Tavaralabyrintti pyörryttää,
huimaa, päätä sekoittaa.
Värien kirjo kieppuu palloina,
nollina päässä pomppien.
Unohdan mitä tarvitsen,
tarvitsen kaiken, enemmän ja enemmän.
Eksyn, kuljen umpikujassa.
Eteenpäin ja sivulle eikä loppua näy.
Ojennan kortin, se vapauttaa
kassakoneen kilahdukseen.
****
Kuva Heidi R
Kauniit.
VastaaPoistaMutta todella: tavaraa on usein liian paljon. Olen paraikaa vähentämässä, siivoamassa komeroista, mutta ei vain tunnu vähentyvän tarpeeksi...
Minäkin vein pari kassillista vaatteita babtistien hyväntekeväisyyskirpparille.
PoistaUpea asetelma!
VastaaPoistaHelsingin tuliaisia Taidemuseon myymälästä.
PoistaMitään en tarvitse, kaikkea haluan. Hauskasti neliöit ympyrät vastaukseksi.
VastaaPoistaTämmöistä se on. Meillä on tuota abstraktia sen verran kotona, että ympyrätkin jo muuttuvat kolmioiksi.
PoistaKassakoneen kilahdus vapauttaa -hetkeksi.
VastaaPoistaSe on se viimeinen opaste poistumiseen
PoistaHyvin pohdittu ja kuvattu! Tavarataivaassa eletään, vai onko se taivas?
VastaaPoistaTavarataivas, joka ei vastaa taivasta.
PoistaVärikäs purnukka. Vai onko tuo purnukka?
VastaaPoistaShoppaillessa voi tulla ideaostoksia.
On se kannellinen purnykka. Ajattelin jotain makeaa sisälle, ehkä sokeria.
PoistaOsuvat sanat!
VastaaPoistaKiitos.
PoistaIhana kuva/asetelma ja osuva kirjoitus.
VastaaPoista