Vaihdan joka kuukausi uuden asetelman olohuoneen tasolle. Näin päätin kierrättää kaappieni uumenista erilaisia esineitä, kun annan niille vuorollaan mahdollisuuden olla näkyvillä. En sentään puhele maljakoille, mutta pyyhkiessäni niistä pölyjä muistelen niiden tarinoita. Tarinat ovat osa esinettä ja ne antavat aivan uuden arvon niille. Viimeisin hankinta tai löytö on oikeanpuoleinen Tamara Aladinin sininen maljakko. Maljakko löytyi roinan keskeltä kirpputorilta. Sen muodot ja sähäkkä väri olivat juuri oikeat ja sopivat muiden sinisten joukkoon kotonani. Nostin siniset helmililjat tasolle. Kukat taas vaihtuvat sitä mukaa, kun ne kuihtuvat.

Olen jo pitkään haikaillut kirkkaampaa lukuvaloa sohvan päätyyn. Halogeenipoltin antaa tarpeeksi terävän valon. Sitä en saanut edellisen jalkavalaisimen varjostimen läpi. Kerroinkin Turhan tarpeellista-blogissani, että hankin Jielde-valaisimen. Se oli liian kömpelö ja raskas kauniista ulkomuodostaan huolimatta, joten paras valinta on Artemiden Tolomeo, kolmenivelinen jalkavalaisin. Vartta kääntämällä valaisinta voi ohjata myös toisen sohvan äärelle ja pituutta riittää. Valaistusteho on tarpeeksi terävän hyvä, E27 kantaan sopii 100 wattia vastaava halogeenipoltin. Nyt näen lukea kiiltäväpintaista aikakauslehteä hyvin. Hankalimmat olivat juuri nuo kiiltäväpintaiset ja varsinkin jos tekstiä oli tummahkon kuvan päällä. Näköongelmat ovat tulleet vähitellen ja huomaamatta. Silmilläni olen tehnyt töitä koko pienen ikäni, joten niiden väsyminen on ymmärrettävää.

Samanaikaisesti hankin makuuhuoneen tauluhyllyn reunaan kiinnitettävät Tolomeot. Nyt sielläkin on loistavat lukuvalot. Eiköhän sadalla watilla näe lukea kirjoja ja pelata pasianssia. Kuvassa olohuoneen valaisin.
Vielä hetki olohuoneessa. Huomasin, että ennen helmililjoja olin ottanut kuvat tulppaanikimpusta tasolla.
Neljä tulppaania on vanhan konstin mukaan sujautettu kokonaan maljakon sisään. Pysyivät pystyssä loppuun saakka. Tulppaaneilla on paha tapa venyttää vartta ja kaatuilla.
Naistenpäivä hurahti ohi sen kummemmin juhlimatta. Olen kertonut joskus, että naisena olen tehnyt "miesten" töitä. Olen saanut tasa-arvoisen kohtelun.
Saavuttaakseen saman aseman miesten kanssa, naisten on oltava parempia kuin miesten eikä naisille sallita ja anneta anteeksi virheitä samalla mitalla kuin miehille. Naisten on aina näytettävä paikkansa. Tämän uskon.