Vintiltä kuului jyrinää katon läpi alas olohuoneeseen välillä vaimeten ja pysähtyen. Se liikkui, kulki katon yläpuolella ovinurkasta suoraan olohuoneen perimmäiseen nurkkaan.
Kaikki olivat aivan hiljaa ja kuuntelivat. Ilmapiiri oli jännittynyt ja pelokaskin. Kukaan ei varsinaisesti pelännyt, olihan koolla iso porukka. Matilla ja Maijalla oli vieraita, Leena ja Lauri, omat lapset ja vieraiden lapset. Lasten takia puhuttiin hiljaisella äänellä, ei haluttu pelästyttää heitä.
Keskusteltiin pohdiskellen ikään kuin jyrinä olisi ihan tavanomaista ja sitä kuuluu joskus.
Pitäisikö käydä katsomassa mikä tilanne siellä vintillä on, Matti totesi äänenkään värähtämättä.
Eihän tämä mitään erikoista ole , riihestäkin kuuluu louksutusta pimeinä syysiltoina, hän jatkoi.
Eihän tämä mitään erikoista ole , riihestäkin kuuluu louksutusta pimeinä syysiltoina, hän jatkoi.
Maija ei sanonut mitään. Hän kammoksui kulkea pimeällä riihen ohi, kiirehti aina askeleitaan pieneksi juoksuksi riihen kohdalla eikä uskaltanut edes vilkaista riiheen päin. Päivisin riihi näytti harmaalta ja vaatimattomalta eikä ollenkaan pelottavalta.Vuosikymmeniä sitten riihessä oli louskuteltu ruista. Kiviuunissa poltettiin tulta rukiin kuivattamiseksi. Räppänän ympärillä oli vieläkin tuprunneen savun jälkiä, edes sateet eivät olleet niitä huuhtoneet.
Lapset höristivät korviaan, kun riihestä puhuttiin.
Lapset höristivät korviaan, kun riihestä puhuttiin.
Me pelätään riihtä pimeällä. Kuka siellä kopistelee ?
Matti ei vastannut, käänsi puheen jyrinään, joka jatkui edelleen.
Tuletkos Lauri mukaan, mennään katsomaan vintille ?
Matti ja naapurin Lauri kiipesivät vintille. He astuivat raput hiljaa varpaillaan, kulkivat yläaulaan ja kohti oviaukkoa, joka johti olohuoneen yläpuolella olevaan isoon tilaan. Molemmat pysähtyivät oviaukkoon. Lattialla liikkui jokin. Hämärässä he näkivät vaalean arkkumaisen laatikon liikkuvan verkkaisesti pitkin lattiaa. Yliluonnollista, ajatteli Matti ja kylmät väreet riipivät selkää.
Miauu, miauu, kuului vaimea kissan ääni. Mistä se kuuluu. Täälläkö on myös kissa. Miehet hiipivät kohti liikkuvaa laatikkoa. Matti kurkotti kädellään sitä kohti. Hän tunsi laatikon, se oli matalahko pärekori, jota Maija käyttää tilkkukorina. Matti koppasi kumollaan olevaan koriin, se pysähtyi. Kun Matti käänsi korin, syöksyi Miukki häntä pystyssä korin alta.
Kummitus löytyi. Kori oli kaatunut Miukin päälle eikä ressukka jaksanut nostaa sitä. Raahasi koria jyrinällä ympäriinsä.
Matti ja naapurin Lauri kiipesivät vintille. He astuivat raput hiljaa varpaillaan, kulkivat yläaulaan ja kohti oviaukkoa, joka johti olohuoneen yläpuolella olevaan isoon tilaan. Molemmat pysähtyivät oviaukkoon. Lattialla liikkui jokin. Hämärässä he näkivät vaalean arkkumaisen laatikon liikkuvan verkkaisesti pitkin lattiaa. Yliluonnollista, ajatteli Matti ja kylmät väreet riipivät selkää.
Miauu, miauu, kuului vaimea kissan ääni. Mistä se kuuluu. Täälläkö on myös kissa. Miehet hiipivät kohti liikkuvaa laatikkoa. Matti kurkotti kädellään sitä kohti. Hän tunsi laatikon, se oli matalahko pärekori, jota Maija käyttää tilkkukorina. Matti koppasi kumollaan olevaan koriin, se pysähtyi. Kun Matti käänsi korin, syöksyi Miukki häntä pystyssä korin alta.
Kummitus löytyi. Kori oli kaatunut Miukin päälle eikä ressukka jaksanut nostaa sitä. Raahasi koria jyrinällä ympäriinsä.
Matin sanoista kuulsi pienoinen pettymys, kun kummitukselle löytyi kovin arkinen selitys.
Olisi ollut paljon hohdokkaampaa kokea jotain yliluonnollista.
******************
Pakinaperjantai 235. haaste =
Pakinaperjantai 235. haaste =
Kummitusjuttu
Kiva tarina. Vahinko, että kummitustarinoille löytyy yleensä aina luonnollinen selitys.
VastaaPoistaTaas hieno tarina! Hauska selitys kummittelulle;)
VastaaPoistaMutta riihen kummitus on kuitenkin ihan oikea :-o
VastaaPoistaMinäkin panostan vielä siihen riihen, en näin vähällä lannistu.
VastaaPoistaMinusta taas oli mukava kun löytyi luonnollinen selitys ;)
VastaaPoistaAitoa tunnelmaa pakinassasi. Miksiköhän lapsena pelättiin riihtä? Riihen ohi juostiin pimellä niin että jalat vaan vilkkuivat.
VastaaPoistaOlipa tosi jännä tarina, siinä sai lapset pelätä, hui!
VastaaPoistaMutta luonnollinen selitystän sieltäkin vaan löytyi!
Ihmisen päässä ne kummitukset, pirut ja enkelit asuvat. Hauskaa ajanvietettä vielä nykyäänkin näiden kanssa vehtaaminen.
VastaaPoistaKissa kummitelee, kuvassa ihan kuin muumimaailman mörkö
VastaaPoistaUnelma,
VastaaPoistaEnsin niihin uskotaan ja totuuden paljastuttua petytään.
Yaelian,
Tässä tapauksessa selitys oli lempeän hauska.
Demetrius,
Tottakai, siellä se kummittelisi edelleen, jos riihi olisi vielä olemassa
Sirokko,
Riihessä kummitteli ja en ole selvittänyt minne se kummitus sieltä on muuttanut.
Elisa,
Helpotushan se oli. Mukavampi jatkaa asumista, kun ei kummittele.
kaanon,
Riihet ja vanhat saunat, niitä pelättiin pimeällä.
Harakka,
Selvisi kuitenkin eikä jäänyt mysteeriksi. Niin olisi käynyt, jos kissa olisi päässyt omin avuin kopan alta pois.
Hymyilevä eläkeläinen,
En usko, että ne minun päähäni olisivat asumaan jääneet.
Ajanvietettä tuntuu elämä niin monella taholla olevan näinä aikoina.
Ari,
Lainasin piirroksen pikkupojan arkistosta, lähinnä kummituskuvaksi.
Olihan se yliluonnollisen vahva kissa.
VastaaPoistaMatti on rohkea kun päättää ottaa selvää möröstä; ei kuka tahansa vintille tohtisi kiivetä. Onneksi Lauri tulee tueksi ja turvaksi.
VastaaPoistaHiljaiset aaveet taitavat olla vielä pelottavampia kuin kolistelevat - ellei sitten kyse olisi luurankojen piiritanssista :).
Kummitukset harvoin ovat peri-ilkeitä. Kunhan kummittelevat :).
Pelot on kyllä hyvä käydä läpi. Parasta hoitoa lienee kun lähtee niitä kohti ja selvittää, mistä on kyse. Kiitos Matti - ja Arleena :)