en tiedä mitään
tietämättömänä
muiden mukana virrassa
tuntosarvet koholla
päämäärään
yli vuorten
tietämättömänä
kohtaako tyhjyys
pudotus pohjattomaan
avaruuteen
taakse taivaan pilvien
tähtiin
tuntemattomaan
tietämättömänä
viimeisestä askeleesta
eteenpäin
elämää
***************************
Valokuvatorstai-Runotorstai 181. haaste - en tiedä mitään
Viimeisestä askeleesta emme tiedä mitään! Olin laittaa kuvan arkusta tai haudasta, mutta tein sitten toisin.
VastaaPoistaViime askeleesta emme tiedä mitään kuten pappilan mummo totesi, mutta emmepä paljoa tiedä seuraavasta askeleestammekaan, onko se viimeinen vai tuleeko sen jälkeen lisää askeleita. Näin me mennään haparoiden tässä maailmassa.
VastaaPoistaHieno kuva - samalta matkalta ? . ja runo kanssa. Tämän taidan jättää suosiolla väliin - en millään halua tietää etten tiedä mitään :)vaikka tiedänkin että aika vähän tiedän.
VastaaPoistaKoskettava kuvan ja runon vuoropuhelu. Vuorien takana on jotakin, josta emme tiedä mitään. Vähän niin kuin emme voi elämästäkään tietää - ainakaan siitä, mikä on edessä. Kaunis kuva!
VastaaPoistaKaunista.
VastaaPoistaHieno runo+kuva -yhdistelmä!
VastaaPoistaKuva ja runo täydentävät kivasti toisiaan.Kauniita.
VastaaPoistaTuolle matkalle vuorten yli olisi taas mukava lähteä. Vuoret tietävät paljon, onneksi eivät puhu. Tuntosarvet ovat tulossa esiin ja voi tätä uteliaisuuden heräämistä. Vuorilla on hyvä olla.
VastaaPoistaEipä sitä tiedä. Hienon runon olet rustannut.
VastaaPoistaNuorena hirveän malttamattona halusi päästä kurkistamaan vuorten taakse, myöhemmin on oppinut nauttimaan joka askeleella avautuvista maisemista. Kukaan ei tiedä mitä seuraavalla askeleella löytyy, mitä huominen tuo, mitä on kaiken jälkeen..
VastaaPoistaKaunis runo, tykkäsin, ja vuoret sopi niin hyvin teemaan.
arleena, niin koskettavaa, vaikuttavaa sekä kuva että sanat!1
VastaaPoistaja se kaikki on sinussa..
Tietämisen tuskasta pois!
VastaaPoistaKaunis runo. Niin paljon tässä maailmassa on mistä emme todellakaan tiedän yhtään mitään....
pappilan mummo,
VastaaPoistaSamoilla aatoksilla kuljimme. Uskon kuitenkin, että takana tähtien on jotain, vain en tiedä mitä.
Sirkka,
Eteenpäin emme tiedä paljoakaan, onneksi emme tiedä sitä viimeistä askelta. Kuljemme lujasti luottaen.
Melita,
On viime matkalta. Hullaannuin melkein tuohon vuoreen.
Varjo,
Onn eksi emme tiedä, vakaasti luottaen kuljemme ja nöyrästi otamme vastaan vastoinkäymiset ja onnistumiset.
Unelma,
Yaelian,
Noora,
Kiitos teille blogiystäväni.
lepis,
Vuoret koskemattomina ja tuntemattomina ovat vetovoimaisia.
Joka päivä kuljemme kohti tuntematonta emme tiedä minne.
tanssiva harmaa pantteri,
Kiitoksia.
Sirokko,
Elämä eletään niin hyvin kuin taidamme, muuten se valuu hukkaan. Se on elämän tarkoitus, vaan emme tiedä viimeistä eikä seuraavaa askelta. Näemme taakse, eteenpäin vain luja luottamus.
hanne,
Kiitos kauniista sanoistasi.
kiirepakolainen,
VastaaPoistaTieto lisää tuskaa, sanotaan. Se voi olla totta.
Maailma ei näytä tietä eteenpäin vain taakse voimme nähdä.
Näinhän se on. sen viimeisen askeleen jälkeen olemme paljon viisaampia.
VastaaPoistaTaas kerran saat kuvan ja sanat sopusointuisesti sanomaan, kertomaan paljon.
VastaaPoistaTuossa onkin kapuamista!
VastaaPoistaOn niin paljon, mistä voi sanoa, en tiedä mitään. Kaikesta ei ole tarviskaan tietää, sillä tieto lisää tuskaa.
VastaaPoistaKaunis runo ja kuva jotka laittaa miettimään elämän kulkua!
VastaaPoistaEteenpäin elämää, sitähän tämä..
VastaaPoistaHieno kuva jota runo kauniisti komppasi!
Amalia,
VastaaPoistaNiin se taitaa olla, mutta sitä emme enää ole kertomassa.
Reija,
Ari,
Kiitos.
En kuitenkaan kavunnut.
aimarii,
Niin se on, tieto tulevasta ei helpota elämää.
Tapsu,
Joskus on hyvä pysähtyä.
Kaanon,
Kiitoksia käynnistä ja kommentista.
Niin kaunista ja koskettavaa luettavaa, ja kuva niin jotenkin herkkä tähän aiheeseen juuri!
VastaaPoistaVuorikiipeilijä sen tietää. :)
VastaaPoistaLiikettä muiden mukana, mutta omasta tahdosta, onhan tuntosarvet pystyssä. Tuntematon pelottaa, mutta samalla vetää puoleensa. Harmoninen tunnelma sekä runossa että kuvassa.
VastaaPoistaHarakka,
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistasi.
helanes,
vaan vuorikiipeiliöitä meistä on jokainen
hilbert,
Tuntemattomaan se kulku vie, kun emme tietää voi mikä odottaa
Vuoresi näkee kauas, se on nähnyt paljon, pilvesi nähneet vielä enemmän. Kysy, niin ne salaisuuksia varjellen vastaavat,
VastaaPoistaen tiedä mitään.
Kissapelakuu,
VastaaPoistaMukava kommentti, kiitos.
Ehkä on hyvä, että aina ei tiedä kaikkea (tulevaa), mutta on hyvä jos voi luottaa. Elämä kantaa.
VastaaPoistaAivan! Sinulla on tässä ihan yhtä suuri mysteeri -- loppunjälkeistä elämää ei kukaan voi tietää, onko sitä -- kuin elämän alkamisessakin.
VastaaPoistaina,
VastaaPoistaNiin se on - ei kannata miettiä sitä mistä ei tiedä. Kaikki hoituu.
Kutuharju,
Elämän loppumisen hetkeä emme tiedä, ja syntyminenkin on vain arvoitus.
Näin me kiipeämme vuorten yli, jotka alati peittävät horisontin. Ja näin on hyvä.
VastaaPoistamarjattah,
VastaaPoistaOllaan aikamoisia vuoristokiipeilijöitä - sitähän elämä on
Vaikuttava runo-kuvayhdistelmä!
VastaaPoistaJoskus tietämättömyys on vain hyväksi, en ainakaan kaikkea haluaisi etukäteen tietääkkään.
Rauni,
VastaaPoistaTietämättömyys on lohdullista.