Kastelukannut ovat pian ajankohtaisia

Numerokuvat yykaakoo4 haaste 15. numero 25

Kohta se on edessä, kevät ja kasvun aika.
Kevätaurinko nostaa kasvit, taimet ja ruohon ylös maasta.
Etukäteen emme voi aavistaa, että sade ei yksin riitä
ilman kastelua.
Viherpeukalot aloittavat jo huhtikuulla istutukset
parvekkeilla ja terasseilla.
Siellähän eivät kukat puhkea loistoonsa
eivätkä yrtit kasva syötäviksi
ilman kastelua.
Varjostaviksi tarkoitetut köynnökset
kuihtuvat muutamiin sentteihin
ilman kastelua.
Mitä tapahtuukaan aivan kohta, muutaman viikon kuluttua,
kodin sisätiloissa alkaa huonekasvien kasvukausi, mutta ei onnistu
ilman kastelua

Elintärkeitä kasteluja ei voi tehdä
ilman kastelukannuja

Eero Aarnio, lahjakas ja tuottoisa designer, on huolehtinut siitä,
että me saamme tarvittavat kastelukannut.
2 litraa riittää pieneen kasteluun ja 5 litraa isompaan.
Väreinä taivaan valkoinen, ruohon vihreä tai mullan musta.
Kevät on käsillä, nyt ensin kastelukannukauppaan.
Siellä kävin minäkin Turussa Sisustuksen Koodissa.

Vastaus haasteeseen löytyy kannujen kyljestä - 25

Lomamatka kuin unta

Lomaviikko pienellä saarella oli jo takana. Koitti haikea viimeinen aamu, lähtöpäivä oli alkamassa. Aurinko nousi taas yhtä hehkuvana meren horisontin takaa, meri kimmelsi. Kuuma hiekka narskui varpaissa aamu-uinnin jälkeen. Vuorten rinteet pursuivat vihreinä hedelmä- ja oliivipuulehtoineen.

Tänään piti lähteä täältä ihanalta saarelta. Sain hienon ajatuksen. Nauttisimme saaren kauneudesta vielä viimeiset tunnit. Hotellimme vieressä oli polkupyörävuokraamo. Matkaa pienelle lentokentälle on vain ykdeksän kilometriä. Päätimme vuokrata polkupyörät. Ne voisi jättää lentokentän lähistöllä olevaan sisarvuokraamoon. Matkalaukut lähetimme lentokentälle pikkubussin mukana.

Aikaa oli vielä lentokoneen lähtöselvitykseen monta tuntia, kun hypähdimme pyörien selkään.
Viitoitus oli selvä, Airport-luki kyltissä ja nyt eteenpäin. Verkkaisesti ajoimme aamuviileydessä ihastellen. Tiet kiemurtelivat edessämme. Siis tiet, hetkinen mitä tietä nyt etenemme. Laaksojen pelloilla viljelijät olivat aloittaneet jo päivän työnsä. Traktorien lavoille kerättiin kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä. Tuonne tuota tietä se on oikea ilmansuunta kentälle. Maisemat muuttuivat reheviksi, vuoret jyrkkenivät ja asutus harveni. Olimme eksyneet oikealta tieltä.

Pysähdyimme kysymään neuvoa pellolla hääriviltä, mutta emme tulleet ymmärretyiksi. Käänsimme pyörät tulosuuntaan, iski pieni paniikki. Pysähdyimme maalaistalon pihaan. Puutarhasta kuului ääniä, oikaisimme sinne. Kerroin ongelmamme ja yllättäen talon nuori nainen osasi suomea. Oli oppinut turisteilta. Oikea tie löytyi. Hiljaisuuden vallitessa ajoimme loppumatkan. Talletin mieleeni nämä kauniit maisemat.

Koneeseen saavuimme viimeisinä matkailijoina. Olikohan meitä odotettu, en halunut kysyä sitä.
Kului vain yksi yö, niin tapasin ystäviä. Lomamatkakokemukset alkoivat uudelleen. Kerroin hieman ylpeillen poikkeuksellisesta valinnastamme lentokentälle. Sain osakseni ihailua omaperäisestä ratkaisusta.

Aamulla kerroin, että toissa yönä olimme ihanan lomaviikon jälkeen polkupyöräilleet lentokentälle ja viime yönä taas kerroin matkastamme yksityiskohtaisesti ystävillemme. Kokemuksemme herättivät kovasti ihailua.
Nyt etsin lomaoppaista tätä saarta. Haluan päästä tallentamaan muistot kameralla. Ehkä emme polkupyöräile lentokentälle.

Pakinaperjantai 115. Painajainen

Lumi kattaa .....

Valokuvatorstai ja Runotorstai 118. haaste

Elegian kuvasta

Mökki,
vaippana musta lomalaudoitus
huopakate kattona
Joka talvi vuosikymmenet
kattaa lumi katon uudelleen

Aurinko leikkii keskipäivällä
pysäyttää lumen timantit
kristallipuikoiksi

Hetki vielä ja kevät
pyyhkäisee lumileikit talviteloille

Ekologista ja uusiutuvaa

Kuva: Cascade-kattovalaisin

Sattumaltako vai ei, mutta saavuin Angon nettisivuille. Ensiksi minut yllättivät hyvin persoonallisesti toteutetut sivut, jos kiinnostaa kannattaa katsoa. Toiseksi kiinnostuin tuotteista, jotka on valmistettu uusiutuvista luonnonmateriaaleista.

Valaisimissa ja kalusteissa materiaaleina ovat silkkitoukan kotelot, mulperipuu, rottinki ja polymeeri, runkoina teräs.. Tuotteiden suunnittelija ja yrityksen luoja on englantilainen arkkitehti Angus Hutcheson. Yritys perustettiin 2003 Thaimaahan, jossa käytetyt raaka-aineet ovat lähellä. Tuotteet ovat levinneet lyhyessä ajassa ympäri maailman. Niin tänne Suomeenkin, maahantuoja on Jia Oy.

Jalkavalaisin New Aura, jossa varjostin rottinkia ja jalka terästä.

Oranssi lämmittää

Tänään oli kipakan viimainen pakkaspäivä. Palelin työpaikallani, vaikka normaali lämpö huokui pattereista, koneellinen ilmastointi on talvella turhan vetoisa. Kun istahdin tapani mukaan iltapuuhastelun jälkeen koneelle blogimaailmaan, klikkasin auki Lepiksen blogi numero kakkosen, kuvablogin. Mikä värileiskunta sieltä tulvahtikaan eteeni. Tuli ihanan lämmin olo. Oranssi sen tekee, kollaasi täynnä elinvoimaista oranssia. Tekstistä luin, että minäkin saan Lepiksen pyytämänä tehdä oranssin kollaasin.

Kotona sisustuksessa ei tällä hetkellä ole mitään oranssia. Ahaa, tauluissa on ripauksina. Kirjahyllystä löytyi muutama kirja. Olen myös säilyttänyt äidin virkkaaman oranssin verhon. Marjatta Metsovaara on joskus 1960-70-luvulla suunnitellut Kamelian Tampellalle, se verho löytyi komerosta. Olen kait ajatellut käyttää sitä joskus jollakin tapaa.

Kesäpihan oransseja kukkijoita ei löytynyt yhtään viime kesältä, paitsi kevään oranssit tulppaanit. Edelliskesältä oli tallentunut oranssi unikko. Syksyn punerruttamaa oranssia sen sijaan jo löytyikin. Kuvaa suurentamalla katsokaa itse, mitä oranssia on keittiöstä, torilta ja pääsiäiskulhosta.

Nyt etsimään kotoa, pihalta ja toreilta lämmintä oranssia kollaasin tekemiseen. Haastan tähän tehtävään Unelmia ja Onnenpuuskia Elinan, Itkupillin, Lastun, Aimariin ja Sirokon.

Tänään kajasti aurinko

Helmikuun toinen päivä on ollut elämässäni merkityksellinen ja iäksi mieleenpainuva. Silloin saimme ainoan poikamme täsmällisesti juuri laskettuna päivänä 2.2 kello 11.10. Aloitin tämän päivän muistelemalla tuota tapahtumaa ja sen jälkeisiä vuosia. Tunsin kiitollisuutta ja mieleni täytti onnen tunne siitä, että saan iloita lasteni menestymisestä.

Tämä päivä on kirkas ja aurinkoinen. Sekin päivä oli aurinkoinen, lumihanget kimalsivat timanttien lailla kuin nytkin. Mietin mitä on olla onnellinen. Sen kuvaileminen on vaikeaa, vaikka se on hyvin yksinkertaista. Onnellisuus on arkipäivää, luonnossa sen kokee hiljaisuutena, puiden huminana ja tunteena elän tämän hetken ainutkertaisena. Mielen vapaus, vapaana kuin taivaan lintu, on yksi onnen osanen. Ajattelen positiivisesti, ikävien asioiden eteentullessa pyrin näkemään niiden takaa aina positiivista, näin puhdistan mieleni ikävistä asioista.

Tänään on vapaapäivä, vietin aikaani pitkään vuoteessa. Katsoin aamu TV:n, nautin aamiaisen ja kahvin nekin vuoteessa loikoillen. Avasin tietokoneen, luin blogeja. Huomasin Elinan ja jl:n blogeista, että Kalevalaisten Naisten Liitto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julistavat Kalevalan Juhlavuonna 2009 kirjoitushankkeen otsikolla "Suomalainen päivä". Päätin kirjata muistiin tämän päivän tapahtumat.

Tapasin tänään uuden vuokralaisemme, 1985 Suomeen muuttaneen kurdimiehen. Vietimme pienen juttutuokion vuokrasopimuksen solmimisen lomassa. Hän oli lähtenyt Iranin kurdipakolaisena ensin Irakiin sitten Turkkiin ja lopuksi pääsi Suomeen. Hänellä on 18- ja 14-vuotiaat pojat, jotka molemmat ovat syntyneet Suomessa. Heti tänne tultuaan hän halusi oppia Suomen kielen, päämääränä oli myös työpaikka. Olen kohdannut kurdipakolaisia aikaisemman työni puitteissa ja minulla on heistä hyviä kokemuksia. He ovat ahkeria ja työtä pelkäämättömiä, eivät halua jäädä yhteiskunnan elätettäviksi. Samanlainen on tämä kurdimieskin, tällä hetkellä menestyvä yrittäjä.

Iltapäivällä lähdin katsomaan kuinka sorsat ovat selviytyneet näistä pakkasista. Pari viikkoa sitten joki oli jäätynyt, mutta sulaa oli vielä rantojen reunamilla. Silloin sorsaparvet uiskentelivat tyytyväisinä vapaassa vedessä. Nyt oli toisin, joki oli kokonaan jäätynyt. Pieni sula alue oli jokeen laskevan pintavesiputken suulla. Siinä värjötteli nyt muutama sorsa. Säälittelin niitä.
Helmikuiseen tapaan joen lumipinta kimmelsi timanttien lailla.

Kotiin tullessa huomasin jäniksen jäljet pihamaalla. Tuttu jänis oli loikkinut pihan poikki.
Aurinko kajasti vielä, mutta se oli jo painumassa läntisen taivaan reunan taakse.

Tarinamaanantain haaste Kajastus

Matkamuistoja - Travel memories

Today`s flowers # 25. haaste

Alvar Aalto ja puolisonsa Aino Marsio suunnittelivat vuonna 1936 Savoy-maljakon, jota nykyään kutsutaan Aalto-maljakoksi. Tämä designklassikko on levinnyt ympäri maailman. Maljakosta voit lukea lisää Wikipedian sivuilta, myös englanniksi.

Alvar Aalto and his wife Aino Marsio designed Savoy vase in 1936, today called Aalto-vase. This design classic has spread all over the world. You can find more information from Wikipedia, also in english.

Viime syksynä tein lomamatkan Italian Sorrentoon. Siellä oli laajoja oliivipuutarhoja. Taitoin muistoksi pienen oliivipuun oksan marjoineen.
Merenrannan kallioilla kasvoi mäntyä, joista poimin muistoksi oksan käpyineen.
Nyt säilytän näitä pikkuoksia Aalto-maljakossa mukavana lomamuistona.

Last fall I was on a holiday in Sorrento Italy. There were large olive gardens. I picked a small olive thread with berries as a memory. Pine trees grew by the seaside cliffs, from there I took a tread with cones.

Talletin irronneista kävyistä pudonneet siemenet ja aion kylvää ne ruukkuihin keväällä. Kokeilen myös samaa oliiveista. Katsotaan tuleeko niistä mitään.

I saved some seeds from the cones and I intend to plant them in the spring, and I will do the same with olives. Let see if something will come out of them.