perjantai 29. lokakuuta 2010

Ruokakauppakiusaaja

Otin vuoronumeron kalatiskille. Ystävällinen myyjä odotti kalafileiden äärellä.
-  Paljonko laitetaan ?
-  En nyt näe täältä ja lähemmäksi en pääse, sanoin.
-  Siirrä vain ne ostoskärryt sivuun, niin pääset lähemmäksi.
Katselin ympärilleni. Kenen kärryt ne ovat. Vieressäni seisoi arvokkaan ja hienon näköinen vanhempi rouvashenkilö eikä ollut näkevinäänkään.
Ostoskärryissä oli monenmoisia herkkuja. Tartuin kärryihin ja siirsin niitä sivummalle. Rouva, jolle kärryt kuuluivat ei liikahtanutkaan, vaan katseli ylväänä pää takakenossa kalatiskin antia.
-  Kaksi siikafilettä, sanoin ja sain ostokseni.

Kaarsin leipätiskille. Otin vuoronumeron, vaikka asiakkaita oli tasan kaksi, minä ja vanhempi hieno rouvashenkilö. Ei kuitenkaan sama kuin kalatiskillä. Seisoin vuoronumero kädessäni ja odotin.
-  Paljonko leivässä on suolaa, kuulin hienon rouvan kysyvän myyjältä. Hän sai vastauksen.
-  Ei, en voi ottaa sitä. Entä tuo leipä. Taas sama juttu. Sama toistui uudelleen ja uudelleen.
Odotin, että oikea leipä löytyisi.
-  Meillä on leivissä suolaa, joissakin on sitä hieman vähemmän. Suola korostaa juuri sopivasti leivän makua, selitti myyjä.
-  Voi, kun suolaa ei saa olla hitustakaan, rouva tiuskaisi.
Kannattaa leipoa leipä itse, olin jo sanomassa, kun  huomasin hienon rouvan purjehtivan tiehensä.
-  Yksi halonhakkaajanleipä, pyysin myyjältä.
Olin kohdannut ruokakauppakiusaajat.
Kotona halusin katsoa leivän suolapitoisuuden. Pussissa ei ollut tuoteselostetta, mutta leipä oli hyvää.
*******

23 kommenttia:

  1. Ruokakauppakiusaajat ovat pahoja! Kääk, välillä meinaa hermot mennä!

    VastaaPoista
  2. Taisit käydä Stockalla...;=)
    Siellä noita on.! Olen joutunut seuraamaan samaa näytelmää itsekkin sivusta.
    Kuule Arleena, en ole ollenkaan aina energinen, nyt on tässä muutamana päivänä tuntunut siltä että jostain on energiapläjäys tullut. Tuossa vielä muutama aika sitten olin kun nukkuneen rukous joka ilta töiden jälkeen. En tiedä mutta luultavasti se että olen päässyt taas käymään jumpassa säännöllisesti on auttanut asiaa.
    Ihan innoissani täällä kotia siivoilen ja laittelen kaikkea kivaa.On mukavaa pitkästä aikaa paneutua kodin laittamiseen kun koko kesä ja syksy on mennyt " ihan pihalla".
    Pitää käydä kurkkaamassa mitä sinä siikafileistä teet...;=) meilläkin on tänä viikonloppuna kalaa, kuhaa lupasi mieheni laittaa.
    Mukavaa kauhuviikonloppua.;=)

    VastaaPoista
  3. Harmillisia kansalaisia nuo ruokakauppakiusaajat. He eivät halua ollenkaan ottaa huomioon muita ihmisiä.

    VastaaPoista
  4. SusuPetal,
    Sanos muuta ja ihan kaksin kappalein. Voi noita hienoja frouvia, he ovat niin kovin suloisen tärkeitä.

    Tuija,
    Syksyenergiaa sinulla taitaa olla. Kesää ei tosiaan kannata tuhrata jatkuvaan työntekoon, kun on vapaata pitää vain nautiskella, mutta syksyllä sinulla on hienosti vauhti päällä. Ja hyvää jälkeä tulee.
    Siikafileistä tuli tosi hyvää ja luulen että teillä tulee kuhastakin. Valkoviiniä ruokaan ja juomaksi, maistuu hyvälle.
    Kiitos samoin.
    Onkos nyt halloween, en ole oikein koskaan ehtinyt viettämään sitä. Se on livahtanut ohi.

    Unelma,
    Niinpä ovat. Ei sitä varmaan aina muita tule huomanneeksi, heillä on niin tärkeää asiaa kaupassa.

    VastaaPoista
  5. Kiusaaminen on kurjan elämän suola, luulee peikko :)

    VastaaPoista
  6. isopeikko,
    Peikko luulee aivan oikein. Vähän väriä kaupassa käyntiin.

    VastaaPoista
  7. Tuollaisiin en tosiaankaan halua ruokakaupassa törmätä...

    VastaaPoista
  8. Hieno rouva kiusaa paitsi muita asiakkaita myös myyjää joka parhaansa tekee. Sydämen sivistys ei asu ainakaan kukkarossa.

    VastaaPoista
  9. Yaelian,
    Ei ainakaan joka päivä.

    Lastu,
    Ei asu. Asuukohan siellä se omahyväisyys.

    VastaaPoista
  10. Ja mitä lähemmäksi joulua päästään,sen enemmän noita kiusaajia putkahtelee herkkuosaston lisäksi muillekin osastoille...:(. Siika on jalo kala,mekin syötiin niitä tässä yhtenä iltana ja oli suussasulavan hyvää.Mukavaa viikonloppua yökyöpeliltä työn äärestä:)

    VastaaPoista
  11. Joskus tosiaan osuu kohdalle vaikea asiakas.. Omahyväisyys taitaa olla oikea sana tuossa tapauksessa.

    VastaaPoista
  12. Ruokakauppakiusaajat,totta! Tuollaisia ärsyttävän viivästyttäviä ja asiaa tyhjästä tekijöitä sitten aina jokunen joukkoon piisaa.

    Eräs minua nuoremmpi nainen teki aina niin numeroa lääkityksestään - piti mammutti kokoista dosettia mukanaan ja kaivoi sen näkyvästi esille kahvilapöydässä. Kahvittelua edelsi aina myös myyjän pitkällinen tenttaaminen erilaisten leivonnaisten koostumuksista ja mahdollisista haittavaikutuksista hänen terveydelleen, hoh hoijaa. Viimeiset pisarat ystävyyden karikoitumiselle olivat hänen ainaiset myöhästelyt. Jos oli sovittu tietty kelloaika tavata, hän saattoi antaa odotuttaa jopa lähes 2 tuntia.

    VastaaPoista
  13. Tiina,
    Joulukaupoissa tosiaan niitä kiusaajia riittää.
    Jostain syystä tänään jouduin taas peruuttelemaan useaan otteeseen kärryjäni, aina oli joku pysähtynyt poikittain käytävälle. Vaiko onko ruokakauppakiusaaja(t) vain nyt tarkemmassa syynissä.
    Vieläkin muistelen tuota eilisiltaista siikaa - olipa se hyvää. Tänään vähän nostalgista eli makkarakuppeja.

    Sirokko,
    Jotkut haluavat hieman päteä kaupassakin, ilmeisesti se hivelee omaa itsetuntoa.

    Rita,
    Minä en jaksa kestää noita sairaskertomuksia ja lääke-esittelyitä. Joskus törmään näihin kertojiin ja tarkkaa sairaskertomusta on todella piinallista kuunnella. Etenkin, jos on virittäytynyt rentouttavaan kahvihetkeen.
    En ihmettele, vaikka ystävyys päättyikin kohdallasi.

    VastaaPoista
  14. Liiallinen nipottaminen ruuan laadusta, lisäaineista, joulemääristä, ylipäätään siitä mitä voi syödä ja mitä ei, sekä vitaminipillereiden neuroottinen yliannostaminen, koko terveyshullutus, on jo laskettu sairaudeksi, virallisesti luokiteltu.

    VastaaPoista
  15. Kiusatuksi tulemisen pahin laji on, kun joutuu maleksimaan ruokakaupassa nälissään ilman rahaa.

    VastaaPoista
  16. Voin kuvitella nuo tilanteet..
    ois varmaan hyvä sanoa joskus noille nirppanokille, ett hei tee itte leipäsi, todellakin..
    sitäpaitsi me tarvitsemme hiukkasen suolaa joka päivä, n 5g.

    VastaaPoista
  17. Marjaisa,
    Terveellinen ja monipuolinen ruoka on parasta ja siitä pitäisi ne tarpeelliset vitamiinitkin saada.

    OK,
    Toi on hyvä huomio, onneksi olin syönyt ennen ruokakauppaa, muuten hermo olisi ollut liian kireällä.
    Vatsa täynnä ja ruokakauppaan, säästyy rahaakin ei tule ostettua turhaa.

    hanne,
    Vähällä olin sanoa niin.

    VastaaPoista
  18. He ovat kyllä kurjia tuolla leipäkaupoissa sum muissa, missä pitää odottaa vuoroaan.
    Mutta joskus heitä miettii, että tekevätköhän ihan kiusatakseen muita ja kauppiasta, vai onko heillä aika jotenkin tylsää ja pitkää, että kuluttavat sitä sitten näinkin.
    ?
    Mutta voishan sitä pikkasen paremminkin kuluttaa..

    VastaaPoista
  19. Nuo kiusaajatyypit ovat niitä pahimpia. Yleensä kyllä iskevät ruuhkaiseen aikaan, juuri silloin kun väsyneet työstä tulevat ihmiset kiiruhtavat kotimatkalla ruokaostoksille. Siellä ne väijyvät hyllyjen välissä odotellen uhrejaan.

    VastaaPoista
  20. Tavallaan aika apeaa - eikös sanota että hyvä itsetunto ilmenee niin että arvostaa myös toisia.
    Tämä aika on muutenkin minä itse aikaa, toisten huomioon ottaminen on monelle aivan vierasta.
    Ilmenee tuota valitettavasti monessa muussakin paikassa.

    Ai kun muuten saisikin siikaa!

    VastaaPoista
  21. Harakka,
    Elämässä pienet asiat muuttuvat suuriksi eikä silloin osaa ottaa muita huomioon.

    Valokki,
    Olen pannut merkille saman. Vaan eivät ole niin pahoja kuin näyttää. Asioiden tärkeysjärjes tys vain on heittänyt häränpyllyä eivät osaa nähdä muita.

    Mk,
    Enempi lienee omahyväisyyttä, jolloin muita ei tule huomanneeksi.

    VastaaPoista
  22. Grrrr, moiset rouvat saavat sapen kiehumaan. Ilmeisesti he eivät edes huomaa, että jonossa on muitakin. Tai jos huomaavat, eivät välitä. Minäminäminäminä minä itse ja minun tarpeeni menevät kaiken muun edelle.

    Mutta sitten niitäkin, jotka osaavat ilahduttaa pienellä eleellä: antavat jonotuslapun vieressä jonottavalle jos itse muuttavat mielensä ja lähtevät pois. Tai joku joka ison ostoskärrynsä kanssa päästää kassajonossa takanatulevan ohitseen, jos tällä on vain pari ostosta.

    VastaaPoista
  23. Ina,
    Juuri niin, molempia olen kohdannut.
    Jotkut eivät vain osaa huomioida muita, he kokevat itsensä muiden ylitse kaupan tärkeimmiksi henkilöiksi.

    VastaaPoista