maanantai 10. elokuuta 2009

Nautiskelijoita kukissa

Nyt hellepäivinä on käynyt aikamoinen kuhina ja vilske pihan kukissa. Ampiaiset käyvät joukolla ammentamassa ruusujen mettä. Se varmaan tuoksuukin hyvältä, puhumattakaan mausta, jonka täytyy olla makeaa. Onhan kukkien väritys niin hemaiseva.

Tämä kuva piti olla yksinoikeudella vain ruusujen, mutta eikös sieltä pilkistä ampiaisen peppu.

Punahattuja rakastavat sekä ampiaiset että perhoset. Perhoset ovat liidelleet kukkien ympärillä. Istahtaneet hetkeksi ihastellen ja huomanneet, että tuolla on vielä kauniimpi kukka ja liidelleet kukasta kukkaan. Nyt ovat siirtyneet juuri muualle ja eikös vain ampiainen taas ole kukan kimpussa.

Sama taas toistuu täällä. Tuo keltamusta-raidoitus on aika raikas, siitä päättelin, että mehiläisiä nämä eivät voi olla.

Liikkuuhan täällä vihreitäkin. Nyt vihreästä ei ole värisuojaa, kun on se istahtanut punahatun pinkille terälehdelle. Värit sointuvat hyvin keskenään, vihreä ja pinkki.

Olin aivan varma, että tässä istui valkoinen perhonen. Mihin se nyt lensi.

Minitertturuusut ovat kukkineet jo jonkin aikaa. Helle on hieman uuvuttanut kukkia. Siitä huolimatta niiden kauneus on söpöä. Onko niitä sielläkin, tietenkin.
Mitään en kuitenkaan haluaisi pois, en yhtään itikkaa, ampiaista, perhosta eikä oikeastaan kärpäsiäkään. Ne kuuluvat oleellisesti aurinkoiseen kesäelämään.
Klikatkaa ihmeessä kuvia, että aistitte kukkien tuoksun ja kuulette ampiaisten pörinän.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Sadonkorjuusta jatkuu elämä

Lämpimän, aurinkoisen metsänreunan kangaspelto on paras kasvupaikka rukiille. Sieltä rankkasateiden vesi valuu viettävää peltoa alaojaan. Metsän kainalossa ruispelto on turvallisessa suojassa rajuilta tuulentuiverruksilta.

Elokuun lopulla kynnetty pelto muokataan mureaksi. Sinne kylvetään syysruis. Jo syyskuussa pelto vihertää vankalla oraalla. Talvella sen suojaa valkoinen lumi. Silloin oras lepää ja kerää voimia kasvukautta varten.
Aurinko nostaa oraat kasvuun. Kesän alkaessa ruis on korrella ja valmistelee viljan hedelmät, tähkät. Elokuuhun mennessä jyvät ovat täysikasvuisia, tuleentuminen alkaa, kunnes on aika kerätä sato, rukiin elämäntyö.

Ruis on kypsää. Sirpit on teroitettu. Sadonkorjaaja vaeltaa määrätietoisesti vaaleankeltaiselle ruispellolle oikeassa kädessä sirppi, vasen käsi kerää kourallisen viljaa lujaan otteeseen. Sirppi katkaisee rasahtaen viljanipun. Se lasketaan maahan. Muutama rasahdus ja lyhdekasa on valmis sidottavaksi. Kasasta vetäistään olkivyö, sidotaan lyhde ja kietaistaan lujat solmukierteet.
Kahinaa ja rasahduksia. Sadonkorjaajan jäljiltä jää parikymmensenttinen viljasänki ja maassa lepäävä lyhdejono.

Ennen illan kasteennousua lyhteet kerätään ja pystytetään kuhiloiksi. Kymmenestä tähkäpäisestä lyhteestä syntyy pyramidimainen kuhilas, viimeinen lyhde taitetaan katoksi.
Rukiin elämäntyö odottaa sänkipellolla viimeistä matkaa puimakoneelle. Siellä akanat erotetaan jyvistä. Jyvät jatkavat matkaansa elämänkiertoon. Leiväksi.

Pakinaperjantai 141. haaste - Sadonkorjuuaika
Kuva: ohrapeltoa, ruispeltoa ei löytynyt

lauantai 8. elokuuta 2009

Kastepisarat

Aamulla kimmelsivät ruohikossa kastepisarat.
Sulka on pudonnut jo yöllä apiloiden joukkoon.
Sen pinnan yökaste oli koristellut lasihelmin.

Sulassa on viisitoista kastepisaraa,
ruohikossa ylhäällä kymmenen ja sulan alla kahdeksan.
Pihanurmikolla on satoja tai tuhansia
kastepisaroita.

Yykaakoo4 - Numerokuvat 36. haaste = 33

torstai 6. elokuuta 2009

Unikot

Aurinko avaa aamulla
kukat mehiläisille
ja ihaileville ohikulkijoille.

Silkinohuet kukkalehdet
värisevät tuulenvireessä
kuin perhosensiivet.

Ihailkaa meitä,
ne henkäisevät
ojentuen kukkaniityn ylle.

Auringon rusottaessa illalla
horisontin rajassa
unikot uinahtavat.

Uusi päivä.

Kunnes aika on päättynyt,
ne liitävät pois
auringonsäteiden kyydissä.

Takana horisontin rajan
ne kestävät
tulevan ajan.

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Itämeren helmi - Riika

Itämeri huuhtoo Riikan rantoja, joka on upea, historiaa huokuva, Latvian pääkaupunki. Kutsun kaupunkia Itämeren helmeksi ja ihastuin hienoon jugend-kaupunginosaan. Lukuisia toinen toistaan koristeellisempia rakennuksia tulvi eteeni. Aivan puhdasta jugendia eivät kaikki rakennukset olleet. Rakennusten lukuisat seinäpatsaat ja koristeleikkaukset sekoittavat jugendin ja barokin erikoislaatuisella tavalla.

Sininen ja valkoinen väritys, päällikköpatsaat, figuurit ja koristeleikkaukset tekivät tästä rakennuksesta erikoisella tavalla kauniin.

Torneja, parvekkeita, patsaita ja koristeleikkauksia. Vuosisatojen ajan kaikki on säilynyt hyvinhoidettuna. Haluaisin käydä tämän talon huoneistoissa. Kuvittelen, että sama vanha glamour jatkuu sielläkin.

Kaupunginosasta löytyy myös puhdasta jugendia. Selkeää ja hienostunutta.

Sisääntuloja, ulokkeita ja parvekkeita hyvin säilyneinä ja hoidettuina.

Vanhassa kaupunginosassa on prameileva kauppiastalo kullattuine koristeineen.

Meripihka on Latvian jalokiveä. Upeat meripihkakorut houkuttelivat ostamaan. Vasta seuraavalla kerralla astun liikkeeseen ostoksille.

Lopuksi katsotaan Riikan kattojen ylle.

tiistai 4. elokuuta 2009

Varoittaako uni.....

Aamulla heräsin aikaisin. Syynä olivat unet. Ne pyörivät vielä valveillakin mielessä. Oikeastaan ne olivat pieniä katkelmia. En ymmärtänyt niiden sanomaa. Ehkä ne eivät merkinneet mitään. Jäin kuitenkin pohtimaan niitä.

Olin menossa vanhaan luonnonkivistä rakennettuun taloon. Talo oli korkea nelikerroksinen. Kuljin talon ulkopuolella sijaitsevia portaita ylöspäin. Olin jo melkein perillä ylimmän kerroksen ovella, kun pysähdyin katsomaan oikealla puolella olevaa tornirakennusta. Tornin seinää pitkin oli laskettu köysitikkaat. Näin aivan selvästi ruskeisiin työhaalaareihin pukeutuneen miehen kiipeävän tikkaita ylös. Hänellä roikkui selässään tyhjä juuttisäkki. Kun katsoin miestä, hän käänsi katseensa minuun. Tunsin vihasta leiskuvien silmien katseen. Mies lähti alas, tiesin hänen tulevan luokseni viha mielessään. Olinhan yllättänyt hänet.

Yritin kiirehtiä turvaan, jalkani eivät liikahtaneetkaan. Silloin huomasin toisen miehen rakennuksen seinän rappausta korjaamassa. Hän oli vyötettynä turvaköysissä kolmannen kerroksen ikkuna-aukon kohdalla. Kun katsoin miestä, turvaköydet pettivät ja hän syöksyi alas maahan. Kurkistin kaiteen yli, mies makasi maassa elottomana luonnottomassa asennossa.

Kiiruhdin, en löytänyt ovea, yritin sulloutua pienestä ikkuna-aukosta sisälle turvaan.
Tornitikkailla ollut mies lähestyi. En ehdi turvaan. Kuulin askeleet ja huohottavan, raskaan hengityksen.

Heräsin hiestä märkänä. Makasin liikkumatta, varoittaako uni jostain, ajattelin.

maanantai 3. elokuuta 2009

Elokuussa ennen sadonkorjuuta

Kukat puhuivat kukkaniityllä.

Ohrapelto on valmis,
kaurapelto vaatii vielä aikaa kypsyäkseen.
Nurmipelto on jo kertaalleen leikattu ja
viheriöi taas rehevänä.

Maanviljelijän kylvämät viljapellot vihertävät vielä metsän sylissä.

Vehnäpellon kaunistuksena kukkivat siniset ruiskaunokit.
Vielä on aikaa viljan korjaamiseen.

Kirsikat ovat kypsyneet.
Ne pääsevät talveksi hillopurkkiin.