torstai 30. tammikuuta 2014

Umpikujassa



Tavaralabyrintti pyörryttää,
 huimaa, päätä sekoittaa.
Värien kirjo kieppuu palloina,
nollina päässä pomppien.
Unohdan mitä tarvitsen,
tarvitsen kaiken, enemmän ja enemmän.
Eksyn, kuljen umpikujassa.
Eteenpäin ja sivulle eikä loppua näy.
Ojennan kortin, se vapauttaa
kassakoneen kilahdukseen.  

****
Kuva Heidi R

15 kommenttia:

  1. Kauniit.
    Mutta todella: tavaraa on usein liian paljon. Olen paraikaa vähentämässä, siivoamassa komeroista, mutta ei vain tunnu vähentyvän tarpeeksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin vein pari kassillista vaatteita babtistien hyväntekeväisyyskirpparille.

      Poista
  2. Mitään en tarvitse, kaikkea haluan. Hauskasti neliöit ympyrät vastaukseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöistä se on. Meillä on tuota abstraktia sen verran kotona, että ympyrätkin jo muuttuvat kolmioiksi.

      Poista
  3. Kassakoneen kilahdus vapauttaa -hetkeksi.

    VastaaPoista
  4. Hyvin pohdittu ja kuvattu! Tavarataivaassa eletään, vai onko se taivas?

    VastaaPoista
  5. Värikäs purnukka. Vai onko tuo purnukka?
    Shoppaillessa voi tulla ideaostoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kannellinen purnykka. Ajattelin jotain makeaa sisälle, ehkä sokeria.

      Poista
  6. Ihana kuva/asetelma ja osuva kirjoitus.

    VastaaPoista