Pihlaja kukkii jo nyt.
Pihlajan marjamaiset hedelmät ovat sorbiinihappojensa vuoksi happamia, mutta silti ihmisravinnoksi kelpaavia, etenkin syksyn ensimmäisten pakkasten miedonnettua happamuutta. Pihlajan marja muistuttaa tiivistettyä omenaa ja ravintoarvoltaan sen maltoa pidetään vähintään perunan veroisena. Pihlajan lehdistä voidaan valmistaa erinomaista yrttiteetä, kertoo Wikipedia. Ennen muinoin lapsuuteni aikana kerättiin pihlajan marjoja. Niistä keitettiin mehua ja hyytelöä. Me lapset myimme pihlajan marjoja
marjatehtailijoille. Oma raha oli tervetullutta. Kerätäänkö enää pihlajan marjoja ?
Koivuista otetaan mahlaa, josta tehdään juomia maun ja terveysvaikutusten vuoksi. Lehtiä käytetään teehen ja salaatteihin, ja niillä voi myös värjätä lankoja. Salaattiin käytettävien lehtien on hyvä olla nuoria, joten niiden paras keräysaika on touko-kesäkuu, Wikipedian mukaan, mutta tehdäänkö mahlasta juomia ?
Keväisin juoksutimme koivuista mahlaa pulloihin, sitä ei myyty, vaan juotiin itse. Muistan, että se oli äitelän makeaa enkä pitänyt sen mausta. Luulisin, että koivumahlan hyödyntäminen nykyään on aika vähäistä
Mieleeni nousee vain koivusokerin eli ksylitolin käyttö makeisteollisuudessa
. Tehdäänkö juomia, en ainakaan
ole kaupoista niitä löytänyt.
Luonnon kukkamaat ovat nyt kauneimmillaan. Lilansininen ja kirkas keltainen on kaunis väriyhdistelmä. Kuvasin näitä kukkamaita Aurajoen rannalla.
Kotipihalla kukkivat päivänkakkarat "joulukuusen" vieressä. Joka vuosi ne nousevat nurmikolle kasvamaan, vaikka leikkaan ne pois aina kukinnan jälkeen. Nyt odottelen sadetta, tänään ripsautti jo muutaman pisaran.
Toivotaan, että sataisi koko yön.
Upeita kuvia;alkukesä on niin kaunis.Nyt on teillä paljon syötäviä villikasveja,meillä niiden aika oli talvella.
VastaaPoistaToki kerätään, ainakin minä kerään ;) Syksyllä pistelen aina ohikulkiessani muutaman marjan sinältäänkin suuhuni, eipä iske flunssat. Täällä kukinta on jo ohi, meni kyllä niin nopeasti, että liekö marjoja tuleekaan.:(
VastaaPoistaAikaisemmin minäkin tein pihlajanmarjoista hyytelöä. Nyt en enää, kun siinä tulee syötyä paljon sokeria.
VastaaPoistaMarjat kerättiin vasta pikku pakkasten jälkeen, silloin marja oli makeampaa. Pihlajissa on myös laatueroja, kannattaa maistella marjoja ja kerätä vain niitä makeampia.
Koivunmahlaa on joissakin kaupoissa joskus ollut myynnissä, kuulemma. Minä muistan sen lapsuudesta, kun juoksutettiin omista pihakoivuista.
VastaaPoistaIhania kuvia, meillä alkaa tämä aika olla jo ohi ja luonto on siirtymässä ruskeaan kauteen.
Yaelian.
VastaaPoistaKoivun le3hdet lienevät jo liian isoja salaattiin.
Mutta luonnosta tosiaan löytää paljon syötävää, jos on innokas siellä samoilemaan.
Tiitsa,
Pitää kokeilla noita pihlajanmarjoja vanhojen aikojen muistoksi, kun syvälle metsään pääsen.
Unelma,
Hyytelö on sopivaa liharuokien kanssa. En ole sitä koskaan tehnyt itse.
Sirokko,
On saattanut olla, mutta nyt on ainakin ollut hyvin hiljaista koivuinfon suhteen. Ksylitoli on viimeinen mieleen jäänyt koivun tuotos.
Kesäisiä tunnelmia, Suomen luonto on kaunis.
VastaaPoistaKoivun mahlan käyttö ei liene kovin yleistä jo senkin takia, että juoksutus ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Omat koivut pitää olla tai sitten maanomistajan lupa.
Edellisen kodin naapurimme pakasti koivunmahlaa, joi sellaisenaan ja käytti sitä myös siman valmistukseen.
Koivuallergikkona en kuulu mahlaan juojiin, joten oma käyttö puuttuu kokonaan.
Pihlajanmarjoista saa aivan ihanaa hyytelöä, harvemmin vaan tulee nykyään tehtyä juuri sen runsaan sokerimäärän takia.
Marjatta,
VastaaPoistaNiinhän se on, että toisen mailta ei saa muuta ottaa kuin marjoja ja sieniä.
Jossain vaiheessa koivun mahlasta on ollut puhetta terveysvaikutuksiensa vuoksi ja muistaakseni oli aloituksia sen kaupallistamiseksi.
Mutta nyt ei mahlan tuottamisesta ja jalostamisesta ole kuulunut enää mitään.
Sama toive mullakin;)
VastaaPoistaPioni,
VastaaPoistaToive on täyttynyt.