Joulun alla juuri nyt muistelen äitiäni, joka muutti vuosi sitten ylös ikuisuuteen. Muistot kimpoavat esiin aina, kun avaan vanhan perintöpiirongin laatikon ja otan esiin äidin virkkaamia käsitöitä. Olen pinonut sinne kaitaliinoja, pöytätabletteja, kattausliinoja ja lasinalusia. Kaikki käsinvirkattuja. Niistä saa kattauksiin muistorikasta ilmettä. Olen tärkännyt muutaman liinan ikkunatähdeksi tai lumihiutaleeksi. Tähtikollaasissa tähdet näkyvät aamulla auringon pilkistäessä ja illan pimeydessä.
Olohuoneen ikkunaan ripustetut tähdet sulautuvat talviseen maisemaan.
Amaryllis eli ritarinkukka on nyt täysin auennut. Se kukkinee jouluun saakka. Jouluksi hankin ison rykelmän uusia amarylliksia..
Tuntuu ihanalta lukea, että arvostat äitisi tekemiä käsitöitä. Upeita ne ovatkin, samoin kuin amarylliksesi.
VastaaPoistaKauniilta näyttää pitsiliinat ikkunassakin! Ihan kuin lumihiutaleita.
VastaaPoistaKauniita lumihiutaleita sinullakin ikkunassa. Minäkin olen kerännyt vanhoja liinoja, ne eivät ole äitini vaan isoäitini ja tätieni tekemiä. Hienoja muistoja olemme saaneet :-)
VastaaPoistaKuule, millä tärkkäät nuo ihan koviksi? Olen miettinyt samaa ideaa. Tulisi noille isovanhempien perinnöille ja kirppislöydöille käyttöä, muutenhan tuollaiset pikkuliinat vain jäävät pyörimään laatikoihin, mitä en haluaisi. Pieniä pitsiliinoja ei vain oikein muuten mihinkään käytä.
VastaaPoistaKaunis idea laittaa pitsitähdet ikkunaan : ) Näyttää niin ihanalta...
VastaaPoistaKuvan palmu on tosi iso. Harvemmin näkee noin hyvinvoivaa yksilöä kotioloissa.
Kivannäköisiä ikkunakoristeita. Sitä jaksan ihmetellä, miten tuo amarylliksesi jaksaa kukkia noin hyvin, jos et kastele sitä. Ja kastelemattomuus on ilmeisesti salaisuus sille, että varsi ei kasva tuon pitemmäksi?
VastaaPoistaTähdet ovat saaneet arvoisensa paikan, sopivat hienosti ikkunaan, mikä ihana muisto silmien edessä.
VastaaPoistaUnelma,
VastaaPoistaÄiti piti virkkaamisesta ja virkkasi eläkepäivillään, kunnes lääkäri kielsi sen verenkierto-ongelmien takia. Hän antoi lahjaksi meille lapsille näitä töitään. En usko, että kukaan on luopunut niistä.
Kaisa,
Minustakin ne sopivat ikkunaan nyt joulunaikaan.
Uuna,
Kauniita muistoja. Otan niitä aina sopivin hetkin käyttöön.
Maiku,
Teen perunajauhoista ja vedestä liisterin. Siis kiehuvaan veteen sopivasti perunajauhoja. Hieman jäähtyneenä upota liina sinne.
Nosta liisteriä imenyt liina tasaiselle alustalle, oio hyvin kaikki kprut ja kuviot heti kosteana. Kuivana et enää voi sitä tehdä. Anna kuivua vaaka-asennossa, se kovettuu samalla.
Kattausliinatkin voi tärkätä, niistä tulee lautasen alle tasaiset ja hyvät.
sariw,
Yhdistin kaksi palmua isoon ruukkuun kesällä ja ne innostuivat yhdessä kasvamaan.
Katriin,
Sipulisdta se voima kukkimiseen löytyy. Ihan ilman vettä kukkii hyvin eikä varsi tosiaan koho korkeuksiin. Usein varsi myös pehmenee liiasta vedestä ja taittuu helposti.
Sirokko,
Siinä ne nyt ilahduttavat.
Kauniit lumihiutaleet ja kalliit muistot kiteytyneinä niihin.
VastaaPoistaSamoin minä myös säilytän äidin aikoinaan virkkaamia ja kangaspuilla kutomia liinoja aarteinani.
Sain liki 40 vuotta sitten häneltä omakutomansa pellavalakanat, alkuun käytin niitä, kunnes tajusin pistää pöytäliinoiksi - eivät kulu loppuun ennen aikojaan.
Ihailen myös valkeaa amaryllistäsi. Kuuluu joulun lemppareihini. Muutamana vuotena onnistuin samaisen joulukukan saamaan kukkaan toistamiseen seuraavana jouluna. Nyt se väsähti, on pukannut vain hentoa vartta.
Voi kuinka kauniita ovat pitsitähtesi ja vielä mukavien lämpimien muistojen kera:)
VastaaPoistaKauniita ovat muistosi. Joulun aikaan tulee kovin selvästi mieleen poistuneet läheiset. Olen tänään ajatellut isoäitiä ja anoppia jotka eivät enää ole keskuudessamme. Isoäitini lempiväri oli valkoinen joten hän tykkäisi katsella postauksiasi :)
VastaaPoistaOvat kyllä todella kauniita pitsiliinat ikkunassa. :)
VastaaPoistaKauniita ovatkin äitisi tekemät käsityöt, virkatut tähdet!
VastaaPoistaKauniita muistoja äidistäsi!
Katselen kauan kuviasi, luen sanojasi. Samalla aikaa haikeus ja hyvä olo täyttävät sydämeni.
VastaaPoistaMistä olet perinyt kauneudentajusi? Imitkö sen jo äidinmaidossa?
Kaunista on katsella sitä mitä meille näytät.
Siellä sisällä on aika valkoista :) Ihan kuin päivänsäteitä :)
VastaaPoistaPitsityöt ovat niin arvokkaita, niissä on menneen ajan tuoksu...ja etenkin, kun ovat oman äidin virkkaamat...
VastaaPoistakauniita!!!
munkin amaryllis on täysissään nut..
aimarii,
VastaaPoistaPellava pöytäliinan on oikea juhlaliina. Pellavahan pestessä melkein vain paranee, siihen tulee kaunis kiilto.
Joskus minullakin on amaryllis kukkinut uudelleen.
Inkivääri,
Kattauksiin pienistä liinoista tulee myös mukava kaunistus. Kattausliinoina tai tabletteina kahvipöydässä sopivat juhlatilanteissa.
Rita,
Joulu onkin aikaa, jolloin myös muistellaan poismenneitä läheisiä.
suvi,
Ne tuovat lämpimän tunnelman.
Harakka,
Kiitos.
Lastu,
Kiitos sanoistasi. Äideiltähän ne kodinlaittoon tarvittavat taidot ja mieltymykset usein peritään. Ja loput tulee maailmalta ajan saattelemana.
isopeikko,
Ilahduin noista päivänsäde-sanoistasi. Tänä aamuna oli taivaalla ihania vaaleanpunaisia keijuja.
hanne,
Eipä niitä pois voisi antaa, vaikka ei jokapäivä tule käytettyäkään. Juhla-aikana sitten otetaan esille.
Minä osti kauppareissulla tänään taas yhden uuden amarylliksen.
Äitisi tekemät pitsiliinat ovat niin kauniita,ja varmaankin mieluinen muisto.
VastaaPoistaYaelian,
VastaaPoistaMuistoja tulvahtaa niiden myötä.
Kauniita nuo käsityöt. Minunkin äitini tapasi virkata ja tehdä käsillään. Minulla on joitakin hänen tekemiään pitsiliinoja tallella, ajattelin roudata ne tänne. Täällä niille olisi oikeasti käyttöä somisteena. Ja muistutuksena hänestä. Tuli ikävä.
VastaaPoistaKauniita asetelmia; Amaryllis ja äitisi käsityöt. Oma äitini sai pari vuotta sitten jatkoaikaa, kun selvisi ohitusleikkauksesta. Se sattui jouluaikaan, joten oli paras lahja.
VastaaPoista