Vastuttamattomat vihreät kukat

Kuva: Nukkumaijat, fiikuksia, lohikäärmepuita....
Etukäteen oli mietitty, mitä lähdetään ostamaan. Valkoista puuvillakangasta tarvittaisiin parin metrin verran kangaskaupasta ja puutavaraliikkeestä puutavaraa tulevaan projektiin yhteensä kymmenisen metriä. Ruokakaupassa käynti sitten tulomatkalla.

Kuinkas sitten kävikään. Koska Plantagen sijoittui kierroksessa oikein sopivasti reitin varrelle, päätin poiketa sinne. Syyskukkia en osta ihan vielä, mutta katsastan mitä on tarjolla juuri nyt.
Kuva: Anopinkielet, rahapuut......
Kukkakaupoissa kiertely on minulle rakasta puuhaa, mielelläni katselen myös hallien runsasta tarjontaa. Vaikka päättäisin, että en osta mitään, niin toisin käy. Hallissa viherkasvien juurella loistivat alekyltit - 50 %. Nopeasti perustelin itselleni, että lasitetulla terassilla on vielä monta kuukautta tarpeeksi lämmintä, joten sinne voi syyskukkien asemasta sijoittaa viherkasveja

Ainoa vaikeus oli enää valitseminen ylitsepursuavasta valikoimasta.
Anopinkielet vain 2,98 euroa ja kuolleilta daalioilta vapautuivat juuri ruukut, siis kaksi anopinkieltä.
Kuva: Mullinkorva kotona
Seuraavaksi mietin muutaman vaihtoehdon välillä vain hetken. Päädyin Mullinkorvaan pääosin kasvin kauneuden vuoksi, mutta lopulliseen valintaan vaikutti hauska nimi. En ole ennen kuullutkaan tämän nimisestä kasvista, hinta oli 3,98 euroa.
Kuva: Nukkumaijat
Nukkumaija-kukkien kohdalla muistin, että muutama vuosi sitten olin ostanut kirppikseltä Arabian vanhoja kukkaruukkuja, joihin Nukkumaijat sopisivat hyvin. Neljä kappaletta 1,98 euroa per kappale. Ostokseni tekivät yhteensä 17,86 euroa ja minulla on seitsemän kukkaa.
Kuva: Anopinkielet puulaatikolla
Kukat on istutettu ruukkuihin. Anopinkielet ovat terassin puulaatikon päällä, Nukkumaijat keittiön ikkunalla, ainakin vielä ja Mullinkorva olohuoneessa Yki Nummen pöytävalaisimen vieressä.
Kuva: Terassin syksyä
Terassilla jatkavat värinokkoset rehevinä ja elinvoimaisina, pinkit pelargoniat lopettelevat kukintaansa. Ne voivat kyllä intoutua uudelleen kukkimaan. Viime vuosina pelargonit ovat kukkineet terassilla marraskuun lopulle saakka, jolloin pakkasyöt ovat ne vihdoin hyydyttäneet.
Seuraavaksi on terassin syys- ja talvi-istutusten vuoro.

Ahvenrullia

Suomen kansalliskala on ahven, joka on myös yleisin kalalajimme, kertoo ProKala. Ahvenruuat ovat suosittuja keittiössämme. MTV3 Ruokalan Alex Nurmi valmisti ahvenrullia tavalla, jota en ole aikaisemmin tehnyt. Ohje kuulosti mukavalta ja päätin kokeilla. Lisukkeeksi tarjosin uunipunajuuria, alkuruokana grillattuja vuohenjuustokiekkoja viikuna-persikkasalaatin kera.

Haudutetut ahvenrullat


1 kg ahvenfileitä
150 g kylmäsavulohisiivuja
tuoretta tilliä
2 dl kalalientä
2 dl kuohukermaa
suolaa, pippuria, käytin sitruunapippuria
ripaus sahramia, käytin kurkumaa
Levitä ahvenfileet työlaudalle, mausta ja nosta jokaisen fileen päälle pala savulohta sekä tillinoksa. Kääri fileet rullalle ja nosta voideltuun uunivuokaan. Kiehauta kattilassa kalaliemi, kerma ja kurkuma. Kaada seos uunivuokaan. Kypsennä 200 asteessa n 10 min ajan.

Uunipunajuuret

600 g punajuuria
1 dl karkeaa merisuolaa
Pese punajuuret. Ripottele merisuola (1dl) uunivuokaan ja pane punajuuret suolan päälle. Pistele veitsellä punajuuren kuoriin muutamia reikiä ja ripottele päälle merisuolaa.
Kypsennä 175 asteessa, kunnes punajuuret ovat pehmeitä. Kuori jäähtyneet punajuuret ja leikkaa lohkoiksi.
Tarjotaan ahvenrullien ja keltaisen kalakastikkeen kera.

Alkuruuaksi ennen ahventa nautitaan makeahko salaatti, jossa makeuden tasoittaa punasipuli.

Viikuna-persikkasalaatti vuohenjuuston kera


Friseesalaattia revittynä, punasipulia kiekkoina, ripaus kukkaissuolaa, kuivattuja viikunoita ja tuoretta persikkaa viipaleina. Kastikkeena öljy-omenaviinietikkakastike.
Salaatin seuraksi viipaloituja vuohenjuustokiekkoja, jotka grillataan uunin grillivastuksen alla kevyesti.

Puutavaraoston tulos

Puutavarakaupan ostokseni on nyt jalostettu tuotteeksi. Kaupasta ostettiin höylättyä mäntylautaa, 15x120 mm, 8x45 mm ja 8x28 mm, kaikkien pituus 160 cm. Sahasimme liikkeen sirkkelisahalla, omalla vastuulla, nämä mitoittamamme sopivat pätkät.
Kuva: Liimausvaihe
Tuotteen ensimmäinen työvaihe oli liimaus, Kiilto Oy:n yleis-puuliimalla no 66 liimattiin osat yhteen. Jos kotona on puristin, liimatut osat jätetään puristimeen kuivumaan yön yli. Puristimen puuttuessa osat piilonaulataan n 20 cm:n välein trycker-nauloilla.
Kuva: Trycker-naulat ja puristin
Yön kuivumisen jälkeen lautojen päät ja naulan kannat paklattiin ja laudat hiottiin sileiksi.
Sen jälkeen alkoi maalaus, pohjamaalia vedettiin ohuelti kahteen kertaan ja lopuksi pintamaali, Tikkurilan puolikiiltävä Teho. Maaliväri oli valkoinen. Värivalikoimaa löytyy laidasta laitaan, jos muut sävyt sopivat kotiin paremmin.
Kuva: Valmista
Tauluhylly tästä aherruksesta syntyi. Puutavara maksoi 8,60, maalien osuus ehkä muutaman euron. Maalit olivat jo valmiina, koska niitä tarvitaan moneen muuhun maalattavaan kohteeseen kotona.

Tämä hylly on 12 cm syvä, siihen sopivat tukevasti seisomaan valokuvat kehyksissään, myös taulut ja pienesineet. Sijoituspaikka on makuuhuoneen sängynpäätyseinä.

Makuuhuoneemme on sisustettu uudelleen jokin aika sitten, uusimalla tapetit ja tekstiilit. Siellä on tauluhylly, jossa on erikokoisia tauluja. Nostin hyllylle kukkamaljakon, kun pihan valkoinen Hansaruusu oli tehnyt vielä muutaman uuden kukan, vaikka kesän kukinta on jo päättynyt.

Salaattia, pannukakkua ja silmänruokaa

Kasvisruuat valtaavat entistä enemmän sijaa ruokapöydässämme. Ne ovat keveitä, maittavia ja terveellisiä. Eilen ostin torilta kukkakaalitrion, perinteistä valkoista, trendivärisen lilan ja kirkkaan keltavihreän romanescun. Salaatiksi valitsin vihreän, pehmeälehtisen ja rösöreunaisen pehkon, jolla ei ole vielä edes nimeä niin uusi lajike se on. Uutuudet ovat aina tervetulleita.


Kukkakaalitrion salaatti

Koska valmistan salaatit aina mutu-periaatteella eli kulloisenkin tarpeen mukaan, en yksilöi ainesosien määriä.

Kukkakaalitrio huuhdellaan ja leikataan pieniksi kukinnoiksi.
Vesi, joka maustetaan Maldon suolalla, keitetään isossa kattilassa kiehuvaksi. Vettä saa olla sen verran, että se peittää juuri ja juuri kaalikukinnot.
Kukinnot pannaan kiehuvaan veteen, annetaan olla 1-2 minuuttia.
Valutetaan ja siirretään jääkylmään veteen. Valutetaan hyvin.

Salaatti kootaan laakealle vadille vapaasti inspiroiden.

Pehmeää uutuussalaattia revitään reunoille niityksi
Punasipuli viipaloidaan ohuiksi renkaiksi ja levitetään salaattilehtien päälle
Kukkakaalikukinnot asetetaan vadin keskelle vuoreksi
Yrttisuolaa ripotellaan salaattivadin sisällön uumeniin
Kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä pirskotellaan salaatin ylle

Nostetaan tarjolle yhdessä pestolla siveltyjen sämpylöiden ja mozzarellaviipaleiden kanssa.

Kotimaiset omenat ovat kärsineet pihlajanmarjatoukan tuhoista. Uutistietojen mukaan sato jää huonoksi. Torilta ostin vihreitä hapokkaan makeita ulkolaisia omenoita, joita käytin pannukakkuun. Sokeria eikä hilloa tarvittu tämän pannukakun nauttimisessa.

Omenapannukakku uunipellillinen


7 dl maitoa ja 4 dl vehnäjauhoja vatkataan ja lisätään 1 tl suolaa. Anna turvota 15 minuuttia.
Lisätään 3 kananmunaa vatkattuna ja 50 g voita tai margariinia sulatettuna
Kaada taikina voidellulle uunipellille

Kuori omenat ja poista siemenkota omenaporalla. Viipaloi omenat kiekoiksi ja lado pannukakun päälle. Ripottele pinnalle kanelia.

Paista 200 asteessa keskitasolla puolisen tuntia.

Silmänruokaa

Pihalta keräsin pinkin kukkakimpun, punahattuja ja pari miniruusun oksaa. Joka kodista löytyvä Aaltovaasi sopii kukille hyvin.

Torin väriloiston tunnelmaa

Torin valikoima enteilee syksyä. Syyskukkina on koristekaalia, astereita, hopealankaa, auringonkukkia ja krysanteemeja. Havukasvit kuuluvat myös syksysesonkiin samoin kanervat. Ne tulevat torille muutaman viikon kuluttua.

Avomaankurkuista olen tehnyt valkosipuli-etikkakurkkuja tämän ohjeen mukaan. Lisää on tulossa lähiviikkoina, niin hyvää ja helppotekoista. Tuoreet herneet tulee riivittyä salaatteihin, pakasteherneitä ei kesäkautena tule käytettyä, niiden aika on talvella.

Keltaisten ja punaisten tomaattien pöytä oli herkullinen, myyjäkin oli sonnustautunut tomaatteihin sointuvaan täyteläisen keltaiseen paitaan.


Kun kiertelin notkuvia vihannes- ja juurespöytiä, tulvahti vesi kielelle pelkästä väriloistosta.
Yrttien tuoksu leijui ilmassa. Mikä väriyhdistelmä, lilaa ja valkoista kukkakaalta, vieressä kirkas keltainen romanescu ja viimeisenä täyteläisen vihreä parsakaali. Asetelmasta saisi valkokuvataulun keittiön seinälle. Ja ruokapöytään nautittavaksi höyrytettyjen kukkivien kaalien kimara lisukkeena tai salaattina.
Keltaiset kotimaiset kanttarellit loistivat auringon lailla. Niistä pitää tehdä sienipikkelsiä Kannuvalimon tapaan, jotta kanttarellisesongin päättyessä voi nautintoja pitkittää vielä muutamalla kuukaudella. Nyt ostin kanttarellit sienikeiton aineksiksi.

Heinää ja kukkia

Tänään ostin kesän ensimmäisen auringonkukkakimpun torilta olohuoneen piristykseksi. Nimensä mukaisesti keltainen aurinkoväri tuo railakkaan säväyksen turkoosien tehosteiden joukkoon.

Heinäkimppuja en voinut vastustaa. Kun vielä löytyisi heinälle tunnistus eli nimi. Kuten kuvasta näkyy heinäkimput ovat kuivausasennossa työpöytäni yläpuolella. Kirjahyllyn pieni epäjärjestys vilahtaa sivussa. Tulisi sateinen päivä, niin järjestäisin kirjahyllyn. Kesän viimeisiä hellepäiviä ei raaski kuluttaa siivoiluun.

Tänään kävin myös puutavaraliikkeessä ja siitä kerron lisää, kun ostokseni ovat tehty valmiiksi.

Eilen innostuin penkomaan piirongin laatikot. Se perintöpiironki, josta kerroin muutama blogi sitten otsikolla Klaffipiironki. Ulotin pengonnan myös vaatehuoneen ylimmälle hyllylle. Tänään aloitin jo löytöjeni stailauksen, mutta ompelukoneen neulat, ne molemmat kaksi joita oli, katkesivat. Valmistuminen siirtyy tuonnemmaksi ja voin kertoa työn tulokset myöhemmin.

Huomenna tavataan torilla.

Torilta mustikoita ja sieniä

Torilla on aina mukava käydä. Varsinkin nyt, kun sato on runsaimmillaan sekä metsässä, kasvimailla että puutarhoissa ja se näkyy toritarjonnassa. Torin kukkaloisto on nyt myös parhaimmillaan. Kukat virkistävät mielen.

Kannatan torikauppiaita, ostan marjat, juurekset, vihannekset ja kukat torilta. Syksyllä myös sienet. Hyvältä kuulostava sienipikkelsin ohje on Visa Nurmella, löytyy Kannuvalimosta.

Ensimmäistä kertaa ostin pensasmustikoita, makeita. Ne olivat niin makeita, että sokerin määrän mustikkapiirakassa jätin minimiin. Oikeastaan sokerin olisi voinut jättää kokonaan pois. Tiedän sen nyt, kun olen maistanut piirakkaa. Mustikoissa on C- ja E-vitamiinia ja flavonodeja. Niiden uskotaan parantavan näkökykyä. Piirakkaohjeen mukailin Mikkelintorilta löytyneestä ohjeesta. Käyhän torilla.

Mustikkapiirakka

Pohja: 125 g margariinia tai voita
1 rkl sokeria (ap ohjeessa 3/4 dl)
1 kananmuna
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
4 dl pikakaurahiutaleita
Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna hyvin sekoittaen. Lisää vehnäjauhot, joihin on sekoitettu kaurahiutaleet ja leivinjauhe. Painele taikina voidellun piirakkavuuan pohjalle ja kaada päälle mustikat kokonaisina.
Täyte: 3 dl makeita pensasmustikoita (ap ohjeessa metsämustikoita)
2 dl kermaviiliä
ei sokeria (ap ohjeessa 1/2 dl)
1 kananmuna
ei vaniljasokeria (ap ohjeessa 2 tl)
Sekoita kermaviili ja kananmuna (sokerit, jos käytät) keskenään ja kaada seos marjojen päälle.

Paista piirakkaa 175 asteessa noin 40 minuuttia.

Kukkakaalikeitto

Kukkakaalin synnyinmaa on Syyria. Tänne Pohjoismaihin kukkakaali tuli n 200 vuotta sitten.
Kukkakaalia viljellään Suomessa nyt niinkuin on viljelty jo noin 200 vuotta. Lapsuuskodissani viljeltiin sekä kerä- että kukkakaalia. Joka kevät koulittiin kaalintaimet ja tarpeeksi isoina ne istutettiin kesäkuun alussa avomaalle. Taimi kerrallaan, istutuskuoppaan ripautettiin juurimatojen estämiseksi matomyrkkyä. Kukkakaalin valkoinen kiinteä kukka on herkullisen kaunis ja hyvää ruuaksi valmistettuna. Juuri nyt on paras aika keittää näistä herkullisista kukista pehmeää kukkakaalikeittoa. Sopii muuten rapujuhlien alkuruuaksikin.

Kukkakaalikeitto

300 g kukkakaalia pilkottuna
1 dl vettä
15 g suolatonta voita
1 pieni sipuli silputtuna
1 purjon vaalea osa ohuina viipaleina
2 rkl vehnäjauhoja
7,5 dl maitoa
suolaa ja pippuria

Pane pilkottu kukkakaali kattilaan ja kaada vesi päälle. Jos vesi ei peitä kaalia lisää maitoa, kunnes kaali peittyy. Anna kiehua hiljakseen noin 7 minuuttia, kunnes kaali on pehmeää. Soseuta.
Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Lisää sipulisilppu ja purjorenkaat, peitä kannella. Kypsennä 5 minuuttia, kunnes sipuli ja purjo ovat pehmeitä. Älä ruskista.
Lisää vehnäjauhot ja kypsennä pari minuuttia koko ajan sekoittaen.
Lisää maito, sekoita ja soseuta tasaiseksi. Kiehauta kokoajan sekoittaen.
Lisää kukkakaalisose ja lisää halutessasi tilkka kermaa, jos keitto on liian sakeaa.
Mausta suolalla ja pippurilla.

Paahdetut leipäkuutiot

Kuutioi vaaleaa leipää. Kuumenna voi paistinpannussa. Paista leipäkuutiot kullanruskeiksi kokoajan sekoittaen. Valuta leipäkuutiot talousperin päällä. Suolaa kuutiot, jotta ne säilyvät rapeina.

Annostele keitto lautasille ja nosta päälle paahdettuja leipäkuutioita.

Elokuun iltojen hämärtyessä

Elokuun iltojen hämärtyessä on aika sytyttää lyhdyt ja kynttilät.

Terassin kukat ovat jaksaneet kiitettävästi helteistä huolimatta. Tosin muutamiin ruukkuihin olen joutunut vaihtamaan kukat ränsistyneiden tilalle. Plantagenista hain rehevät värinokkoset ja muutaman daalian tarjoushintaan 1,95 kappaleelta. Daaliat kukkivat jonkin aikaa, mutta sitten iski joku harsotauti ja ne alkoivat kuihtua. Joudun luopumaan niistä, mutta hetken niistä oli iloa. Värinokkoset jatkavat rehevinä. Ne ovat tosi kauniit, lehdet pääasiana, kukat vaatimattomat.























Otin esille kaikki lyhdyt, pesin ja kartoitin huoltotarpeet. Suunnittelin syys- ja talvi-istutukset.
Otsikkokuvassa olevaan ruskeaan metalliruukkulyhtyyn sytytin omenakanelilta tuoksuvan kynttilän. Omenan vieno tuoksu levittäytyi terassille. Maria Åströmin vihreä-luumusävyinen Floda-kangas sopii hyvin pinkkien pelargonien sävyttämän terassin pöydälle.
Kuvissa olevat metallilyhdyt ovat kestäneet hyvin vuosien saatossa ja ovat terassilla edelleen.

Lisää lyhtyjä löytyi, Pentikin vanha savilyhty, Kalajoen Iso-Pahkalan keraaminen ruskea seinälyhty. Pienten, kärsineeltä näyttävien metallilyhtyjen tilalle mietin uusia hankintoja, monenlaista tarjontaa näyttää puutarhakaupoissa olevan yllin kyllin.


Tähän metalliruukkuun istutan talveksi minihavukasvin, pallomaisen katajan.

Naantalissa eräänä elokuun sunnuntaina

Naantalissa paistaa lähes aina aurinko, kerrotaan Naantali360-sivuilla. Naantalissa asuvat myös unikeot. Joka vuosi heinäkuun lopulla herätetään yksi unikeko varhain aamulla polskauttamalla suoraan laiturilta merenlahteen.
Muumilaakson ansiosta Naantali on tullut viime vuosina tutuksi hyvin monelle suomalaiselle lapsiperheelle. Ehkäpä suurimmalle osalle tätä lukevillekin.

Joka kesä Naantalissa pitää käydä, on se niin kaunis kaupunki puutalo-idylleineen. Nappasin teille kuvasatoa elokuun sunnuntaivierailustani. Kameran ikuistamia hetkiä on kaksikymmentäneljä.

Aloitetaan Mannerheiminkadulta otsikon kuvagalleriassa

1. Mannerheiminkatu kuljettiin päästä päähän
2. Kultarannan tornissa liehui Suomen lippu, Presidenttimme oli siis kotona
3. Luostarikirkon kello näytti 14.15
4. Kapeaa kävelykatua hiljalleen ylös huipulle
   
5. Edelleen alas merenrantaan
6. Huipulla kannatti kuitenkin pysähtyä ikuistamaan merinäköalaa
7. Venesatama puistosta nähtynä, takana siintää Muumilaakso
8. Ihan pakko oli pujahtaa Rakkaudenpolulle
9. Tältä parvekkeelta voi kiikaroida Kultarantaan saakka
10. Lastentarha on saanut käyttöönsä arvoisensa vanhaa aikaa huokuvan talon
11. Talon julkisivun kauniit puuleikkaukset ikuistettuina
    
12. Vanhat talotkin ovat ryhdikkäitä
    

Villiviinin vehreyttä ja kurkistuksia porttien taakse

1. 

1. Villiviini ryöppysi romanttisesti alas talon seinää
2. Portti piiloutui salaperäisesti villiviinin alle
3. Sisääntulon ovikatos
4. Avonainen portti ja yläpuolella pieni kello
5. Portteja edelleen, ne ovat niin kauniita
6. Vähän ränstyneen portin takaa aukeaa vapaasti rehottava pikkupiha
7. Köynnöshortensia kukki pikkutalon päädyssä avonaisen portin takana
8. Oikea aurinkoportti
9. Omenien painosta notkuva omenapuu työntyi aidan yli
10. Voiko olla ihanampaa kuin punaisen talon ikkunan päälle rönsyävä villiviini
11. Naantalin puistotie on varjoisan hämyinen
12. Takaisin ensimmäisen kuvan tunnelmaan
    

Tiramisu

Nopea jälkiruoka on tiramisu. Olen muokannut ohjeen omaan keittiööni sopivaksi, koska rommia ei kaapistamme löydy. Halusin tiramisusta nopeatekoisen, mutkattoman ja maistuvan.

Tiramisu Arleenan keittiössä, 4 annosta

250 g (1 prk) mascarponejuustoa
1 dl maustamatonta jogurttia
3 rkl sokeria
Ainekset sekoitetaan sileäksi seokseksi
4 rkl vahvaa kylmää kahvia
3 rkl Baileys irish cream-likööriä
8 kpl kaurakeksejä (esim Vanajan) tasaiseksi jauheeksi murskattuna
Ainekset sekoitetaan keskenään

Jälkiruoka kasataan jälkiruokakulhoon tai korkeisiin laseihin kerroksittain, keskelle kaurakeksiseos, alle ja päälle mascarponeseos. Viimeksi raastetaan suklaata päälle n 1 pala annokseen. Nautitaan.

Merilohi ja viininpunaista punajuurta

Meillä syödään vähintään yksi kala-ateria viikottain. Merilohi on yksi monista kalaruokien raaka-aineista. Kun on tottunut käyttämään merilohta kalapöydässä, eipä valinnassa osu juurikaan kirjoloheen. Syy selviää kalan mausta.

Finfoodin sivuilta löytyy tietoa merilohesta, lainasin tähän merilohen tärkeimmät yksilöinnit.

• Luokka, luukalat
• Lahko, lohikalat
• Koko, paino 4-20 kg, pituus 60-110 cm, ikä 7-11 vuotta
• Ruoka, hyönteiset, niiden toukat, muut pohjaeläimet, myöhemin kalat ja pikkuäyriäiset
• Lisääntyy syksyllä loka-marraskuulla

Oliko sattumaa, mutta tämänkertainen kala-ateria koostui myös sisustukseen sopivista väriyhdistelmistä, oranssinpunaista merilohta yhdistettynä tummaan viininpunaiseen, kokonaisuutta raikastaa ruohonvihreä ja luonnonvalkoinen.

Ensin aloitetaan punajuurien valmistuksella, koska niiden kypsymisaika on pisin. Ohje Jamie Oliver.

Uunissa paistetut punajuuret balsamiviinietikalla, meiramilla ja valkosipulilla höystettynä

500 g punajuuria, pestään puhtaiksi, puolitetaan
10 valkosipulinkynttä kuorineen murjottuina, ( minä kyllä kuorin)
1 kourallinen tuoretta meiramia, riivi ja silppua
suolaa ja rouhittua mustapippuria
10 rkl balsamiviinietikkaa
6 rkl neitsytoliiviöljyä

Repäise 1,5 metrin mittainen pala foliota ja taita kaksinkerroin. Nosta punajuurilohkot keskelle foliota, pudottele valkosipulit ja meirami ympärille. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada nyyttiin etikka ja oliiviöljy, sulje tiiviiksi nyytiksi. Kypsennä uunissa 200-astessa vähintään tunti, kunnes punajuuret ovat kypsät.

Uunissa paistettu merilohi

Kalan maku on niin miedon pehmeä, että maustamisessa kannattaa noudattaa yksinkertaista ja varovaista linjaa. Poista fileen sivusta evän alusrasva.

Puolikas merilohen fileestä asetetaan nahkapuoli alaspäin voideltuun uunivuokaan
Suolakidekukka-merisuolaa ripotellaan fileen pinnalle, n 2 tl.
Mustapippuria n 2 tl
Tuoretta meiramia sopivasti

Kypsennetään uunissa 200-asteessa noin 30 minuuttia.

Valkoinen, kylmä kastike merilohelle

2 dl maustamatonta jogurttia, Bulgarian jogurtti sopii
Ripaus sokeria, ripaus suolaa, ripaus mustapippuria
1 rkl Dijon hunajasinappia
Maistamalla selviää mausteiden tarvittava määrä

Mozzarellasalaatti

Friseesalaattia, punajuurilehtiä, punasipulia, kurkkua, tomaattia, mozzarellaa.
Kastike oliiviöljyä, balsamicocremeä, suolaa ja mustapippuria sekoitettuna.
Balsamicocremeä tipautetaan myös mozzarellaviipaleille.
Salaattia nautitaan ennen pääruokaa ja ilman mozzarellaa vielä pääruuan yhteydessä.

Klaffipiironki

Olen perinnyt isoäidin vanhan klaffipiirongin. Se on 1800-luvun loppupuolelta. Iso-isoäiti Hilma oli syntynyt 1868 ja tuleva puoliso Matti teki tai teetti uuteen kotiin piirongin 1800-luvun lopulla. Piironki on pohjalainen, kuten sen omistajatkin olivat.

Salalokeroa piirongin sisältä ei ole löytynyt, lokerolaatikot ovat käytännölliset pienten tavaroiden säilytykseen ja ovien taakse on kai aikoinaan laitettu lääke- ja rohtotarvikkeet.

Klaffipiirongin uumenissa siirtyi minulle muistona kaksi kirjaa, Virsi- ja siioninkannelkirja vuodelta 1918 ja toinen kirja on Eeli J Hakalan Päivä valkenee, saarnoja vuodelta 1946. Kirjat olivat piirongin ylimmässä kapeassa laatikossa. Siellä ovat myös isoäidin muistoadressit.














Piirongin kulmiin on maalattu kukkakuviot, vaalean ruusunpunaiset kukat muistuttavat yksinkertaista ruusunkukkaa, miniatyyri kukista. Sorvaukset ja jiiritykset koristavat kulmia, laatikoita ja klaffia. Piironki on täysin alkuperäisessä kunnossa. Olen ainoastaan puhdistanut sitä silloin tällöin.
Laatikoissa on latat nuppivetimet, messinkiä. Klaffin lukko on hävinnyt, etsiskelen siihen sopivaa.

Kotimme on sisustettu moderniin tyyliin, mutta tämä piironki, muisto menneestä, on saanut paikkansa eteisessä. Siinä se tervehtii ensimmäisenä tulijoita. Piirongin päällä maljakossa on nyt kimppu valkoapilaa ja siankärsämöitä.

Ginkgo biloba

Muutama viikko sitten Helsingin reissullani päätin ajaa Salmisaaren kautta. Pitkästä aikaa halusin katsastaa, mitä Skannossa on. Pientavarat olivat vähän ripoteltu sinne tänne. Ale-hyllyistä en löytänyt mitään ostamiseen päätyvää. Selailin kirjapöytiä, en nyt löytänyt mielenkiintoisia sisustuskirjoja. Päädyin Christer Berensin Ruokaa ja viiniä-kirjaan, suomentanut Veijo Kiuru.
Kirjassa ei ole yhtään ruokaohjetta, sen sijaan viinistä ja sen suhteesta ruokaan on ihan hyödyllistä tarinaa. Ainakin minulle, joka valitsen viinit mutu-tuntumalla.
Maut aloittavat matkan viinien ja ruuan yhdistelemiseen. Tunnemme neljä perusmakua,

• makea, maistuu kielen kärjessä
• suolainen, maistuu kielen laidoilla
• hapan, maistuu kielen sivun takaosassa
• katkera, maistuu kielen takaosassa

On olemassa myös viides maku umami, tarkoittaa hyvää, mutta ei ole hyvää enää viinin seurassa. Nyt poikkesin jo otsikon aiheesta, palataan tähän viiniä ja ruokaa-aiheeseen myöhemmin.

Säväyttäviä tuntemuksia ei siis syntynyt nuiva-ilmeisessä Skannossa. Kukkaosasto oli lähes tyhjä. Poistuessani huomasin ovipielessä pienen tason, jossa oli 5 kpl mukavannäköisiä, hentoja kasveja saviruukuissa. Avonaisesta ulko-ovesta puhalsi heinäkuun sateisen ja tuulisen päivän viima, joka tuiversi kasveja säälimättömästi. Jotenkin tunsin, että minun pitää ottaa kasvi mukaan, ikäänkuin pelastaa se tuiverruksesta.
Luin etiketistä, Ginkgo-puu, pidettävä yli 15-asteen lämpötilassa, kastellaan säännöllisesti ja viihtyy valoisessa paikassa. Voidaan istuttaa myös puutarhaan, jolloin talvisuojaus on tarpeen kahden vuoden ajan.

Kotona sijoitin kasvin keittiön ikkunalaudalle kaktuksien viereen. Kasvista oli kuljetuksessa repeytynyt yksi lehti lähes irti, harmittelin sitä. Kastelen kasvin päivittäin. Kun ajattelin kertoa tästä kasvista teille, kuvasin sen ja etsin tietoa kasvista.

Ostokseni osoittautuikin mielenkiintoiseksi. Kyseessä on Neidonhiuspuu, ginkgopetäjä, joka on tullut Japanista Eurooppaan 1600-luvulla. Kasvini on havupuu, neulaset ovat kasvaneet yhteen ja muistuttavat lehteä. Ginkgon esi-isät aloittivat kasvunsa maapallolla jo 280 miljoonaa vuotta sitten ja 100 miljoonaa vuotta myöhemmin, jurakaudella, sen erilaisia muotoja kasvoi yleisesti. Nykyisin ginkgon ainoat luonnolliset esiintymispaikat ovat Kaakkois-Kiinassa, Guangongin ja Guangxin maakunnissa. Berliinissä on useita ginkgojen reunustamia puistokäytäviä ja siellä kasvaa myös Saksan suurin 200 vuotta vanha naispuolinen ginkgo-puu. Naispuolisten puiden haju on vastenmielinen, joten koiraat olisivat sopivia puistopuiksi. Berliinin puistojen joka kolmas ginkgo on nainen. Sukupuolen voi tunnistaa vasta, kun puu on saavuttanut 30-vuoden iän. Silloin puu kukkii ensimmäistä kertaa. Japanissa ja Kiinassa puun uskotaan olevan jumalten asuinsija ja puuta löytyy temppelien ja luostareitten puutarhoista.

Tutkimukseni jatkuivat. Kauko-idässä ginkgo on ollut arvostettu lääkekasvi jo kauan. Kasvilla on rohdosvalmisteena parantavia vaikutuksia

• ääreisverenkierron parantamisessa
• muistin parantamisessa
• dementian ja Alzheimer-taudin hoidossa
• glaukooman eli viherkaihin hoidossa
  

Nyt suhtaudun tähän ainutlaatuiseen kasviini erityisellä huolenpidolla. Toivottavasti saan sen menestymään. Jos Ginkgo pudottaa lehtensä eli neulasensa talveksi, en hätkähdä sitä. Odotan, että keväällä puhkeavat uudet lehdet.