Metsä

Metsä, vanha täysikasvuinen kuusimetsä.

Varvikko puolukkaa ja mustikkaa.

Polku itsestään syntynyt, jalkojen alle tallaantunut.

Mättäät sammaleen  kietomat.

Hiljaisuus, siipien lehahdukset, tikan naputus.

Humina, tuulen kierto puiden latvassa.

Valo, sinisen taivaan kurkotus oksistoon.

Tuoksut, pihkaa, havuja, sammalta.

Kastepisarat kiiltävät helminä.

Metsän tyyneydessä

on kevyt hengittää.

Nautin tästä taideteoksesta.

-

Maantien liikenne kirskuu, jylisee, lemuaa.

On kiire, määränpää odottaa.

Mikä se on ?     

**********************

Valokuvatorstai-Runotorstai  255. haaste =

Kansallismaisema

 Juha Kulmala ? Mitä te odotatte - Savukeidas 2006

 

Pareja

Kukkaparit.

**************************

Makroviikot  71. Makrotex = Pari

Meillä leikitään

 Meillä leikitään nyt ja vielä huomennakin.

Poni on päässyt mukaan, tottakai.

Ratsastamalla pääsee nopeasti perille.

 Kun väsyttää, on paras kellahtaa  päiväunille.

Ilman unilelua ei uni tule.

 Nälkäkin yllättää kesken leikin.

Eipä hätää, ruoka valmistuu käden käänteessä. 

Pienet tytötkään eivät lähde minnekkään ilman käsilaukkua.

Niitä voi ottaa mukaan useampia,

sillä alati vaihtuviin asuihin pitää löytyä se sopiva käsilaukku.
-

On mukavaa heittäytyä leikkimään arjen keskellä.

Lyhyt tarina

Odotin tulipunaista kukkaa kiinanruusuun.

Seurasin nupun aukeamista  muutaman päivän,

odotus palkittiin, silkinohuet terälehdet  revähtivät auki.

Pehmeän punainen kukka hehkui kauniisti.

Kiinanruusun ensimmäinen kukinta oli vaaleanpunaista

Mikä väri lienee jatkossa ?

Kukat ovat nyt kuihtuneet ja pudonneet.  

  

Koskaan ei ole liian aikaista...

Mustaa ja valkoista 130. tekstihaaste

Koskaan ei ole liian aikaista

tarttua hetkeen

ja ihmisen käteen

avata ikkuna 

nuuhkia sumua

kuunnella tuulta

antaa auringon läikän hiipiä lattialle.

- Satu Hassi -

Tutuilla poluilla

Pihlajat ovat nyt kauneimmillaan. Ihastelin niitäkin tänään sateisena päivänä, kun olimme askartelukerhon pikkuporukalla menossa tutuille paikoille ja tuttuun metsään. Sade esti meitä toteuttamasta kaikkea sitä, jota olisimme halunneet tehdä. Paljon saimme kuitenkin tehtyä. Otin kuvia Amerikkaan vietäväksi niistä maisemista, joissa Amerikan serkkujemme äiti on elänyt  ja myöskin oma edesmennyt äitini.

 Tässä on tallella vielä kansakoulu, joka aikoinaan  oli sekä tätini että äitini koulu. Valitettavasti koulun korjaamisessa ei ole piitattu ulkonäköseikoista, vaan ruutuikkunat on vaihdettu helpommin pestäviin kaksiruutuisiin. Mokattu on. Tämäkin koulu on tyhjillään, kuten niin monen muun kylän koulu. Säästösyistä koululaiset pakataan isoihin yksiköihin. Siinähän säästyy selvää rahaa, opettajia tarvitaan monin verroin vähemmän, samoin rakennuksista luovuttaessa kalliit kiinteistökustannukset jäävät pois. Mitä säästöillä on tehty ? Ettei vain säästöt ole tuhraantuneet ahtaiden luokkahuoneiden kosteus- ja ilmanvaihto-ongelmiin. Ahdistuneiden oppilaiden sairauskuluihin ja  koulukyydityskuluihin.
Tämän kyseisen kunnan  jäljelle jäänyt kirkonkylän koulu on homeen vallassa, joten 1970-80-luvulla rakennettu koulu puretaan, tilalle rakennetaan taas uusi koulu melkein samoille sijoille. Mitähän se kuntalaisille maksaa ? Oppilaat käyvät koulua väliaikaistiloissa odottaessaan uutta tervettä koulua. Osataankohan sitä tervettä koulua enää rakentaa ?

Nämä peltoaukeakuvat matkaavat valtameren taakse. Näillä pelloilla viljeltiin ja laidunnettiin lehmiä silloinkin, kun äiti ja täti olivat lapsia ja nuoria. Toivon aina, että pellot säilyisivät. Ne ovat sitä muuttumatonta maisemaa vuosikymmenestä toiseen. Keltaiseksi tulentuneet ohrapellot ovat niin kauniita, että sydämestä sieppaa. niitä katsellessa.

Kapea joki virtaa tyynenä edelleenkin. Se alkaa nevoilta ja jatkaa matkaansa vuodesta toiseen. Vesi on väristään huolimatta puhdasta rämeikön turpeen väristä. Tuossa uomassa  olen serkkujeni kanssa uinut  lapsena monena kesänä.

Näistä koivuista otin kuvat itselleni. Ne ovat paljon vanhempia kuin jaksan edes muistaa. Nyt näyttävät vetelevän viimeisiään. Voimakas myrsky voi ne repäistä poikki hetkenä minä hyvänsä.
Metsästä sain saaliikseni kanttarelleja ja kangasrouskuja. Tänään keitin jo rouskuista sienikeiton.tuolla Kotona keittiössä.

Romua teepurkista

Etsin romua. Mielessäni oli määrätty esine, mutta muuton takia se on uponnut ullakolle vietyjen tavaralaatikoiden uumeniin. Kohtuudella en löytänyt juuri tätä romua ullakon kaaoksen joukosta.  Aikomukseni on aloittaa viileiden syyssäiden aikaan ullakon siivous ja järjestely.
Siirsin siis romun etsimisen tänne ullakkoa vähän alemmaksi. Näytti hetken siltä, että romu on kadonnut kokonaan kodistani. Laskin perintöpiironkini  kirjoitustason alas ja silmiini osui kaunis peltipurkki, Lipton Royal Ceylon komeili teepurkin kyljessä. Mikä sattuma, minähän kerään kauniita purkkeja. Tämä purkki kuuluu nyt ehdottomasti kokoelmaani. Nostin purkin piirongista. Kylläpäs se on painava. 

 

Kiersin purkin kannen auki. Se näytti olevan täynnä romua. Sattumaa, nyt löytyi sitä romua muille näytettäväksi. Pyörittelin ja kääntelin sisältöä ja kaasin sen pöydälle.

Metallipaloja, säännöllisiä suorakaiteita, päistä auki olevia ja pienempiä messinginvärisiä, Y-kirjaimelta näyttäviä paloja.  Ensimmäiseksi tuli mieleeni, mitä näistä metallikappaleista voisi tehdä. Ajatukset raksuttivat, mutta mitään selvää mielikuvaa ei syntynyt jatkojalostuksesta.

Paras on selvittää palojen historia.  Ensiksi sain tietää, että yli kolmekymmentä vuotta sitten metallipaloja käytettiin päivittäin. Kunnes uusi moderni tekniikka syrjäytti vanhat systeemit kokonaan.
Metallipalat ovat sanavälejä,  ne pudotettiin näppäimen näpäytyksellä kiilaksi erottamaan sanat toisistaan. Ihastelin ja ihmettelin, kuulostipa monimutkaisen hitaalta. Ajatelkaa vaikkapa paksua romaania, kuinka monta sanaväliä onkaan näpäytetty alas erottamaan sanoja. Nyt tarvitaan vain pieniä hipaisuja ja kevyitä kosketuksia tietokoneiden näppäimillä ja hipaisupinnoilla, niin sanat ja välit syntyvät silmänräpäyksessä.
Hypistelen sanaväliä, se on nyt muuttunut romusta raaka-aineeksi. Jotain järkevää siitä on tehtävä. 

 ************
Pakinaan innoitti minut Orvokki haasteella, jossa piti kertoa rakkaudesta vanhaan romuun.  Heitän romu-haasteen eteenpäin lukijoilleni. Ota kiinni ja kerro tarina romusta.   
Pakinaperjantain  302. haaste on Hunajaa suolapurkista. Muutin hunajan romuksi ja purkista sekin löytyi ja maistuu jo melkein hunajalta.