perjantai 22. lokakuuta 2010

Huvila meren rannalla

Katen aamulenkki suuntautuu merenrannalle. Jokaisena aamuna hän rentoutuu hiljaisessa utuisessa aamussa, meren tuoksussa ja kohinassa. Täällä ei tarvitse ajatella mitään, ajattelee Kate ja antaa katseensa kiertää rantamaisemassa. Täältä alkaa taas hyvä päivä.
Rantatuolit ovat vielä pinoissaan odottelemassa auringonottajia. Turkoosit aallot liukuvat verkkaisesti rantahiekkaan. Kate hätkähtää. Hän on ehtinyt sen talon kohdalle. Ikkunaverhot ovat edelleen tiukasti kiinni. Rakoakaan ei näy. Raja-aidan yläosa on lasia. Terassilla istuvat voivat katsella esteettömästi merinäkymää, aita ei sitä peitä. Terassi on nyt tyhjä,  tuolit ovat poissa. Pihan nurmikko on leikattu huolellisesti. Pinjamännyt peilautuvat kauniisti huvilan ikkunoihin.

Kate ei halunnut olla utelias, mutta hän on kysellyt talon asukkaista. Vastaukset ovat olleet vältteleviä. Talossa on sattunut traaginen onnettomuus. Onnettomuutena siitä puhuttiin.

Talon omistaa vauras tanskalainen mies. Hän oli juuri aloittanut uuden avioliiton nuoren, kauniin rakastettunsa kanssa. Hääjuhlien jälkeen he olivat tulleet viettämään lomaa merenrantahuvilalle.  
Toisena lomapäivänä se oli sattunut. Auton huollosta palattuaan mies oli löytänyt nuorikkonsa pihanurmikolta kuolleena. Mitään ei ollut enää tehtävissä
Paikalle saapuivat sekä poliisi että ambulanssi. Nuorikko vietiin pois. Alustavissa tutkimuksissa todettiin, että nainen oli pudonnut ylimmän eli kattokerroksen tasanteen kaiteen yli kohtalokkain seurauksin. 
Naapurusto ei tähän teoriaan usko. Monet olivat nähneet entisen vaimon kulkevan taloon juuri sinä päivänä. Oltiin varmoja, että kyseessä on murha.
Kate kulkee vielä huvilan sivulle. Hän katselee portaita ja katon tasalla olevaa tasannetta. Olikohan tapahtumaa edeltäneenä yönä satanut ja se olisi kastellut tasanteen vaarallisen liukkaaksi. Kurkottamalla kaiteen yli voi syöksyä alas jalkojen livetessä.
************
Pakinaperjantai 204. haaste = Enhän minä tahdo udella, mutta.....

16 kommenttia:

  1. Hyvän näköinen moderni huvila,mistä tuo löytyy?.Ja jännä tarina!

    VastaaPoista
  2. Tuo on varmaan etelässä kun palmut huojuvat taustalla. Tällaiset tarinat kutkuttavat uteliaisuutta, tekisi mieli lähteä tutkimaan tarkemmin..

    VastaaPoista
  3. Kauniit kehykset avoimeksi jääneelle tarinalle. Saammeko kuulla mitä todella tapahtui, vai sepitämmekö itse tarinalle lopun?

    VastaaPoista
  4. Yaelian,
    Sieltä matkalta meren rannalta.

    Sirokko,
    Nyt saa antaa vapaasti mielikuvitukselle tilaa ja kirjoittaa jatkon.

    Famu falsetissa,
    Saa tosiaan jatkaa, mikä/kuka oli turman aiheuttaja.

    Unelma,
    Sepittäkää loppuratkaisu tarinalle.
    Minäkin halauaisin kuulla miten se menee

    VastaaPoista
  5. Koskaan ei tiedä mikä on totta. Harvoin se mitä ensiksi luulisi :) Ei ainakaan dekkareissa :)

    VastaaPoista
  6. Hui mikä tarina! Tjaa, mitä oikeastaan tapahtui... katsotaanpa:

    Nuori nainen oli joitakin kuukausia aiemmin menettänyt elämänsä rakkauden; Mike oli palavasilmäinen, villi kaveri joka viiletti extremeretkillä kaiket talvet: Pohjoisnavalla, Huippuvuorilla, tällä kertaa hän oli päätynyt Himalajan K2-vuorelle ja kadonnut. Oli niin selvää, ettei hän enää koskaan palaisi..
    Sitten Maria löysi vanhemman miehen joka niin kovasti muistutti hänen leppoisaa isoisäänsä, tuttu ja turvallinen, rikas ja harmiton. Maria suostui jo parin viikon seukkaamisen jälkeen kosintaan ja häitäkin vähän hosuttiin ettei morsio vain muuttaisi mieltään...
    Ja sitten -- kun häät olivat hädin tuskin ohi, ja ukko lähtenyt yhtä niistä kymmenestä autostaan huoltamaan (kohteli niitä kuin jotain lapsiaan!), ovisummeri pärähti. Maria meni ovelle ja siinä seisoi -- Mike! Hänen ihana villi Mikensa. SIlmät syyttävinä ja täynnä vihaa mies mutisi: - Kuinka kehtaat, letukka! - Myyt itsesi rahasta, luovut tosi rakkaudesta kun joku vain pikkusormeaan vinkkaa. Inhoan sinua! Mike sylkäisi sanat suustaan jäähyväisiksi ja juoksi pois ovelta. Katosi.
    Tyrmistyneenä Maria juoksi sisään, juoksi portaat ylös puolisokeana kyynelistä, ryntäsi parvekkeelle ja itseään inhoten heittäytyi alas.

    (ha haa, minussahan asuu pieni pateettinen satutäti)

    VastaaPoista
  7. Nyt olisi Siskalle töitä, tai Derrickille, Ketulle, poliisikoira Rexille tai monelle muulle saksalaissarjan sankarille. Rex kyllä selvittäisi asian alta aikayksikön ja paha saisi palkkansa.

    VastaaPoista
  8. isopeikko,
    Totuus on joskus arvaamaton.

    Kutuharju,
    Oi olit löysit loppuratkaisun niin hienosti. Noin se menee. Entinen poikaystävähän sai Marian juoksemaan kuolemaan. Maria ei halunnut enää elämäänsä.

    Ina,
    Nyt on lukijoilla mahdollisuus ratkaisuun. Kutuharju esitti oman vaihtoehtonsa, olikohan se lopulta oikea.

    VastaaPoista
  9. Voi kauheeta, mulla nousi aivan karvat pystyyn!

    Ylimmän kuvan heijastukset ovat kertakaikkisen upeita.

    VastaaPoista
  10. lepis,
    Tällaista tapahtuu jossain.
    Heijastukset saivat minut kuvaamaan kohdetta.

    VastaaPoista
  11. Ihana huvila, mutta salaisuuksia täynnä!
    Pelottavaakin,,onkohan ihan totta vai tarua?

    VastaaPoista
  12. Hannele,
    Vähän jännäriä välillä.

    Harakka,
    Minustakin tuo huvila on hieno, moderni ja tyylikäs. Mutta autiolta näyttää.

    VastaaPoista
  13. Kolmiodraama. Murhenäytelmä. Tragedia. -Kauniit kulissit romahtavat kun rakkaus ja viha astuvat kuvaan. Aivoissa kuulema rakkaus ja viha sijaitsevat hyvin lähellä toisiaan, siksi ne niin "helposti" hyppäävät puolelta toiselle.

    Kiitos, arleena, kiitos Kutis. Ahmin.

    VastaaPoista
  14. Lastu,
    Viharakkaus-suhteesta puhutaan usein. Ehkä tulisen rakkauden lähellä on myös viha, viha siitä, että joku voi viedä rakkaan. Onko se sitten mustasukkaisuutta.

    Kiitos, Lastu, että kävit ja kommentoit.

    VastaaPoista