perjantai 4. joulukuuta 2009

Havuja, varpuja ja avustuksia


                          

Tyhjensin terassilaatikot kukkivista pelargoneista maanantaina. Retkeilin metsään ja löysin muutaman pienen kuusen ja mustikanvarpuja isot kimput. Pienet kuuset otin harvennustarpeen mukaan. Ei tuhlaten taimikkoa. Olin pyytänyt maanomistajalta luvan keruuseen.  Laatikoissa rehottaa nyt pala metsää.                                                                                                                                                                                                        

Laatikot näyttävät jo kulahtaneilta. Se tietää sitä, että keväällä ne on maalattava.
Asettelin laatikoihin  Ikean led-ulkovalot. Pimeyden lasketuessa valot loistavat  vihreiden varpujen lomasta lämpimällä hehkulla.

Itsenäisyyspäivä on nyt käsillä. Muuutama viikko sitten olimme kontrollikäynnillä sairaalassa. Parkkipaikka löytyi aivan sairaalan oven pielestä lippuautomaatin vierestä. Rahapussi oli jäänyt kotiin. Taskupohjalla oli yksi  viisikymmensenttinen. Sain puolentunnin  pysäköinnin. Aika ei riittäisi edessäolevaan  tutkimukseen. Ilmoittautumisluukulla  kysyin, jos voisin liittää laskuun pari euroa parkkimittaria varten. Se ei ollut mahdollista.
Takanani seisoi avulias naisihminen. Hän kaivoi rahapussistaan 50- senttisen ja sanoi, että ei kannata parkkisakkoa ottaa. Estelin hieman, mutta hän oli ehdoton. Sanoi, että laita joulukeräykseen tarvitseville. Ei Sotainvalidien keräykseen, heillä on  riittävästi jaettavaa, 87 miljoonaa euroa omia ja valtion tuet päälle.Rivit harvenevat joka vuosi. Eivät ehdi jakamaan rahojaan. Olin mielessäni samaa mieltä, summa tuntui suurelta.
 
Tämä asia muistui nyt mieleeni, kurkistin  tarkistaakseni tilannetta Sotainvalidien Veljesliiton nettisivuille. 
Pitää paikkansa heillä on 87 miljoonaa euroa, sen lisäksi valtio antaa vuosittain 350 miljoonaa kuntoutukseen ja virkistykseen: Sekin on riittämätön, joten kansalaiskeräyksiä tarvittaneen. Näyttää, että varat käytetään 2020 mennessä, valtaosa seuraavien neljän vuoden aikana. Veteraanien kohdalla aika tekee tehtävänsä, avuntarvitsijat poistuvat kekuudestamme luonnollista tietä. He ovat ja olivat itsenäisen Suomen kunniakansalaisia, ovat antaneet isänmaalle lahjan - itsenäisyyden. Olihan sotatantereella isänikin ja monen muun isä. En muista hänen koskaan saaneen kuntoutusta tai muutakaan apua.

Edelleenkin pohdin, ketä tuetaan, ketä ei ole tuettu ja miksi ei. Miten järjestö aikanaan  lakkautetaan.

9 kommenttia:

  1. Jos ottaa mustikanvarpuja maljakkoon sisälle, niin aloittavat kukinnan parin viikon kuluttua. Varpujen pitää kuitenkin olla sellaisia "vanhoja" jo marjoja tehneitä varpuja, uudet eivät vielä jaksa kukkia.

    VastaaPoista
  2. Oliko sotainvalidien sivuilla mainittu myös monet järjestön omistamat kerrostalot Helsingissä? Tällä tarkoitan sitä, että nyt olisi autettava niitä, jotka vielä ovat jäljellä, eikä kerättävä lisää omaisuutta. Ja jos omaisuutta ei ole, jonkin MOT-ohjelman tai vastaavan pitäisi selvittää tilanne kansalle. Silloin avuliaita taas löytyisi.

    Hienoa, että sait apua pulmallisessa tilanteessa; yllättäen saadun avun laittaa mielellään kiertämään.

    Terassistasi tuli tosi kaunis. Yhden havuilla koristellun ruukun näet joulukalenterissani ensi viikolla :-)

    VastaaPoista
  3. Kauniit nuo havunoksat! Olipa hyvä että oli avulias henkilö paikalla juuri kun tarvitsit,olisi ollut sääli maksaa turhaan sakkoa.

    VastaaPoista
  4. Teitpä ihanan metsän terassilaatikoihin ! Nyt siellä varmaan tuoksuukin ihan kuuselle ja metsälle : )
    Välillä sitä miettii näiden kaikkien keräysten todellista hyötyjää... vai jääkö rahat vain lojumaan rahastoihin...
    Ja onko näissä yhdistysten yms hallituksissa terveen järjen omaavia ihmisiä, vaiko vain tuulien ohjailemia poliitikkoja...

    VastaaPoista
  5. Unelma,
    Se on totta, varvut alkavat elämään vettä saatuaan.

    Uuna,
    En lukenut kovinkaan tarkasti, mutta tänä iltana myös Ylen uutiset mainitsivat tästä asiasta. Ilmeisesti ei kaikki ole mennyt ihan siten kuin järjestöä perutettaessa on ajateltu. Tuo iso valtionapukin ihmetyttää, jos samalla sitä apua ei kaikille ole voitu antaa. Tuntuu kuin rahoja uppoaisi byrokratian pyörteisiin eli itse organisation ja sijoitusten hoitamiseen.

    Yaelian,
    Itsemin ihmettelin, kun apua niin aullisti sain.

    sariw,
    Tuli tosiaan metsän tuoksu ja joulutunnelma terassille.

    Näitä keräyksiä on tosi paljon. Puhelimen kautta tuleviin keräyksiin emme anna, johtuen siitä, että ei voi tietää mikä osa menee tarvitsijoille ja mikä jää kerääjälle.

    VastaaPoista
  6. Ihanat tuli sun terassilaatikoista, valot ovat siinä kauniit. Tunnelmalliset.
    Ja vielä on ystävällisiäkin ihmisiä, näitä enkeleitä!

    VastaaPoista
  7. Sirokko,
    Kuusen tuoksua ja kynttilän valoa, sitä on suomalainen joulukuu.

    Harakka,
    Kuva ei aivan tee oikeutta todellisuuden kanssa, sitä tunnelmaa en ole saanut enkä tuoksuakaan mukaan.

    VastaaPoista