Kävin perjantaina Juthbackan kirpparimarkkinoilla. Tavaraa oli aika tavalla, 1950-60-luvun designlasitavaran hinnat olivat korkealla. Kaivelinkin mieluimmin romulaatikoita. Sieltä voi löytyä hienoja esineitä. Omasta mielestäni löysin kaunista ja vanhaa puukäsityötaidetta. Kuvassa näkyvä puinen sukkula oli löytöni. Vuosikymmenten saatossa sen puupinta on hioutunut monen kutojan käsissä silkinsileäksi. Toinen pää on tummunut enemmän, koska se on sujautettu ensimmäisenä loimien joukkoon. Keskellä oleva puutikku on säilynyt ehjänä. Joissakin se oli kokonaan hävinnyt.
Nyt minua harmittaa, kun en ostanut useampia. Käyttöä löytyy aina kauniille esineille.
Ostin myös Tamara Aladinin matalan Carmen maljakko/kynttiläjalan 1960-luvulta.
Ruskea tuhkakuppi taustalla on myös vanha, se on edesmenneen enoni ja 1930-luvulta. Olen saanut sen hänen jäämistönsä kautta.
Menin sadetta pakoon telttakatoksen alle. Huomasin siellä ruskeat apteekkipullot. Hetken mielijohteesta ostin ne. Nyt ne ovat työhuoneen ikkunalla.
Hienot ruskeat apteekkipullot!
VastaaPoistaHeräteostos, mutta kyllä niille paikka on.
PoistaIhan voi tuntea tuon sukkulan pehmeäksi hioutuneen pinnan, hieno löytö.
VastaaPoista50-60-lukujen lasien hinnat ovat kyllä kukkaron ulottumattomissa, onneksi voi löytää kauneutta myös muistakin esineistä.
Sukkula oli mukava löytö, pitää etsiä lisää.
PoistaHinnat ovat hyvien tiedossa näillä kulmillakin, ihan Helsingin hinnoissa.
Upeita löytöjä!
VastaaPoistaNiin oli.
PoistaVanhojen käyttöesineiden yksinkertainen kauneus hivelee silmää. Se, että tietää niiden käyttötarkoituksen saa arvostamaan esinettä enemmän, samoin kuin se, että niillä on ollut monia käyttäjiä ennen itseä. Sukkula kiehtoo puhtaasti jo esineenä, lisänä tuntemus siitä että on osa esineen ihmisketjua, jotka kaikki ovat arvostaneet sitä ja sen tarpeellisuutta. Upea hankinta...:)
VastaaPoistaJuuri niin ajattelen minäkin. Esine kiehtoi minua heti, kun näin sen.
Poista