Huhtikuun viimeinen päivä

Tuomi, joka on kevätseurannassa, on edennyt hyvin. Tämä päivä oikkuili vähän, tuuli puistatteli puuta ja piti etsiä sopivaa hetkeä jolloin oksat olisivat rauhassa. Kuvaushetkellä paistoi aurinko.  Mustarastasta ei nyt näkynyt, sillä on tapana istua ja laulaa tuomen latvuksessa.
                                                                                                                                                                      

Tuomen kukkanuput näkyvät jo. Kun on aurinkoa ja lämmintä, tuomi kukkii parin viikon sisällä.    

 

Pikkupihlaja ei ole pekkaa pahempi. Se etenee tuomen kanssa samoissa askelissa. Lehdet ovat kauneimmillaan raikkaan vihreinä.

Vaahtera  availee kukkiaan ensimmäisenä aurinkoisella puolella pihaa. Heleä vihreys on kaunista.

Aamupäivällä satoi isoja rakeita ja tuuli lennätteli kuivia lehtiä ruohikolla. Rakeet näyttävät valkoisilta lumikelloilta, mutta pihan lumikellot ovat sinisiä. Taas ropisee sade ikkunaan, vettä ja rakeita, välillä on paistanut aurinko. Oikukasta vappusäätä.

Ostin vaaleanpunaisia neilikoita torilta. Ne ilostuttavat nyt olohuoneen vihreässä maljakossa. Neilikat ovat matkanneet tänne Kolumbiasta saakka. Kukkakauppiaan mukaan EU liittymisen jälkeen ei Suomessa ole enää kannattavaa kasvattaa neilikoita. Edullisia ne olivatkin, kimppu kuusi euroa.

Iloista vappua kaikille.

Kevätkampa 18. piikki

Purjeen alta

Meren rannalla oli pieni Kokkola-niminen kaupunki, jossa elettiin vuodesta toiseen rakentaen ja asukkaita lisää haalien. Onhan tämä kaupunki edelleenkin, mutta nyt se ei ole enää kovin pieni. Kolmisen vuotta sitten pikkukaupunkiin liittyivät maaseudun kolme kuntaa, joten tilaa kaupunki sai lisää roimasti.
Matkustan muutaman kerran vuodessa tähän kaupunkiin, joka on minulle tuttu lapsuudesta lähtien. Kuljen kaupungin kaduilla ja seuraan sen muutosta ja kasvua. Jo muutaman kerran olen ihmetellyt kuvan näkymää ja rakennelmien sekamelskaa. Nyt uskaltaudun kertomaan, mitä koen nähdessäni tämän edessäni.

Ennen  kuljettiin suoraan katua jalan tai autoilla edessä pilkistävälle Rautatiekadulle ja tultiin asemarakennuksen paikoitusalueelle. Pikkukaupungissa oli luontaista kulkea katua päästä päähän. Vaan nyt on katu katkaistu autoilta kokonaan. Kadun ylittää lasiseinäinen jalankulkutunneli. Vasemmalle puolelle on rakennettu kokonaan uusi kauppakeskus, koska oikealla oleva kauppakeskus laajennuksesta huolimatta ei enää riitä kaikille tavaroille, joita toivotaan kuluttajien ostavan. Oikealla oleva laajennus jatkuu vanhana osuuskaupan  rakennuksena  korttelin leveydeltä.
Keskelle kahden kadun risteystä on rakennettu iso esiintymislava. Siinä saa jokainen vapaasti kailottaa omat ajatuksensa ohikulkeville. En ole koskaan nähnyt siinä kenenkään esiintyvän enkä itsekkään ole uskaltautunut nousemaan tuolle lavalle. Kaiken kukkuraksi lavaa koristaa Purje-veistos. Sen katveessa on helteisinä päivinä mukava seisoa viileässä varjossa. Lava ja veistos vaikeuttavat risteyksen liikennettä. Kun tarpeeksi tarkasti ajaa, ei auton takarengas natise jalkakäytävän kiveystä vasten. Purje muistuttaa mukavasti, että satunnainen kulkija on nyt merenrantakaupungissa, mutta olisikohan purjeelle väljempi paikka vaikka kaupungin läpi virtaavan joen rannalla.

Purjeen takana on pikkukaupunkina vaikuttaneen kaupungin entinen Postitalo, jonka Museovirasto on luokitellut kulttuurihistorialliseksi rakennukseksi.  Nykyään Postitaloja ei enää tarvita, kaikki posti jaetaan isoista mammuttimaisista jakelukeskuksista  ympäri maata kauppojen ja kioskien takahuoneisiin. Tämä kaunis funkkistyylinen talo on jäänyt onnettomasti uusien kauppakeskuksien ja aikaisemmin mainitun esiintymislavan ja purjeen välimaastoon. Rakennus näyttää nöyryytetyltä. Sen päädyn pariovista kuljetaan sisälle nauttimaan ison hampurilaisketjun pikaruokaa. Ylimmän kerroksen ikkunoissa lukee Turva, mutta se tarkoittaa vain vakuutusturvaa.
Tämän kaupunkinäkymän tarina jatkuu. Mutta suljen nyt tämän pakinan muistilevyn tähän. Levyllä riittää vielä monta hyvää ja kaunista tarinaa tästäkin kaupungista.

******************************

Pakinaperjantai 231. haaste = levykaupalla

Vaihtuivat värit

Sinivihreä
sinipunasininen
värit vaihtuivat
vihreiden valta lipui

piiloon jäivät keltaiset 
-
Odotetaan jo
tasapainottajaksi

keltaista ryhmää
****************************
Valokuvatorstai-Runotorstai 205. haaste = värit

Tähtitulppaanit

Tähtitulppaanit kukkivat tulppaaneista ensimmäisinä. Pienet valkoiset kukat avautuvat aamuauringon kanssa yhtäaikaa, kukkivat päivän ja alkuillasta nukahtavat herätäkseen taas uuteen aamuun.

Pari tuntia sitten kukat ovat painuneet unten maille. Aurinko paistaa vielä läntisessä horisontissa. On ollut aurinkoinen päivä. Harjasin kartiokuusten auringonpolttamat ja hieman leikkasin kuusista ruskeita oksanpäitä. Kastelin ja nyt toivon, että ne kasvattavat uutta vihreää havua auringon polttamille sivuille.

                                                               *************************
                                                                     Makroviikot 5. haaste =

                                                              kevään alkamista kuvaava makro

Kaupunkinäkymiä

Katselin Kokkolan keskikaupungin näkymien kauniita ja vähemmän kauniita rakennuksia. Kirkuvan väriset mainoskyltit pilasivat monen vanhan ja uuden rakennuksen julkisivuja. Lukuisa värikäs liikennemerkkiviidakko tuntui hieman liioitellun hallitsevalta pikkukaupungin rauhallisilla kaduilla. Valitsin tähän kauniita vanhoja rakennuksia, joita mainoskyltit eivät ole vielä valloittaneet.
Ensimmäisessä kuvassa on Rautatieasemarakennus rakennettu 1884-86. Toivottavasti se saa säilyä juuri tällaisena 

 Tässä kuvassa ovat kauniit funkkistyyliset rakennukset, Asunto Oy  Keskipohja rakennettu 1943 ja samalta aikakaudelta on myös keltainen rakennus entinen Hotelli Grand nykyään saneerattu asuintaloksi.

 Edellisistä rakennuksista hieman taaempana saman kadun varrelta Asunto Oy Terassitalo samaa funkkistyyliä kermanvalkoisena, kaunis puhdastyylinen rakennus.

 Kun kuljetaan läpi Antti Chydenius-puiston aukeaa kapean kävelykadun välissä tämä näkymä. Taaimpana näkyy Kokkolan keltatiilinen moderni kirkko rakennettu 1958 palaneen kirkon tilalle.
Vaaleanpunainen asuinkivitalo on rakennettu 1926.

Mannerheimin aukiolla sijaitseva keltainen rakennus oli aikoinaan sairaalana, myöhemmin siinä toimi Helsingin Osakepankki (HOP) ja nykyään rakennus on Handelsbankenin. Kaunista Engelin suunnitteleman rakennuksen julkisivua rumentavat kirkuvan sähkönsiniset ikkunamarkiisit.

Keskellä aukiota on Vapauden patsas 1920-luvulta.

Samalla aukiolla vastapäätä pankkirakennusta on
C L Engelin suunnittelema Raatihuone vuosilta 1839-1842
Takana näkyy Hotelli Seurahuoneen päätyä.

 Kokkolan Taidemuseo sijaitsee tässä Roosin talossa, rakennusvuosi on 1813.

 

Isokadulla on kaunis keltainen asuintalo, jonka julkisivuja ei ole pilattu kirjavilla mainosplakaateilla. Yläkerrassa on yhden perheen koti, joka on restauroitu rakennuksen aikakauden tyyliin upealla tavalla. 

Ensimmäisessä kerroksessa on pieniä liikehuoneistoja.
Kun ensi kesänä tulette Kokkolan Asuntomessuille kannattaa kiertää katselemassa myös keskustan vanhoja rakennuksia ja kulkea Neristanissa vanhassa puutalokaupunginosassa.

Auringonkukat

Kuten halusin, auringonkukat taipuvat väreissä haluttuun suuntaan. Ne eivät kuitenkaan taivuta varsiaan, vaan pitävät kukat ojennuksessa. Aurinkoisena kevätpäivänä on aiheellista muistella jo auringonkukkien aikaa.
Kahden kuvan kollaasi toteuttaa vaaditut viisi väriä.

**********
Värikollaasit 32. haaste =
keltainen, hiekanruskea, vaalea ja tumma vihreä ja sininen

Pääsiäisenä 2009

 

Pääsiäisenä kolme vuotta sitten olin keränyt maahan pudonneita lepän oksia, joita koristivat ruskeat pienet kävyt. Kimppuun on lisätty muutama höyhen ja maalattuja munia.

***********************
Mustaa ja valkoista 69. haaste = Pääsiäinen

Kevättä Aurajoen rannalla

Kevätaurinko paistoi jo aamusta alkaen. Pihan akileijoissa kimmelsivät kirkkaat vesihelmet. Lähdin aamulenkille Aurajoen rantapolulle. Puistomaisten rantojen kauneus lumoaa aina.  Turun puistoista  Aurajoen rannat ovat ehkä kauneimmat. Jalavat, vaahterat, pähkinäpuut,tammet, lehmukset, tuomet ja monet muut kaunistavat rannat puistoksi. Viime vuonna on rannoille istutettu kymmeniä kirskikkapuita ja ne antavat tulevaisuudessa oman viehätyksensä rantapuistoon.

Vesi ja linnut täydentävät sopivalla tavalla puiston elämää. 

Punarinnat, mustarastaat, viherpeipot, tiaiset, sorsat, lokit ja monet muut ilhduttavat laulullaan ja elämällään rantatiellä liikkuvia.

Turun Tuomiokirkko soittaa kelloja joka viidestoista minuutti.  Se on histariallinen osa  tätä puistoa. Puut eivät ole vielä reväyttäneet esiin lehtiä, mutta silmut ovat jo kehittyneet vaiheeseen, jolloin on aika avautua.

Tämä pähkinäpuu on kaunis, ikää en tiedä, mutta kovin nuori se ei enää ole. Sinistä taivasta vasten  oksien silhuetit vetävät katseet puoleensa.
 

Yksinäinen lokki seuraa tarkkaavaisesti virtaavaa vettä. Aamiaisen etsintä on meneillään.

Ruohikot vihertävät jo.

Rannan puiden takaa kurkottavat rakennustyömaan nosturit. Uutta on tulossa ja vanhaa Jokikadun kiinteistöä korjataan ja laajennetaan.

Peilityyneen veteen heijastuvat sillat, edessä on Tuomaansilta ja takana rautatiesilta. Kaikki näyttää rikkumattoman tyyneltä.

Sorsat ovat vielä nukkumassa vain yksi kelluu uneliaana torkkuen tyynessä virrassa. Tuomiokirkko heijastuu jokeen Tuomaansillan kupeeseen saakka.
Puistossa tuoksuu kevät ja ilmassa kiirii lintujen kaunis konsertointi.

**************
Pakinaperjantai 230. haaste = Puisto
Kevätkampa 17. piikki

Suklaamunat

Suklaa

ruskean tahmainen

suussa sulavan herkullinen

voiko sitä vastustaa.

Herkuttelun voi aloittaa,
kun kalorilaskurin piilottaa.

Rits, rats kuoren alta
suklaa jo vilahtaa

nyt en enää malta
odottaa.
****************

Valokuvatorstai-Runotorstai 204. haaste = Suklaa

Hyvää ja suklaista Pääsiäistä !

Vihreä ruoho ja munat

Pääsiäiseksi jäi vihreä ruoho kylvämättä. Siemenet ovat pussissa odottamassa ensi vuoden pääsiäistä. Löysin keittiöstä vihreää, jolla sain täytetyksi ammottavan perinneaukon. Vihreä anopinkieli  esittää nyt pääsiäisruohoa. Vuosia sitten maalatut munat on huolellisesti varoen säilytetty kaapin kätköissä.  Nyt oli aika ottaa ne esille ja asettaa ruohon joukkoon. Lisäsin mukaan munakiven ja ihka tuoreen valkoisen munan, jonka viimeisenä  muistin pelastaa pääsiäismunaksi, kun kakkupohjaa olin leipomassa. Muut munat ennättivät puolittua roskiin. Keittiössä on nyt kotoinen pääsiäistunnelma.

Ostin keltaisia tulppaaneja maljakkoon. Tulppaaneja on jo ihailtu niin monta kertaa, että ne eivät päässeet makrokuvaukseen.

**********

Makroviikot 4. haaste

Rankka päivä takana

Aamulla olin innostuneen pirteä. Nyt on ilta ja olen rättiväsynyt. Aamiaisen jälkeen olin täysin varma, että tänään siivoan terassin. Sen myös tein. Eilen hymähdin Hansa-korttelissa kun kuntoklubia markkinoiva pysäytti ja pyysi mukaan jumppaamaan. En sanonut ääneen, mutta ajattelin, että minulla on jumppatunnit omasta takaa. Kuinka oikeaan osuinkaan, nyt on ruumis kuin piesty. Jäsenet ovat saaneet kyytiä.
Höyrypesurin avulla jumppasin terassilla neljä tuntia.
Ensin pesin ikkunat, seuraavaksi lattiat. Ennenkuin tähän vaiheeseen pääsin piti terassi tyhjentää tavarasta ja taas täyttää. Järjestin ruukkukaapin, mikä tarkoittaa, että tyhjensin ja pesin ruukut tulevaa istutusvaihetta ajatellen.   

Kaiken aherruksen keskellä huomasin, että aurinkoiset päivät ovat saaneet ihmeitä aikaan. Pikkutulppaanit ovat jo aivan kohta kukkimisvaiheessa ja edessä olevat päivänliljat ovat hujahtaneet kiitettävästi

 

Vaahteranoksat näyttävät jo kauniilta pääsiäisoksilta, kukat ovat avautuneet kovaa vauhtia. Näitäkin maljakoita siirtelin sinne tänne siivouksen edetessä. Takaa pilkottaa iirispenkki, joka on myös kasvanut  kivasti.

Viikko sitten ostamani pikkunarssisit kestävät hyvin hiukan viileämmässä ja olen muistanut kastella niitä sopivasti.Pöydän liina on vanhaa perinteistä mallia, kudottu joskus 1950-luvulla.

 

Tätä sammalruukkua en raskinut vielä tyhjentää. Suunnittelen omaa yrttitarhaa, kun sen istutusaika on saavat sammaleet väistyä. Päivän päättyessä totesin, että olen ansainnut jäätelöä. Ostin vanhanajan tervajäätelötötterön ja miten se maistuikin niin hyvältä. Pieni juttu, mutta suuri nautinto.
Tämä jumppaus jatkuu huomenna, mutta eri kohteessa.

Noidat luudallaan kohti maata matkaa

Täysikuun aikaan
noita  lähtee liitoon luudallaan

taakse Kyöpelinvuori jää

lentäen läpi saastekaaoksen, risukkojen
on Maa matkanpää.

Katso tarkkaan

näet noidan  liidossa
ja vuoren huipun kuussa.

Aivan pian, hetken vaan
on täysi kaaos maassa.

********************
Mustaa ja valkoista 68. haaste = Kaaos 

Kukkia kaikille

Vaalit on käyty, voittajat ovat selvillä. Kohti kesää mennään, joten on hyvä muistella mitä tulossa on. Kukkia, mansikoita ja kuutamoiltoja. Näissä merkeissä on kollaasi laadittu.

****************
Värikollaasit  31. haaste

Kevään parisuhteita

Kevät on parisuhdeaikaa. 

Kyyhkyset eli tuttavallisesti pulut löytävät toinen toisensa. 

Yhdessä on mukava olla, se osoitetaan halauksin, suudelmin tai ollaan vain lähekkäin. 

Hieman täytyy tarkkailla, että kukaan ei pääse reviirille. Tiiviisti kylki kyljessä.

 Sorsaparilla on kevättä rinnassa.

Tuleva isä päättää suunnan, etsii paikan.
Auringossa on lämmin vetää päiväunet.
Vielä jaksaa hieman silmiä raottaa,
kunnes uni voittaa.

 Vaahtera avasi pulleat silmut ja  nosti esiin  kukkansa.

Kimalainen on noutamassa mettä krookuksen keltaisen luotin juurelta.
Parisuhteen hoitoa tämäkin.

*********
Kevätkampa 16. piikki

Jäätelömuistoja

Oliko ennen kaikki parempaa ?  On yksi asia, joka oli ennen parempaa kuin nyt. Muistelen jäätelöä. Makuaistini tunnistaa jäätelön maun kauas tästä ajasta taaksepäin. Ensimmäisen jäätelön makuaistimus hiipii kielelle ja pysyy siinä, kunnes siirryn eteenpäin seuraavaan.  Jäätelön kohokohtia on kolme.

Alle kouluikäisenä pääsin mummon mukana kaupunkiin. Mummo lähti ostamaan junalippuja sukulointimatkalle Ilmajoelle  Samalla kertaa vierailtiin myös kaupungin sukulaisten luona.  Mummo laittoi minut istumaan rautatieaseman läheisen talon kivirappusille ja opasti, että en saa liikahtaa rapuilta mihinkään. Mummoa toteltiin ja kunnioitettiin. Sen takia teitittelimme mummoa aina, sinutteleminen ei tullut edes mieleen.

Odotuksen jälkeen oli huojentavaa, kun mummo laskeutui rautatieaseman korkeita kiviportaita alas. Läheisen puiston kioskilla myytiin myös jäätelöä kesäisin. Kuljimme, mummo ja minä, kioskille ja minulle ostettiin elämäni ensimmäinen jäätelö. Yksi valkoinen pallo pahvikupissa maistui kylmältä, maitomaiselta ja oli siinä hieman veden makuakin. Jäätelö ei ollut kovaa, vaan lohkeavan pehmeää. Ensimmäinen jäätelö jäi muistiin.  

Alle kymmenvuotiaana vietin kesää enoni luona. Eräänä päivänä lähdimme pitäjän kirkonkylään asioille. Kirkonkylään oli avattu kesäkioski, jossa myytiin jäätelöä. Eno lupasi, että saan syödä niin monta tötteröä kuin jaksan. En ollut ennen syönyt keksitötteröstä jäätelöä.  Nyt sitä oli tarjolla. Sain valita mansikkaa, vaniljaa tai suklaata. Ensin otin mansikkajäätelön, se maistui makeahkolta ahomansikalta. Koska jäätelö oli niin hyvää, halusin nauttia sitä enemmän. Seuraavaksi oli vaniljan vuoro. Vanilja kuulosti kivalta nimeltä, mutta maku oli tuntematon. En ollut kai koskaan syönyt mitään vaniljaista. Aluksi jäätelö maistui imelähkön makealta, kun olin ehtinyt puoleen väliin tuli stoppi. En voinut lipaista enää yhtäkään lipaisua. Tötteröön tutustuminen päättyi tällä kertaa yhteen kokonaiseen ja puolikkaaseen annokseen. Tämän jälkeen jäätelöä on kulunut joskus liikaakin. Jossain vaiheessa ilmestyi kioskiin vielä vihreä jäätelö, sitä kutsuttiin kesäjäätelöksi.

Ensimmäinen kerta kun jäätelöbaariin menin tapahtui opiskeluaikanani. Ystäväni ehdotti, että mennään tuhlaamaan vähiä rahojamme jäätelöbaariin. Jo silloin kai ajattelin, että olen ansainnut itselleni tämän nautinnon. Myöhemmin tämä ajatus on tullut eri yhteyksissä usein mieleen, siten on ollut hyvä vaientaa omatuntoa. 
Valitsin mansikkakerma-jäätelöannoksen, en muista enää sen nimeä. Siinä oli mansikkakastiketta, mansikkahilloa, kermavaahtoa, marenkia, keksiä ja jäätelöä. Makuelämys oli taivaallinen, se on piirtynyt syvästi makuaistini sopukoihin. Kun ajattelen annosta, näen sen edessäni, korkea lasi kukkuroillaan herkkua ja ylimpänä kermavaahtoon sujautetut vohvelikeksit. Välittömästi nousee maku suuhuni. Olen yrittänyt myöhemmin löytää tuon annoksen makua, onnistumatta.

Jäätelökioskit avataan taas näinä päivinä. Joka keväinen traditioni on nauttia kevään ensimmäinen jäätelötötterö ensimmäisten joukossa. Niin teen nytkin. Valinnanvaraa riittää vaniljajäätelöstä on lähdetty ja erilaisia jäätelöitä lienee jo yli sata.

***********************
Pakinaperjantai  229. haaste = jäätelöällöke

Palapeli

Palapeli on kesken
 muutama kivi hukassa.

Väliäkö hällä.
Krookukset putkahtavat sekaan.
Antaa olla. Hällä väliä.
Päivänkakkarat löytävät kolon
 pujahtaa palapeliin.

Olkaa siinä. Hälläväliä.
Vielä yksi kivi - niin

on palapeli valmis.

Vai onko hälläkään väliä.

*******************
Valokuvatorstai ja Runotorstai 203. haaste = Hälläväliä !

Puussa ja maljakossa

Katson läheltä, 

vaahteran silmut ovat jo purskahtamassa auki.

Jotain jo näkyy lehtien raoista. 

Hetki vain,  ja putkahtavat vaahteran kukat.  

Terassin maljakoissa 

 myrskyn repimät vaahteran oksat. 

Oksat ja maljakot,

 samaa paria.

*******

Makroviikot 3. haaste = ulkoa ja sisältä

Kun aurinko paistaa

Sunnuntai oli aurinkoinen. Kävelin lenkin Aurajoen rantatiellä. Kevät paljastaa auttamattomasti kaiken mitä lumen alle on jäänyt tai uponnut. Enimmäkseen välttelin koirankakkaa. Aina se ei onnistunut ja kengänpohjat oli pyyhittävä auringolta säästyneissä lumiriekaleissa.
Sorsat ovat vähitellen valloittaneet viimevuotiset paikkansa. Vanhan veden päälle kaartuvan vaahteran alla on sorsaparilla suojaisaa. Kuka kurkkaa, herättää pariskunnan päiväpesulle ja kyllä pesemistä riittää.
Nyt pitää nostaa katsetta ja tarkkailla onko vaaraa. Sama kamerahan sieltä oksien takaa näyttää vilkkuvan.     

Alitin junaradan ja saman aikaisesti jyristi juna yli. Aurajoen vesi kimalsi kuin meri turkoosista sinisen sävyihin. Tosin värit heijastuivat taivaasta ja rautatiesillan turkoosista kaiteesta. Näyttää kauniilta. Vielä on maisema paljas ja puut lehdettömiä. Ikivanhat vaahterat ovat kaatumassa veteen, silmut ovat jo kasvamassa hyvää vauhtia. 

Sepelkyyhky on uskollinen vieras. Joka päivä se lentää liihottaa kaksi kertaa syömään siemen pudokkaita lintulaudan alle. Iltaruoka-aika on vähän ennen kello seitsemää.  Lintulauta joutaa jo pois. Linnut putsaavat oravien kanssa maasta jälkiänsä. Siemeniä onkin roiskunut aika tavalla talven aikana.