Meren rannalla oli pieni Kokkola-niminen kaupunki, jossa elettiin vuodesta toiseen rakentaen ja asukkaita lisää haalien. Onhan tämä kaupunki edelleenkin, mutta nyt se ei ole enää kovin pieni. Kolmisen vuotta sitten pikkukaupunkiin liittyivät maaseudun kolme kuntaa, joten tilaa kaupunki sai lisää roimasti.
Matkustan muutaman kerran vuodessa tähän kaupunkiin, joka on minulle tuttu lapsuudesta lähtien. Kuljen kaupungin kaduilla ja seuraan sen muutosta ja kasvua. Jo muutaman kerran olen ihmetellyt kuvan näkymää ja rakennelmien sekamelskaa. Nyt uskaltaudun kertomaan, mitä koen nähdessäni tämän edessäni.
Ennen kuljettiin suoraan katua jalan tai autoilla edessä pilkistävälle Rautatiekadulle ja tultiin asemarakennuksen paikoitusalueelle. Pikkukaupungissa oli luontaista kulkea katua päästä päähän. Vaan nyt on katu katkaistu autoilta kokonaan. Kadun ylittää lasiseinäinen jalankulkutunneli. Vasemmalle puolelle on rakennettu kokonaan uusi kauppakeskus, koska oikealla oleva kauppakeskus laajennuksesta huolimatta ei enää riitä kaikille tavaroille, joita toivotaan kuluttajien ostavan. Oikealla oleva laajennus jatkuu vanhana osuuskaupan rakennuksena korttelin leveydeltä.
Keskelle kahden kadun risteystä on rakennettu iso esiintymislava. Siinä saa jokainen vapaasti kailottaa omat ajatuksensa ohikulkeville. En ole koskaan nähnyt siinä kenenkään esiintyvän enkä itsekkään ole uskaltautunut nousemaan tuolle lavalle. Kaiken kukkuraksi lavaa koristaa Purje-veistos. Sen katveessa on helteisinä päivinä mukava seisoa viileässä varjossa. Lava ja veistos vaikeuttavat risteyksen liikennettä. Kun tarpeeksi tarkasti ajaa, ei auton takarengas natise jalkakäytävän kiveystä vasten. Purje muistuttaa mukavasti, että satunnainen kulkija on nyt merenrantakaupungissa, mutta olisikohan purjeelle väljempi paikka vaikka kaupungin läpi virtaavan joen rannalla.
Tämän kaupunkinäkymän tarina jatkuu. Mutta suljen nyt tämän pakinan muistilevyn tähän. Levyllä riittää vielä monta hyvää ja kaunista tarinaa tästäkin kaupungista.
******************************
Pakinaperjantai 231. haaste = levykaupalla
Ihmiset harvoin ihmettelevät kotikaupunkinsa näkymiä. Näin yhtäkkisesti katsoen tuntuu vähän sekavalta...
VastaaPoistaViikko sitten Turussa käydessäni lapseni näyttivät minulle Tuomiokirkon läheltä sen yhden aaltoilevan penkin. jonka joskus blogissasi esittelit. Olet siis koko suvun vaikuttajayksilö :))
Toinen toistaan suuremmat kauppakeskukset ja niiden välissä surkeana kyyhöttävät pikkuiset esiintymislavat veistoksineen löytyvät kovin monista kivikylistä. En tiedä lohduttaako se oman kaupunkinsa muuttumista surevaa vai surettaako vain entistä enemmin.
VastaaPoistamm,
VastaaPoistaSyynä voi olla se, että lähellä asuvat eivät näe. Pitää olla etäisyyttä, että näkee paremmin.
Todella sekavaa,oikein harmitti.
Vielä ei ole auennut se jäätelökioski siinä aaltoilevan penkin vieressä, varmaan nyt Vappuna on jo auki. Jäätelöä siitä sitten.
Demetrius,
Mihinkä tästä pääsee, ei auta sureminen. Ennemminkin harmittaa eivätkö päättäjät näe.
Kaupunginarkkitehdin suunnittelemaa uutta kirjastoa en kehdannut kuvata, harmitti sen verran paljon.
Nämä kaksi postaustasi Kokkolasta ovat kyllä herättäneet mielenkiinnon kaupunkia kohtaan...
VastaaPoistaPikku hiljaa kaikki Suomen kaupungit muistuttavat toisiaan samaan kauppakeskusarkkitehtuuriin pakotettuna. Saa todella etsimällä etsiä jotain omaperäistä katsottavaa tai paikallista pikkuputiikkia. Minä yleensä etsin paikallisen leipäkaupan :)
VastaaPoistaKiitos pakinasta ja Kokkolan kuvailusta. Varmasti käymisen arvoinen paikka
VastaaPoistaKauppa se on joka kannattaa, tuntuu monella päättäjällä olevan mielessä, kun useiden kaupunkien kokonaisilmettä silmäilee. Rumia kaupparakennuksia, ahtautta, tontille tungettu enemmän rakennusoikeutta kuin sille luontevasti - ja kauniisti - mahtuisi. Markkinavoimat jylläävät. Kauneusarvoista ja arkkitehtuurin estetiikasta viis.
VastaaPoista"Purje" sopisi parhaiten veden äärelle. Ja se mikä on vanhaa ja kaunista (entinen postitalo), joutuu melkein pyytämään anteeksi olemassaoloaan.
Kunpa kello pysähtyisi, alkaisi uusi, parempi aika ja kauneusarvot kaupunkiarkkitehtuurissa ja miljöössä nousisivat ykköseksi. Tai ainakin niillä olisi sanansa sanottavana päätöksenteossa. Elämä lyhyt, taide pitkä. Koskee myös kaupunkien yleisilmettä. Kauneusarvoja kannattaa kunnioittaa. Ne päätökset kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Ovat yhteiseksi hyväksi.
Kokkolassa en ole koskaan käynyt, kiitos näistä kirjoituksistasi ja kuvistasi.
VastaaPoistaTotta, paikat alkavat muistuttaa toisiaan. Pitää katsoa tarkasti, etsiä ne erot, jotka vielä ovat tallella.
Yaelian,
VastaaPoistaKiitos. Jos liikut tuolla suunnalla, kannattaa pysähtyä Kokkolaan.
Sirokko,
Paikallinen erikoisuudet ja nähtävyydet, joissa on vielä satojen vuosien patinaa, ovat näkemisen arvoisia.
Kokkolassa ei tietääkseni leipään erikoistunutta leipomoa ole, mutta pari leipomoa on, makeaa ja hieman suolaista niissä leivotaan. Kelellä on keskustassa kahvila.
erikeeper,
Kyllä on käymisen arvoinen.
Lastu,
Sanoit juuri niin kuin minä olisin sanonut.
Tuli mieleeni sanonta, kaukaa näkee paremmin. Se pitää paikkansa.
Päättäjien silmät eivät ole avautuneet tai rakennusliikkeet ovat lupauksillaan saaneet ne suljettua.
Tuota ahtamista pieneen kulmaukseen minäkin ihmettelen, tilaa nimittäin löytyy kivenheiton päästä.
SusuPetal,
Uusista toteutuksista puuttuu tunne ja henki, ne vaikuttavat hyvin teknokraattisilta rakennuksilta ympäristössään.
En ole koskaan vieraillut Kokolassa..
VastaaPoistaPitäisi lähteä seuraamaan rantaviivaa ja kurkistella meren pikkukaupunkeja..uusikaarlepyykin kiinnostaisi, eiks se ole slowtown tai jotain sellaista?
ihanaa Vappua sinulle, halit!!
Mummoni on kotoisin Kokkolan liepeiltä, ja muisan elävästi, kuinka hänellä oli tapana (kyllästymiseen asti) selittää, että "ennen sen kaupungin nimi oli ruotsiksi Gamla Karleby, nykyään se on vain Karleby, kohta varmaan jäljellä on pelkkä by". Mutta näyttäisi kaupunkisuunnittelu kulkeneen nimenomaan päinvastaiseen suuntaan, poispäin kylämäisyydestä. Ei varmaan mummikaan nuoruudenmaisemiaan enää tuntisi...
VastaaPoistaTuolla peikko ei olekaan koskaan käynyt. Mutta se kyllä ihmettelee, miksi ensin laitetaan tie ja sitten siihen este ettei saa mennä.
VastaaPoistahanne,
VastaaPoistaNuo pikkukaupungit ovat käymisen arvoisia. Me käytiin toissa kesänä Kaskisissa ja Kristiinankaupungissa.
Careliana,
Kaikki muuttuu, mutta ei aina hyvään suuntaan. Vanhoja rakennuksia onneksi on säilytetty, mutta viereen rakentaminen ei ole aina kovin kaunista. Hieman enemmän arkkitehtuuria voisi miettiä.
isopeikko,
Sitä minäkin ihmettelen.
Nyt vasta huomasin tämän postauksen. Kiinnitti huomion tuo purje ja ajattelin ensin, että jossakin muuallakin vastaavanlainen kuin meillä Kokkolassa. Juu, ristiriitaisia tunteita se herättää. Enkä ole minäkään nähnyt siinä kenenkään esiintyvän. Kokkolassa on rakennuttu parin kolmen vuosikymmenen aikana uusia kauppakeskuksia. Ne vetävät uutuuttaan jonkin aikaa , sitten vähitellen osa liikkeistä lopetta ja koko kauppakeskus alkaa hiipua, ikävää. Ehkä alukuaankin on lähdetty epäaidosti ja lyhytnäköisten arvojen perusteella liikkeelle, kuin että olisi pidetty aidoista/omista lähtökohdista, mm tuo vanhan postitalon, kiinni ja kehitelty kestävämpää, harmonisempaa ja ajattomampaa kaupunkimiljöötä?
VastaaPoista