Tässä
Seison
Ovat kasvaneet sembramännyt, kaupunki - minä.
Muistan
Siesta-baari, tiiliaita, vihreä talo.
Kuulen
Puistopolun hiekka narskuu jalan alla.
Näen
Patsaan Chydenius katsoo etelään.
Tunnen
Katupölyn, autojen ja vaaleanpunaisten ruusujen tuoksut.
Ajattelen
Entisestä on jäljellä vain rippeet.
Muistan
Siesta-baari, tiiliaita, vihreä talo.
Kuulen
Puistopolun hiekka narskuu jalan alla.
Näen
Patsaan Chydenius katsoo etelään.
Tunnen
Katupölyn, autojen ja vaaleanpunaisten ruusujen tuoksut.
Ajattelen
Entisestä on jäljellä vain rippeet.
Kaunis kuva, napakka teksti!
VastaaPoistaTyhjentävästi sanottu.
VastaaPoistaNäin se nykyään tahtoo olla, entisestä on vain rippeet jäjellä.
Entinen katoaa ja mikäli ei katoa, kutistuvat pieneksi niin kuin lapsuuden korkeat mäet.
VastaaPoistaMerenrantakaupungista? Siesta-baari, tutulta kuulostaa ja herättää jotain huvittunutta muistikuvaa...?
VastaaPoistaRuno kuvineen olisi mainio paikalliseen lehteen!
Jos tuo näkymä on hävinnyt/muuttunut, niin kuvan merkitys vain kasvaa. Ja runo toimii hienosti sen kanssa.
VastaaPoistaSuamalaiset osaa antaa puitten kasvaa ihan lähellä.
VastaaPoistaKaunis kuva ja runo :)
VastaaPoistaHippokampustaja,
VastaaPoistaLyhyestä hetki paras.
Unelma
Kaikki hiipuu vähitellen
SusuPetal,
Mäet kutistuvat, mutta kiipeäminen huipulle on päivä päivältä raskaampaa
Rita,
Muistikuvat muovautuvat ajan saatossa mukaviksi ja niihin haluaa palata uudelleen ja uudelleen
runopasanen,
Lienee ajan kysymys milloin kirves on sembramännyn juurella
Hannele,
Puisto ilman puita on kuollut
Tuulentukka,
Kuva säilyy senkin jälkeen kun sanat ovat kadonneet
Noin se juuri on, tämä hetki tässä, mennyt rapisee pois vähitellen, nostalgisen kaunis kuvaus. Ja ne mäet, tosiaan, ne pienenee mutta ei samaa tahtia fyysisen kunnon kanssa.
VastaaPoistaSirokko,
VastaaPoistaVuosi vuodelta elämme enemmän tässä hetkessä nyt. Mennyt takana ja tulevaisuus tässä.