lauantai 11. lokakuuta 2014

Pieleen meni

Kaikki alkoi jo torstaina. Mies leikkasi etusormestaan kielekkeen. Ei tarvittu ensiapua vain laastari. Eilen, perjantaina, menimme uusimaan passit. Vaikka meille oli ehdotettu, että kannattaa ottaa ajanvaraus, emme ottaneet. Satoi kaatamalla oli peruttava sieniretki. Poliisitalon aula oli tyhjä, ei muita asiakkaita. Infon kautta saatiin ohje ottaa vuoronumerot, minulle 13 ja hänelle 14. Ei minkäänlaista jonotusta.
Ajattelin, että on aikaa tiirailla minne mennään seuraavaksi, väärin ajateltu.

Säikähdin kuuluuvaa piippausta, mutta minne on mentävä. Toinen piippaus miehelle.
Minne mennään kysyin infon taakse ilmestyneeltä naiselta. Ykkösovi, mutta sehän on lukossa, olin kokeillut sitä. Sitten tulette, kun se on auki. Ja aukesihan ovi.  Tietokoneen näpytyskin oli liian äänekästä tässä hiljaisuudessa. Hätkähdin ääneen, nyt otetaan sormenjäljet. Eihän se etusormi ollut  tarpeeksi kostea liian kuiva. Hierokaa sormea niskaan. Kun oikein yritettiin saatiin molemmista etusormista jäljet.

Miehellä kävi paljon huonommin. Etusormesta, jossa oli laastarin alla edelleen kieleke, ei saatu jalkeä, ei keskimmäisestä, ei nimettömästä. No laittakaa peukalo tunnistimelle. Sormia hierottiin niskaan ja vaihdettiin kättä. Viimein jäljet tulivat peukalosta.

Passit noudamme Rautakirjasta, luulin, että se on lähin Rautakirja. Ei, se on kahden kilometrin päässä
oleva, josta passit noudetaan kun kutsutaan.   Ja meillä on kirjalliset ohjeet mukana kuinka toimitaan ja vanha passi hävitetään.

Palatessamme, pitkän hiljaisuuden jälkeen, totesin, että olipa virallisen hiljaista palvelua.
Kävin ostamassa suppilovahverot  kaupasta.

   
Tänään meni keittiön viemäri tukkoon. Ei auttanut mikään konsti. Mies haki kolmimetrisen avausvaijerin kaupasta ja yrittämisen jälkeen saatiin jotenkuten vetämään. Maanantaina pyydetään putkimies paikalle.
Aloitin matonkuteiden kerimisen kerälle. Ovat sitten heti valmiina kutojalle eikä kulu aikaa kerimiseen. Keriminen oli vaivalloista, vyyhti oli aivan sekaisin. Yritin keksiä kaikenlaista viritystä, otin keinutuolinkin apuun. Jos kiinnostaa kurkatkaa sivupalkista instagramiini, niin näette kerimisrituaalin apuvälineen. Vyyhti on vielä kesken. Selkää pakottaa ja melkein koko päivä on seurusteltu kudevyyhdin kanssa.
Kun ostin kuteet ja sanoin myyjälle, että kerin ne valmiiksi. Myyjä totesi, että kerimiseen kuluukin aikaa jopa enemmän kuin matonkutomiseen  ja oli aivan oikeassa. Vielä on jäljellä neljä vyyhtiä.
Periksi ei anneta, vaan keritään.
Tämä on nyt  pieleenmenojen postaus ehkä huomenna paistaa jo aurinko.
Naakoilla näyttää olevan kaikki kunnossa, jotain herkkuja sieltä lehtien välistä löytyy.

14 kommenttia:

  1. Hauskasti kerrottu tapahtuma :) Onneksi kuitenkin saatte passit .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä hetken luulin, että sormenjälkiä ei saada ja jäämme ilman passeja.

      Poista
  2. Hymyilytti... :))) vaikka ei toisen huono-onnipäivälle saisi nauraa.... :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nauraa. Tämä oli sitä tragikoomista asiointia, jolle naurettiin jälkeenpäin.

      Poista
  3. Hauska pakina,vaikka oli vähän huonon onnin päivä.Minä uusin passini kesällä Helsngissä ja tilasin ajan netistä vielä ennen matkaa.Mutta kioski ,jonne passi sitten toimitettiin,oli tosi kaukana antamastani osoitteesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rautakirjan suhteen totesin, että onpas kaukana. Vastaus oli, että on se toinen vaihtoehto. Totesin, että sinne onkin reilut viisi kilometriä, joten lähin kelpaa.

      Poista
  4. Arleena, ihan kuin jostain elokuvasta, vähän sellainen surrealistinen juttu.

    Katsoimme juuri tallennettuna Perilliset. Tulee Yle Fe, keskiviikkoisin: Katso! Kyllä tasnkalaiset osaavat. Nyt kutsuu illallinen...

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli minustakin jotenkin uskomaton juttu. Vuoronumero piti ottaa vaikka ketään muita ei ollut eikä meidän jälkeenkään näkynyt muita. Ovi oli lukossa ja niskassa kostutettiin sormenpäitä jne...kaikenlaista hidasta ja hiljaista. Ajattelin, että ei olisi minun työpaikkani. Nauru ja leikinlasku varmaan kiellettyjä.
      Pitääpä katsoa, meillä on Watson, joka tallentaa automaattisesti ohjelmat.

      Poista
  5. Hyvin kirjoitettu kohtaus elävästä elämästä. :-)

    VastaaPoista
  6. Joskus kaikki menee pieleen Murphyn lain mukaan. Huomenna on parempi päivä.

    VastaaPoista
  7. Siinä oli kunnolla pieleen menneitä asioita. Onneksi ne on jo menneitä. ja uusi päivä huomenna.
    Parempaa huomista sunnuntaita !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään on jo uusi päivä, toivottavasti viikko etenee kuin rasvattu.

      Poista
  8. Joskus ei mene niin sutjaksti. Vastuksia on kuin sähkömiehellä.
    Mitenkähän itselleni käy passin uusinnan kanssa, pitäisi vuoden päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun se lähtee vastustamaan, se vastustaa joka paikassa. Meillä on matka edessä marraskuun lopulla ja oli parasta uusia nyt.

      Poista