Tänään iski laiskuus. Ehdotin, että mennään syömään Pedrinakseen. Sehän sopi oikein hyvin. Kävelimme keskustan läpi ja ohitimme puistomaisen Tehtaankadun.
Kuljimme kohti Rautatieasemaa, oikealla lehmusten takana on kaupungin ainoa jugendtalo, sen alakerrassa on Opetusravintola ja kahvila. Se ei ole iltaisin auki, mutta päivisin siellä on lounaspöytä. Olemme silloin tällöin käyneet siellä lounaalla. Kuten nimi kertoo ravintola on alan opiskelijoiden opetusravintola.
Nyt menimme jugendtaloa vastapäätä olevaan ravintolaan. Ruoka oli ihan ok, mutta ei tällä kerralla aivan mieleistäni. Ehkä valitsin väärin. Lautasellani oli kasviksia ja kanapihvi vuohenjuustolla sekä
kastikkeet.
Paluumatkalla ohitimme kirjastotalon, sen ikkunajulkisivuihin peilautuivat vastapäiset talot. Isokadun vanhat talot kylpivät auringossa. Kaikki näytti pikkukaupungin tyyliin kotoiselta. 
Pidän tällaisista kapunkimiljöökuvista. Oli kiva kävellä kanssasi aivan vieraassa kaupungissa. Myös tuo heijastus iski taas suoraan näkööni.
VastaaPoistaMukava, että pidit kaupunkinäkymistä.
PoistaHeijastuskuvat ovat aina mielenkiintoisia.
VastaaPoistaNiissä katsoja ikään kuin kuvan sisällä
PoistaKiitos kivasta kävelykierroksesta. Oli kiva olla turistina. Mutta nälkä tuli, kun en päässyt sisään ravintolaan. No, käyn jääkaapilla...
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Mukava, että olit mukana.
PoistaJoskus on hyvä laiskotella:)
VastaaPoistaNiin on ja siinähän voi ideoida vaikka mitä
PoistaKuvistasi näkyy hyvin, miksi juuri pikkukaupunki on viehättävä! Itse tein blogiini kaupunkikierroksen Helsingissä ja siinä kaipaan juuri sitä kotoisuutta mikä isosta kaupungista puuttuu: ihmisiä, jotka kuuluvat sinne ja ovat siellä kotonaan. Isossa kaupungissa on liikaa ihmisiä, jotka vain kulkevat sen läpi. Kivat kuvat!
VastaaPoistaSe on totta, että pikkukaupunki on kotoisampi, usein täällä aivan vieraat, kohdatut ihmiset aloittavat keskustelun. Isommissa kaupungeissa harvoin tai ei koskaan käy niin.
Poista