. Tuskastuttavaa. Näin ne palvelut huononee pienillä paikkakunnilla jatkuvasti:)
VastaaPoistaIhanaa viimeistä adventtia!
Samaa ihmettelen kuin Lepiskin, äärimmäinen ponnistus.
VastaaPoistaSurullista, että joillakin lapsilla jää välit niin etäisiksi vanhempiinsa. Äiti on yleensä se vanhempi johon yhteys säilyy.
VastaaPoistaKokkolan Kallentorin postissa oli vime viikolla joka päivä piiiiitkät jonot. Töistä kotiin palatessa kävin oman kylän postipisteessä. Kyllä oli vaivatonta, kun sai heti asiansa toimittaa. Apteekkiasioissa myös (harvoin tarvii) samoin.
Niin kaunis kuva!
VastaaPoistanykyäänkin vielä lähetetään korttien lisäksi myös paketteja. tosin ei enää minun perheessä, he joille pitää lähettää asuvat niin kaukana että on parempi jonkun viedä. tällä kertaa viejät kuriirit on yksi tyttäristä ja kaksi lasta lentokone brasiliaan lähtee Tapanin jälkeen on perillä sitten reilun vuorokauden lentämisen jälkeen, tai melkein perillä, koska sitten on vielä jatkettava matkaa junalla ja autolla. mutta hauska tarina sinulla kiitos ja oikein hyvää joulua
VastaaPoistaVoimakas tunnelma pakinassasi! Aika surullista oikeastaan. Äitiä on velvollisuus muistaa ja se tulee kuitatuksi postin kuljettamalla makeispussilla. Vai onko syvemmällä sittenkin tunteita, joita ei osaa muulla tavalla ilmaista?
VastaaPoistaMillä mielellä äiti mahtaa karkkipussin vastaanottaa? Ilahtuisiko enemmän jos poika soittaisi ja kertoisi enemmän itsestään ja kuulumisistaan - ja olisi kiinnostunut tietämään, miten äiti itse voi?
Pakinasi herättää kysymyksiä. Se on hyvän kirjoituksen merkki!
lepis,
VastaaPoistaMyt on ollut postin kulta-aikaa, paketteja menee ja tulee
Deme,
Posti on tosiaan kutistunut olemattomiin. Tuntuu hieman oudolta, että se päätehtävä ei ole ollenkaan tärkeää ja mitäs sitten tehdään kun tarpeeksi työt vähenee.
Hanne,
Kutistuvat, mutta luulisi että ne voitotkin menevät saman tien ja sitten ei enää kannata toimipaikkoja pitää.
Kiitos samoin.
sirokko,
Henkilökohtainen tapaaminen olisi ollut ehkä helpompaa ja mukavampaa.
Rita,
En tiedä olisiko se mukavuudenhaluista itsekkyyttä, että ei jaksa edes äidin luona vierailla
Loppuviikolla oli tungosta, ei oikeastaan muulloin.
hanne,
Kiitos.
aikatherine,
Minulla jäi tänä jouluna kortit lähettämättä, voi olla että jäivät lopullisesti. Sähköposti kulkee niin nopeasti ja puhelimella viestitään terveisiä, lähellä asuvien luona käydään. Siihen se menee.
Sinulla onkin kaukana ystäviä, sinne on varmaan mukava saada postia ja kuulumisia.
Hyvää joulua myös sinulle.
Ina,
Itsekäs mukavuudenhalu on vienyt voiton ja äidin muistaminenkin tapahtuu helpoimmalla tavalla. Se on sääli, ehkä hän huomaa vasta äidin poismenon jälkeen ja silloin on myöhäistä.
Kiitos.