Metsän
mäntypylväikkö
holvistona latvustot
soittelee uruissa tuulenvire
linnut visertävät virret
vaeltavaa kuulijaa
mätäsalttari odottaa
Sammalisto
pehmeänä upottaa
humisee hiljaisuus
sanaton saarna koskettaa
lohduttaa lintujen liverrys
Kuva @Anja Palonen
Kauniiseen valojen ja varjojen kuvaan olet saanut sovitettua sanat hienosti 😊
VastaaPoistaKiitos. Metsät ovat minulle mieleisiä.
PoistaKaunis, tunnelmallinen kuva! Mukavaa helatorstain ehtoota!
VastaaPoistaKiitos. Mukavaa viikonloppua.
PoistaKauniit ajatukset ja komea pylväikkö.
VastaaPoistaIhailin tuota komeaa metsää ja pakkohan siitä oli kuva ottaa.
PoistaSiinä on kaikki, missä ihminen osaa hiljentyä, saa voimaa ja rauhan. Jo tätä kuvaakin katsoessaan.
VastaaPoistaMetsä on humiseva ja rauhoittava paikka. Kiitos.
PoistaKomea mäntymetsä, tuolla olisi ihana kävellä ja kuvailla :)
VastaaPoistaNiin kaunis!
VastaaPoistaRuno myös aivan uskomattoman kaunis ja sopii niin hyvin kuvaasi täydentämään!
Taas upea kokonaisuus, ei toista ilman toista. Kuva ja runo täydentää toisiaan.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua.
Kyllä on ihana tuollainen satumetsä! Oikein kutsuu pehmeälle sammalmatolle tassuttelemaan.
VastaaPoistaKaunis ja hyvin tunnelmallinen kuva, jota teksti täydentää. Hieno kokonaisuus, tykkään kovasti!
VastaaPoistaKuvastasi ja runosta tulee heti mieleen - metsä kirkkoni olla saa.
VastaaPoistaTämä kuvastaa mielikuvaani sinusta hyvin.
VastaaPoistaOlipa ihana! Metsäkirkko, tuolla minäkin talustelen joka päivä! <3
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKaunis, suorastaan graafinen kuva!
VastaaPoistaHieno kuva ja runopari.
VastaaPoistaTuleepa tästä mieleen viime vuoden metsäkirkko pääsiäislauantaina, jossa lauloimme luonnon keskellä.
Tuolla on hyvä olla Luojaansa lähellä <3
VastaaPoistaHienoa suomalaista perinnemaisemaa olet kuvaillut ja sanoittanut.
VastaaPoista