perjantai 19. elokuuta 2011

Kuiskaaja

Anneli lomautettiin teknologiayrityksestä toistaiseksi. Sana toistaiseksi luki kirjeessä, jonka osaston työnjohtaja kädenpuristuksen saattelemana työnsi Annelin käteen. Kun firman tilauskirjat ovat taas pullollaan tilauksia, on aika kutsua toistaiseksi lomautetut töihin.

Anneli on keski-ikäinen yksineläjä. Koskaan hänellä ei ole ollut omaa perhettä. Sen puutteen on korvannut työ, siellä ovat Annelin ystävät. Ne ovat riittäneet ja vapaa-aikansa Anneli on tottunut viettämään itsekseen. Lomautuksen tultua Anneli putosi kuin tyhjän päälle, hänellä ei ollut muita harrastuksia kuin jokapäiväinen ulkoilu. Nyt ulkoilusta tuli päivien kohokohta.

Metsätie, joka alkoi aivan kotinurkilta, oli mieluisin lenkkipolku. Sinne Anneli pujahti vähintään kerran päivässä. Hiljainen, humiseva metsä tuntui turvalliselta ja tutulta. Päivien vieriessä jopa niin tutulta, että Anneli alkoi ajatella ääneen puhuen. Ensin se oli yksipuolista jutustelua, johon metsä humisi nyökytellen vastaukset. Erään kerran Anneli kuuli, että hänen asiaansa vastattiin. Seuraavana päivänä Anneli kysyi asiaa uudelleen. Hän pysähtyi kuuntelemaan. Aivan selvästi hän kuuli kuiskauksen. Päivät vierivät ja Anneli rupatteli pitkiä toveja Kuiskaajan kanssa. Hän kutsui uutta ystäväänsä Kuiskaajaksi. Lopulta Anneli vietti pitkiä keskustelutuokioita metsässä Kuiskaajan seurassa.

Eräänä hyvin tuulisena ja sateisena päivänä Anneli päätti kutsua Kuiskaajan kotiinsa. Siellä olisi lämmin eikä Kuiskaajan ääni hukkuisi tuulen ujellukseen. Anneli valmistautui huolellisesti vierailuun. Hän siivosi kodin, osti kukat maljakkoon ja latasi kahvipannun valmiiksi.
Hän istuutui nojatuoliin ja pyysi Kuiskaajan sohvalle.

Omassa kodissaan Anneli vapautui, kertoi koko elämänsä tarinan, työpaikan menettämisen ja yksinäisyytensä. Hänellä oli vain Kuiskaaja. Kuiskaaja kuunteli hiljaa, ei keskeyttänyt. Anneli sai puhua sydämmensä kyllyydestä kaikki hyvät ja huonot asiat. Lopulta Anneli kysyi.
- Mitä minä tällä elämälläni teen ? Kuka minua kaipaa ?
- Minä elän kanssasi. Eikö se riitä ? Kuiskaaja melkein kivahti kuiskauksen.
Anneli hätkähti. Ei, hän ei halua luopua Kuiskaajasta.

Kuukaudet kuluivat. Annelin kohdalla lomautettu toistaiseksi muuttui työsuhteen päättämiseen. Anneli siirtyi työnhakijaksi kortistoon.
Kuiskaajasta tuli hänelle entistäkin tarpeellisempi ystävä. Keskustelut jatkuvat metsätiellä ja kotona.
**********
Pakinaperjantai 247. haaste = Kuiskaaja

15 kommenttia:

  1. Aivan toden tuntuista ja todellista myös joillekin. Kerroit kauniisti Annelin "kohtalosta". Tuollainen oma kuiskaajaa voi toimia pelastajana joltakin pahemmalta.

    VastaaPoista
  2. Ari,
    Sitä on aika monella.

    Rita,
    Kyllä ääneen ajatteleminen on suotavaa, saa purettua paineita ja keventää mieltä.

    VastaaPoista
  3. Hieno tarina.
    Omaan kuiskaajaani tutustuin jo lapsena.

    VastaaPoista
  4. Hienosti kirjoitettu tarina.Kai meillä jokaisella on jonkinlainen kuiskaaja jossain vaiheessa elämää.

    VastaaPoista
  5. Hymyilevä elä'keläinen20. elokuuta 2011 klo 12.55

    Metsäläiskansaa ollaan ja metsään mennään. Eipä Anneli ole yksin. Monen mielenterveys on Annelin tavoin vaarassaa pitkäaikaistyöttämyyden kourissa. Tuossa on elämä kertakaikkiaan pilalla, oikea konkreettinen korvaankuiskuttelija olisi Annelin pelastus!

    VastaaPoista
  6. Metsän kuiskaaja tuo lohtua moneen elämään!
    Hyvä pakina!

    VastaaPoista
  7. Unelma,
    Sama täällä, lapsuudessa oli kuiskaaja, joka kuunteli.

    Yaelian,
    Luulisin niin.

    Hymyilevä eläkeläinen,
    Totta. Anneli ei koe olevansa yksinäinen kaikesta huolimatta.

    kaanon,
    Luonto osaa lohduttaa ja avun antaa.

    VastaaPoista
  8. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt' ihana enkeli kotihin vie .... Sama tyyppi varmaan Annelinkin korvaan kuiskaili. Lohdullista. Aika paljon voimaa saa kun osaa kuunnella luontoa ja omaa sisintään herkällä korvalla. Kiva pakina! Asiat eivät aina mene parhain päin, mutta ainoa mihin voi varmasti vaikuttaa on oma asennoituminen.

    VastaaPoista
  9. Ina,
    Kiitos kauniista sanoistasi. Täysin samaa mieltä viimeisen lauseen mukaan.

    isopeikko,
    Kuiskaaja kuiskaa joskus niin hiljaa ettei sitä kuule. Täytyy vain avata korvat tarpeeksi isolle.

    VastaaPoista
  10. Niin metsä vastaa kuin sinne kuiskailee, hiljaa ja lempeästi. Viisaastikin.

    VastaaPoista
  11. Deme,
    Totta, hyvä kuuntelija ja vastaaja.

    VastaaPoista
  12. Deme tuossa edellä ilmaisikin asian tosi ihanasti! On tärkeää, että vaikeina aikoina löytyy jostain se kuiskaus ja kaikupohja, josta saa tukea ja voimaa. Monille se löytyy juurikin luonnosta.

    VastaaPoista