Maavalaan matkassa

Siitä on jo  noin 228 miljoonaa vuotta, kun maavalaat asuivat ja elivät onnellisina maan pinnalla. Ihmistä ei tuolloin ollut olemassa, eikä maavalailla  ison kokonsa vuoksi ollut vihollisia. He elivät mukavaa itsenäistä elämää ja käyttivät ylintä päätäntävaltaa luomakunnassa. Maavalaita kunnioitettiin suuresti, luomakunnan ylijohtaja oli aina maavalas.

Elämä oli onnellista, ruokaa riitti ja  säät suosivat.  Kylmästä ei tarvinnut kärsiä.  Aurinko paistoi sopivasti ja sadetta saatiin tarpeen mukaan.
Maavalaat olivat uteliaita. Ne tähyilivät merelle ja miettivät mitä siellä kaukana horisontin takana on. Rannalta ne ihastelivat vesi kielen päällä kala- ja äyriäisparvien kisailuja. Meren herkkujen kuhina ja horisontin takana oleva tuntematon luomakunta kiehtoi niin paljon, että eräänä päivänä maavalaiden joukko ei enää voinut vastustaa kaukokaipuutaan. Yksissä tuumin ne loiskauttivat itsensä veteen. Loiskautus oli niin valtava, että se nosti korkeuksiin tsunamiaallon. Maavalaat olivat laskelmoineet kalojen uintiliikkeitä katsoessaan että isoa pyrstöä ja etujalkojen räpylöitä liikuttamalla hekin osaisivat uida kuin kalat.

Kun joukko molskahti kerralla veteen, nousi aalto  kymmenien metrien korkeuteen ja valaat  putosivat  aaltojen alle. Pakkohan siinä oli räpiköidä henkensä pitimiksi, sillä kukaan ei halunnut hukkua. Aikansa ponnisteltuaan ne pääsivät veden pinnalle. Ihmetys oli suuri, kun ne huomasivat osaavansa uida.

Iloisesti kirmaten joukko uiskenteli rannan lähistöllä ja ahmi äyriäisiä, kaloja ja merimakkaroita.  

Vedessä pullikoiminen tuntui päivä päivältä yhä mukavammalta. Niinpä maavalaat muuttivat kokonaan asumaan merelle. Maalla käynnit harvenivat, kunnes lopulta merellä eläminen muuttui pysyväksi kodiksi.

Maalle ei halunnut jäädä kukaan.  Tai niin ne luulivat.  Hyvin rakastunut nuoripari oli piiloutunut  ison vuoren luolastoon. Ne eivät halunneet muuttaa merelle, vaan halusivat jäädä maavalaiksi.
Niinhän siinä kävi, että  pariskunnan jälkeen heidän jälkeläisensä jatkoivat luolastossa asumista.

Vuosikymmenet, vuosisadat, sadattuhannet ja miljoonat vuodet vierivät. 150 miljoonan vuoden aikana meressä elävät maavalaat muuttuivat sekä kokonsa että värinsä mukaan. Mereen kasvoi  harmaa-,  sini-, musta-,  maito-,  ryhä-, miekka-, sarvi- ja grönlanninvalaita sekä kaskelotteja.

Maalle jääneet maavalaat  eivät  kasvaneet, ne alkoivat muuttuen kutistua. Ne kutistuivat kutistumistaan ja niistä syntyi erilaisia liskoja, leguaaneja, gekkoja, varaaneja, vaskitsoja ja kameleontteja. 

Kun satunnaiset kulkijat liikkuvat autiomaan isojen vuorten läheisyydessä, he saattavat kuulla vuorten sisältä kumeaa töminää.  Rohkeimmat kulkijat  uskaltautuvat kurkistamaan luolan aukoista sisään. Siellä he näkevät  ison pyrstömäisen  hännänpään vilahtavat  luolan uumeniin.  Mikäs se oli, he kummastelevat.
Se on maavalas,  joka  vuoren uumenissa lymyää

********
Pakinaperjantai 232. haaste = Maavalas