Liian hyvää ollakseen totta? Arin tavoin pohdin sitä, jos se hauta onkin muistolehto eikä unohduksen kuoppa. Mutta hienoa olisi, jos tällaisia tilanteita varten olisi pohjaton kuilu, jonne tarvittaessa voisi pudottaa niitä huolimattomia sanoja, joita ei toivoisi kenenkään kuulleen.
Pahojen sanojen hautausmaa - hyvä ajatus. Pahat ajatuksetkin voisi haudata samaan maahan. Vaikka polttohautaus voisi olla varmempi: etteivät vain ryömisi uudelleen päivänvaloon.
Sellaiset sanat, jotka haluaisi saada takaisin ja poistaa, kuin niitä ei olisi sanottukaan, joutavat hyvin kaivettuun kuoppaan. Oivallista runon ajatustasi ajatellen uppouduin kauniiseen kuvaan.
Ihana...
VastaaPoistakuva on kaunis ja tuo kivi tuo siihen jännää ristiriitaa...
sanat ovat suloisia..
hanne,
VastaaPoistaKiitos. Pidän myös tuosta järvikuvasta ulpukoineen
hieno runo, mitä jos ne haudatut sanat alkavatkin kasvamaan...
VastaaPoistaKaunista ja herkkää.
VastaaPoistaLiian hyvää ollakseen totta? Arin tavoin pohdin sitä, jos se hauta onkin muistolehto eikä unohduksen kuoppa. Mutta hienoa olisi, jos tällaisia tilanteita varten olisi pohjaton kuilu, jonne tarvittaessa voisi pudottaa niitä huolimattomia sanoja, joita ei toivoisi kenenkään kuulleen.
VastaaPoistaAri,
VastaaPoistaSanoja ei takaisin haudasta saa kasvamaan.
Unelma,
Kiitos.
puujalka,
Hauta on unohduksen kuilu, kuten sanoit. Sinne me kaikki joskus unohdumme.
Niin tärkeä ajatus... kylmät väreet menivät lävitse lukiessa.
VastaaPoistaHieno järvimaisema. Jotenkin tulee kevät mieleen vaikka ulpukoita on kuvassa. :)
VastaaPoistaNiin kaunis on runosi!
VastaaPoistaKauniin vihreä lampi, runon alakulo viehättää myös.
VastaaPoistaSanojen hauta on tärkeä. Ja aika auttaa. Sanat saavat suojaavan arpikudoksen ympärilleen. Enää ei niin satu. Elämä jatkuu.
VastaaPoistaKuvarunosi on haikean kaunis. Elämänviisas.
Kunpa voisikin sanottuja sanoja haudata, ilkeät maatuisivat mullaksi, kauniit kasvaisivat kukiksi ihailtavaksi ja vaalittavaksi.
VastaaPoistaHauskan näköinen järvi,ihan vihreä...:)
VastaaPoistajl,
VastaaPoistaSanat, joita ei olisi tarvinnut sanoa, on vain pudotettava pois mielestä.
kipi,
Järven vihreys, joka kuvastuu läheisistä koivuista, näyttää keväiseltä.
Harakka,
Kiitos.
Reija,
Runossa on lohtua.
Lastu,
Totta, on aika jatkaa ja jättää maatumaan unohdukseen ne sanat.
Sirokko,
Taakse jää se mitä ei mukana kanna ja unohtuu.
Tuija,
Järven pintaan kuvastuvat vihreät koivut ja pinta näyttää vihreältä.
Pahojen sanojen hautausmaa - hyvä ajatus. Pahat ajatuksetkin voisi haudata samaan maahan. Vaikka polttohautaus voisi olla varmempi: etteivät vain ryömisi uudelleen päivänvaloon.
VastaaPoistaHarmi vain, että sanojaan ei saa takaisin. Ja ehkä ainoa keino on anteeksipyytäminen, joka voi olla vaikeampaa kuin kuopan kaivaminen.
VastaaPoistaTosi kaunis kuva!
VastaaPoistaIna,
VastaaPoistaVoisihan ne polttaakin.
Marja-Leena,
Anteeksi pyytäminen voi olla joskus vaikeaa, helppo on unohtaa ja kuvitella, että muut ovat tehneet samoin.
Tällainen kuoppa olisi hyvä löytää, osuvasti runoilit.
VastaaPoistaVoi, kun sanojen hautaaminen olisikin niin yksinkertaista.
VastaaPoistaSellaiset sanat, jotka haluaisi saada takaisin ja poistaa, kuin niitä ei olisi sanottukaan, joutavat hyvin kaivettuun kuoppaan.
VastaaPoistaOivallista runon ajatustasi ajatellen uppouduin kauniiseen kuvaan.
kaanon,
VastaaPoistaJospa sen löytäisi, olisi moni asia paremmin.
Hilbert,
Ainoa mahdollisuus on unohduksen hauta. Eipä sanottuja takaisin saa, ne voi vain unohtaa.
aimarii,
Unohdus on hyvä hauta juuri niille sanoille
Vapauttava runo, toivoa täynnä
VastaaPoistaMarjattah,
VastaaPoistaSanat saivat unohduksen haudan, se vapauttaa
pitäisi olla jo kuoppa puolivälissä valmiina ennenkuin ne sanat ehtivät kuulua tai näkyä joita ei halua. kiltisti ajateltu.. hyvä toivomus.
VastaaPoistavalokuva on ihmeellisen kaunis ja rauhoittava
VastaaPoista