maanantai 2. heinäkuuta 2007

Kuvia ja pastaa

Kuvat kertovat sanoja enemmän

Profiilini kuva kertoo minusta. Itsestä on aika vaikea näpätä kuvaa, ainakaan julkaisukelpoista. Ainahan se oma kuva on näköistään rumempi.
Cole&son Formasetti-kokoelmassa ovat itseninäköiset kuvat tapettina, joten ne käyvät. Seinällinen fototapettia keittiössä tai ruokailutilassa on sopiva määrä tuomaan tarvittavan tunnelman. Tapettikuvista saa myös kuvagallerian seinälle, alustana muutaman sentin paksuiset puulevyt. Tapetin painatus onnistuu omista kuvistakin, toteuttajana decolino. Valokuvatkin voi syödä. Kuvakakkuun toteuttaa syötävät kuvat, jotka sopivat niin pienten kuin suurtenkin juhlijoiden kakkuihin.

Pasta carbonara arleenan tapaan

Käytän carbonaraan kierrepastaa, jonka kierteisiin takertuu kastike juuri sopivasti. Kastikkeen pääroolissa on vähärasvainen amerikanpekoni, hiukan savulta maistuvana.

Pasta keitetään keittolevyn max-asennossa, ilman kantta väljässä vedessä, johon on ripautettu tarpeellinen määrä suolaa. Koska pasta on syötävä heti eikä huomenna, mitataan pastaa, 2-3 dl syöjää kohti. Pastan kypsyysaste on al dente, jolloin siinä on hampaille sopivasti vastusta. Kun pasta on al dente, valuta vesi siivilän läpi ja kaada tarjoilukulhoon.

Sillä aikaa, kun pasta kypsyy, valmistetaan kastike. Pekoni kuutioidaan, pekonia saa olla mieluimmin liian vähän kuin paljon. Pienen pekonipaketin puolikas riittää neljän hengen carbonaraan. Kuumalle pannulle heitetään pekonikuutiot, annetaan ruskistua hetki. Valkosipulinkynnet hakataan pieniksi ja ripautetaan pekonin sekaan samoin kuivattu pepperonepalko ja jauhettu mustapippuri. Annetaan kypsyä hetki ja pepperonet poistetaan joukosta. Lopuksi kaadetaan pannulle oikeaa kermaa ja vesitilkka. Kastike kaadetaan pastan päälle tarjoiluvatiin ja sekoitetaan. Ennen tarjoilua ripotellaan pastalle juustoraastetta, esimerkiksi parmesaania.

Mansikoita ja kermavaahtoa


Kesällä mansikoiden aikaan jälkiruokana maistuvat viipaloidut mansikat vaniljalla maustetun kermavaahdon kera.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2007

Ensimmäinen alkuruoka

Lounas ja päivällinen aloitetaan alkuruualla. Samoin alkaa ensimmäinen blogini, alkuruualla. En ole kokki, mikä selviää hyvin pian lukijoille, mutta ei välttämättä kokkailijalle. Kunnianhimoinen tavoitteeni on saada hyvät ideani toteutettua vähintään ideoideni tasoisina. Ulkonäkö ei ole pääasia, vaan itse syntynyt tuote. Joskin ulkonäöllä on merkitystä, onhan se puoli ruokaa.

Sipulinpelkääjän salaatti





Tämä salaatti on yksinkertainen klassikko. Nimi syntyi, kun kestitsin vieraita, joista yksi ei sietänyt sipulia. Sipulinpelkääjä sanoi: Onpa hyvä salaatti, mitä mausteita tässä on.

Kerroin salaatin syntyhistorian, ihmetys oli aikamoinen. Tätä salaattia tehdään nyt sipulinpelkääjällä silloin tällöin.



Sipaistaan salaattivati valkosipulin kynnellä
Revitään vatiin rapeaa vihreää salaattia
Murskataan joukkoon valkosipulin kynsi
Viipaloidaan kuorittua kurkkua
Kuutioidaan persikkaa ja keltaista paprikaa
Ripotellaan yrttisuolaa ja pienen pieni ripaus mustaapippuria
Roiskutellaan neitsytoliiviöljyä
Sekoitetaan kevyesti ja koristellaan kapeilla mozzarellasuikaleilla
Nautitaan rapean patongin kera
Salaattien ainesmäärien valinta on vapaa oman mielikuvituksen rajoissa.

Kuvia saan blogiin myöhemmin, kunhan tämä luomisvaihe nytkähtää liikkeelle.