keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Ohut luonto ja elämä

 Kävin eilen Kruunupyyn Kirkkohostellissa. Kirkkohostelli on perustettu 1621 leprasairaalaksi. Suomessa oli tuona aikana kaksi leprasairaalaa, Kruunupyyn ja
Nauvon Seilin saarella ollut. Karu historia on nyt otettu esiin ja Kirkkohostellin paikka
on rakennettu vastaamaan vuosien 1620-1850 aikaa.
Leprasairaala muuttui  Pohjan sodan 1700-1721 jälkeen hullujen sairaalaksi.
Sodan aika oli raakaa ja rankkaa. Sen jälkeen tarvittiin
paikka mihin sodassa vaurioituneet eli mielisairaaksi tulleet voitiin eristää.
Tässä maailmantilanteessa on sopivaa palata oman maamme historiassa taaksepäin.
Vertaan tällä hetkellä  sotivien raakalaisten toimintaa Pohjan sodan aikalaisiin. 
Samat piirteet ja raakuus löytyy tänäkin päivänä ympäri maailman.

 Kirkossa on kauniit ohuet puhalletut ikkunalasit.


Tällä hetkellä kirkonmäellä on rauhallista ja kaunista. Linnut visertelivät ja
kaunis ohut vihreä on vallannut nurmikot ja puut. Haapa-puut eivät ole vielä saaneet lehtiä.

Koivujen lehdistö on harsomaisen ohutta.
Tässä rakennuksessa on museoituna vankiselli ja leprapotilaan ruokailupaikka.
Vieressä pylväiden päässä on kaksi kirkonkelloa. Niiden soittaminen tapahtuu
vanhaan tyyliin köydestä vetämällä.

30 kommenttia:

  1. Ihasttuvaa rauhaa huokuvat kuvat paikasta, joka voisi kertoa paljon.

    Seilin saaresta leprasairaalan ajalta on muistaakseni ilmestynyt kirjakin...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä vaikuttava paikka
      Aihetta myös kirjaksi saakka.

      Poista
  2. Vau, olipas mielenkiintoista historiikkia. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minullekin aivan uutta tietoa. Paikasta en ollut ennen kuullutkaan.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen tarina. Kauniit kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Todella mielenkiintoinen paikka ja historia

      Poista
  4. Ohut on ihmisen elämänlankakin. Aivan ihastuttavia kevään vihreitä kuvia, niin kaunista!
    Seilin tarinoita olenkin kuullut ohi veneillessä, vaan tuo Kruunupyy oli uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ollut enne kuullut tästä paikasta. Monta mielenkiintoista seikkaa tuli selvitetyksi tuolla käynnillä.

      Poista
  5. Paikkoja, joissa mieli pysähtyy ihmisten kohtaloita kuuntelemaan, vaikuttavaa.

    VastaaPoista
  6. Entinen leprasairaala kiehtoo mielikuvitusta, saa mielen vaeltamaan entisiin aikoihin. (Hislopin kirjoittama "Saari", Tv-sarjanakin nähty, osoittaa samaa) Itse olen äskettäin Thaimaassa tutustunut suureen hoivasairaala-alueeseen, joka myös oli ennen leprasairaala. Niin paljon hyvää on aikamme tuonut sairaiden huoltoon ja erilaisuuden hyväksymiseen, mutta raakuus ja pahuus istuu sitkeästi ihmisluonnossa. Kuvasi ovat kauniita, puhuttelevia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myöhemmin on todettu, että kyseessä ei ollutkaan lepra, vaan hylkeistä ihmiseen levinnyt bakteeri joka "söi" lihakset. Tuo rannikkoalue oli hylkeenpyyntiin erikoistunut ja Kruunupyyn sairaala palveli koko rannikkoa Kemistä Vaasan alapuolelle. Olisi mukava, jos tästä olisi kirjallisuutta olemassa. Luulenpa, että sitä ei ole.
      Pohjan sodan julmuudet taas toistuvat tänäkin päivänä.

      Poista
  7. Kauniit ikkunat. Seilin saaren eri vaiheista oli hiljattain näyttely Vaasassa. Se oli jo tarpeeksi hurja, kamalaa, että samanlaisia paikkoja oli toinenkin.

    T. Täysin arkista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Synkkä historia, mutta se on vain yksi vaihe historiassamme.

      Poista
  8. Kauniit kuvat ja mikä tarina liittyykään
    niihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina laittoi miettimään. Kovia aikoja, etenkin Pohjan sota.

      Poista
  9. Hienot kuvat ja tarina on mielenkiintoinen.
    Eka ikkunakuva on erikoisen mielenkiintoinen.
    Hyvää aurinkoista perjantaita.

    VastaaPoista
  10. Vastaukset
    1. Paikka on kyllä kaunis ja kätkee alleen (siellä on hautausmaa) rankkoja kohtaloita.

      Poista
  11. Hurrrrmaavat kuvat joihin tarina mukavasti nivoutui. Monesti leprasairaalat tai tuberkuloosiparantolat muuttuivat rumasti sanottuna hullujenhuoneeksi, sehän oli järkevää tilankäyttöä, vaikka aina ei ollutkaan. Ensimmäisen kuvan ikkuna oli puhutteleva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun lepra oli mennyt, tuli sota ja sodan kauhuista mielensä sekoittaneet. Tarvittiin taas eritystä ja hullujen huoneena käytettiin tätä hospitaalia.

      Poista
  12. Upeat kuvat ja olipa kiva tuo kun kerroit vähän paikan taustaa, tosi nätti paikka, hennon vihreä maisema! 💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli niin mielenkiintoinen paikka ja historiaa on sopiva myöskin muistella.

      Poista
  13. Vastaukset
    1. Rankka kertomus menneestä historiastamme.

      Poista
  14. Niin hienon postauksen olet tästä aiheesta tehnyt.
    Ohut on ihmisen elinlanka.
    Kuinka paljon surua talo on imenyt itseensä, varmaankin monen monta tarinaa...surullisia varmaankin kaikki.

    VastaaPoista
  15. Upeat kuvat, varsinkin eka kuva on ihana. Koskettava ja ajatuksia herättävä teksti. Hieno postaus.

    VastaaPoista
  16. Ihanat kuvat! Voi ihan kuulla historian siipien havinan...

    VastaaPoista
  17. Tästä paikasta selvästi harva tietää. Seilin saarella olen muutaman kerran käynytkin. Kiitos näistä kuvista ja tiedoista, joita olit hankkinut.
    Taas kerran tajuaa myös sen, miten sodat vaikuttavat kaikkiin, jotka sen piiriin joutuvat. Sota usein houkuttelee ihmisistä esiin sen pahimman puolen, Poltetut talot, autiot pihat... Se puoli on ihmisissä, nykyäänkin, vaikka tuhot saataisiin aikaan nappia painamalla eikä enää vain lähikosketuksessa.

    VastaaPoista