perjantai 15. huhtikuuta 2011

Jäätelömuistoja


Oliko ennen kaikki parempaa ?  On yksi asia, joka oli ennen parempaa kuin nyt. Muistelen jäätelöä. Makuaistini tunnistaa jäätelön maun kauas tästä ajasta taaksepäin. Ensimmäisen jäätelön makuaistimus hiipii kielelle ja pysyy siinä, kunnes siirryn eteenpäin seuraavaan.  Jäätelön kohokohtia on kolme.

Alle kouluikäisenä pääsin mummon mukana kaupunkiin. Mummo lähti ostamaan junalippuja sukulointimatkalle Ilmajoelle  Samalla kertaa vierailtiin myös kaupungin sukulaisten luona.  Mummo laittoi minut istumaan rautatieaseman läheisen talon kivirappusille ja opasti, että en saa liikahtaa rapuilta mihinkään. Mummoa toteltiin ja kunnioitettiin. Sen takia teitittelimme mummoa aina, sinutteleminen ei tullut edes mieleen.
Odotuksen jälkeen oli huojentavaa, kun mummo laskeutui rautatieaseman korkeita kiviportaita alas. Läheisen puiston kioskilla myytiin myös jäätelöä kesäisin. Kuljimme, mummo ja minä, kioskille ja minulle ostettiin elämäni ensimmäinen jäätelö. Yksi valkoinen pallo pahvikupissa maistui kylmältä, maitomaiselta ja oli siinä hieman veden makuakin. Jäätelö ei ollut kovaa, vaan lohkeavan pehmeää. Ensimmäinen jäätelö jäi muistiin.  

Alle kymmenvuotiaana vietin kesää enoni luona. Eräänä päivänä lähdimme pitäjän kirkonkylään asioille. Kirkonkylään oli avattu kesäkioski, jossa myytiin jäätelöä. Eno lupasi, että saan syödä niin monta tötteröä kuin jaksan. En ollut ennen syönyt keksitötteröstä jäätelöä.  Nyt sitä oli tarjolla. Sain valita mansikkaa, vaniljaa tai suklaata. Ensin otin mansikkajäätelön, se maistui makeahkolta ahomansikalta. Koska jäätelö oli niin hyvää, halusin nauttia sitä enemmän. Seuraavaksi oli vaniljan vuoro. Vanilja kuulosti kivalta nimeltä, mutta maku oli tuntematon. En ollut kai koskaan syönyt mitään vaniljaista. Aluksi jäätelö maistui imelähkön makealta, kun olin ehtinyt puoleen väliin tuli stoppi. En voinut lipaista enää yhtäkään lipaisua. Tötteröön tutustuminen päättyi tällä kertaa yhteen kokonaiseen ja puolikkaaseen annokseen. Tämän jälkeen jäätelöä on kulunut joskus liikaakin. Jossain vaiheessa ilmestyi kioskiin vielä vihreä jäätelö, sitä kutsuttiin kesäjäätelöksi.

Ensimmäinen kerta kun jäätelöbaariin menin tapahtui opiskeluaikanani. Ystäväni ehdotti, että mennään tuhlaamaan vähiä rahojamme jäätelöbaariin. Jo silloin kai ajattelin, että olen ansainnut itselleni tämän nautinnon. Myöhemmin tämä ajatus on tullut eri yhteyksissä usein mieleen, siten on ollut hyvä vaientaa omatuntoa. 
Valitsin mansikkakerma-jäätelöannoksen, en muista enää sen nimeä. Siinä oli mansikkakastiketta, mansikkahilloa, kermavaahtoa, marenkia, keksiä ja jäätelöä. Makuelämys oli taivaallinen, se on piirtynyt syvästi makuaistini sopukoihin. Kun ajattelen annosta, näen sen edessäni, korkea lasi kukkuroillaan herkkua ja ylimpänä kermavaahtoon sujautetut vohvelikeksit. Välittömästi nousee maku suuhuni. Olen yrittänyt myöhemmin löytää tuon annoksen makua, onnistumatta.

Jäätelökioskit avataan taas näinä päivinä. Joka keväinen traditioni on nauttia kevään ensimmäinen jäätelötötterö ensimmäisten joukossa. Niin teen nytkin. Valinnanvaraa riittää vaniljajäätelöstä on lähdetty ja erilaisia jäätelöitä lienee jo yli sata.

***********************
Pakinaperjantai  229. haaste = jäätelöällöke

10 kommenttia:

  1. Hymyilevä eläkeläinen15. huhtikuuta 2011 klo 22.43

    Lapsuuden jäätelökokemukset ovat minullekin jääneet lähtemättömästi mieleen. Mutta mitähän se mahtoi olla se valkoinen jäätelöksi mainittu juttu, jota mummo sinulle osti? Olisiko se ollut jonkinlaista maitojäätelöä?

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa makealta. Ennen oli jäätelösoodaakin, nyt on vaan pirtelöitä, jos niitäkään.

    VastaaPoista
  3. IHanasti kirjoitettu tarina ensimmäisestä jäätelömuisto.Minulle muistuu mieleen tiikerijäätelö!

    VastaaPoista
  4. Hienoa, että et lannistunut tuon puolikkaan vaniljan takia, vaan jatkoit urhoollisesti. Joku olisi jo saanut trauman :-)

    VastaaPoista
  5. Hymyilevä eläkeläinen,
    Ei jonkinlaista, vaan oikeaa jäätelöä, jossa kermaa mukana.

    Hannele,
    Valion jäätelötkin ovat Nestle-konsernin alla, mutta ne on kyllä valmistettu Suomessa.
    Hyvää se on vaikka samalla saadaankin paljon lisäaineita.

    isopeikko,
    Kaikki on muuttunut ja lisäaineet lisääntyneet. Tähän on sopeuduttava ja vain muisteltava mitä olikaan ennen.

    Yaelian,
    Makuelämykset säilyvät hyvin muistissa.

    runopasanen,
    Ei suinkaan, opin vain jäätelönkin kohdalla, että rajansa määrälläkin.

    VastaaPoista
  6. Kyllä tuntuu, että lapsuuden ensimmäiset jäätelötötteröt olivat ehdottomasti parhaita, ei sellaisia enää tule. Muistan ne jäätelötötteröt, joita sai ostaa kotikyläni "kotikioskista", sen vaniljajäätelön maku tulee vieläkin kielelle.

    VastaaPoista
  7. Suloisia muistikuvia kielenpäällä:).

    Kiinnittää huomiota myös se miten aika on muuttanut tapoja: teitittelit mummoasi eikä tullut mieleenkään olla tottelematta häntä.

    Ja ne jäätelöt. Miten maistuikin punainen jäätelö mansikkaiselta, valkoinen vaniljaiselta. Jäätelöbaarit olivat tuttuja yhdessä vaiheessa: tokko sellaisia enää missään? Ehkä :).

    Minun lapsuuteeni parhaimmat jäätelöt maistuivat saaressa, kun souturetken päätteeksi hiilidioksidin suojassa oleva litran jäätelöpakkaus sanomalehtien sisältä avattiin. Lusikka kaivoi lumiunelmaan kuopan. Pian herkullinen lumipallo oli suussa.

    VastaaPoista
  8. annekatariina,
    Ne ensimmäiset jäätelöt ovat muistissa niitä parhaimpia.

    Lastu,
    Teitittelyllä osoitettiin kunnioitusta vanhemmille ihmisille ja se oli mielestäni hyvä tapa. Kunnioitus on kärsinyt jo täydellisen inflaation ja teitittely on mennyt sen mukana.
    Tätini perheessä lapset teitittelivät myös vanhempiaan, meillä kyllä sinuteltiin.
    Nämä ovat nyt jo ikivanhaa perinnettä, sitä ei enää ole.

    Jäätelö oli harvinaista herkkua ennen, siksikin se maistui hyvältä.

    Perinteisiä jäätelöbaareja on täällä Turussa yksi kappale, italialaisten perustama.

    Muutoin jäätelöbaarit ovat sulautuneet eurooppalaistyyliseen kahvilakulttuuriin.

    VastaaPoista